Myrskyllä oli hauskaa lääkärissä. Ovesta kun mentiin sisään, se oli ensin hiukan ihmeissään. Mutta tavattuaan odotushuoneessa pari rapsuttajaa, se oli kuin kotonaan. Häntä vispasi, se kisoi minua oikealle ja vasemmalle. Eteenpäin ja taaksepäin. Jokainen nurkka piti tutkia ja jokainen kulma testata hampailla.
Suurta sakemannia Myrsky tuijotteli häntä pystyssä ja oli siitä kovin kiinnostunut. Sen sijaan haukkuva pieni pumi oli hurjan pelottava.. Onneksi pumi lopetti hetken päästä haukkumisen niin oltiin sitten ihan rauhassa, eikä Myrskylle jäänyt mitenkään pelko päälle.
Lääkäri kehui kovasti Myrskyn luonnetta. Sanoi, että on tottunut siihen, että nämä ovat pentunakin erittäin rauhallisia, usein makoilevat vaan. Myrsky sen sijaan tutki huonetta häntä vispaten ja oli oikein eloisa ja iloinen. Se antoi käsitellä itseään hyvin, ei arastellut lääkäriä laisinkaan.
Lääkäri kehui myös Myrskyn kuntoa. Paksun karvan alla tuntui hoikka pentu. Ei liian hoikka, eikä liian lihava vaan juuri kuulemma sopiva! Mahtavaa!
Hampaat saivat kehuja, purenta oli hyvä. Korvat olivat niin puhtaat että lääkäri oikeen hämmästeli. Kivekset olivat kohdillaan, napatyrää ei tuntunut, sydän oli ok, silmät kirkkaat, karva hyvä ja saatiin kehuja lyhyistä kynsistäkin :)
Pelkkiä kehuja siis pennun kunnosta. Luonteesta lääkäri tykkäsi erittäin paljon. Myrsky oli pöydälläkin ihan ilman mitään paniikkia, rauhallisesti ja itsevarmasti. Pistosta se ei edes huomannut kun namitin sitä samaan aikaan.
Hyvin olen onnistunut koti punnituksessa, sillä lääkärin vaaka näytti myös tarkalleen samaa, eli 16.6kg.
Jäipäs siitä reissusta hyvä mieli, niin minulle kuin Myrskyllekin.
Lääkäri oli sama, joka hoitaa Lolan nivelrikkoa, joten sain Lolalle samalla uusittua reseptin. Hienoa, minun ei tarvitse viedä sitä kontrolliin, koska lääkkeet ovat hyvät ja kävimme viimeksi keväällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti