Jälkitreeniä

Kävimme taas jälkimetsässä viimekerrasta viisastuneina.
Nyt aloin kiinnittämään huomiota miten jäljen alkuun mennään. Pissatin ja kakatin Mayan heti kun saavuin jälkimetsään ja vasta sen jälkeen lähdin polkemaan sille ensimmäistä jälkeä. Se malttoikin tällä konstilla tehdä tarpeensa, sillä maastossa ei ollut viellä mitään nostettavia jälkiä. Kovin se aluksi yritti ympäristöä skannata, mutta lopetti aika pian.
Näin toimien minun ei tarttenut sammuttaa sen intoa lähteä jäljelle, sillä jälkeä ei viellä ollut. Otetaan ensikerralla sama juttu!

Tänään treenasin tien ylitystä. Jälkimetsässä menee vähä liikenteinen hiekkatie, jonka ylittämisestä olen haaveillut. Eilen satoi miltei koko päivän ja aamusta maa oli märkä. Mikäs sen parempi keli jälkitreeneille!

Mayan ensimmäinen jälki oli 210m pitkä, yhdellä terävällä kulmalla ja puolessa välissä oli leveän metsäpolun ylitys. Halusin koittaa ensin pehmeämmässä maastossa kuinka leveän polun ylitys sujuu, ennen kuin uskalsin viedä harjoitukset hiekkatielle.
Onnekseni jälkeä polkiessa ja maalin paikkaa miettiessä näin maassa koiran frisbeen. Otin vieraan esineen treeneihin mukaan ja tein jäljen astuen frisbeen yli. Oman esineen asetin noin 10m päähän vieraasta esineestä, nähdäkseni ilmaiseeko Maya minulle vieraan esineen (sitä sen ei tulisi tehdä). Emme ole harjoitelleet tätä sen kummemmin, toki metsässä toisinaan matkanvarrelle osuu ihmisen heittämiä roskia.

Jäljen aloitus kohtaan mentiin tällä kertaa hillitysti ja hiukan jopa hallitustikin. Otin Mayan sivulle istumaan, laitoin kaikessa rauhassa videon päälle ja hanskat käteen. Suoristin liinan ja hengitin. Maya malttoi hienosti istua sivulla ja odottaa lähtö lupaa. Sen verran innoissaan se kuitenkin oli, että luvan saatuaan lähti pinkomaan ihan väärään suuntaan. Olisin voinut antaa luvan lähempänä jälkeä, koska olimme tehneet juuri aikaisemmin toisen jäljen sinne suuntaan minne Maya lähti pinkomaan. Noh, lähemmäs oikeaa jälkeä ja uusi lähetys ja jäljen nosto onnistui hienosti.

Ja koska olen mestari mokailemaan koko ajan niin Maya nosti yhden jälkimerkeistä. Otti sen suuhunsa ja nyppäsi alas puusta. Yritetään jatkossa muistaa laittaa merkkejä korkeammalle, eikä ihan siihen koiran nenän kohdalle houkuttelemaan. Onneksi se ei jämähtänyt merkille sen enempää. otti sen vain suuhunsa ja tiputti samantien jatkaen matkaa.
Polun ylitys sujui hyvin, ei ongelmia. Jäljelle tein vahingossa loivan kaarroksen vaikka luulin sen olleen kulma.. Noh, ehkä tämä kaarros olikin hyvä, sillä Maya meni kaarteessa hukkaan. Luulen, että se jatkoi ensin vauhdilla suoraan vaikka jälki kaartoi vasemmalle. Hienosti se löysi jäljen uudelleen ja menikin loppumatkan täysin jäljen päällä. Hukkaan meneminen taisi siis olla hyödyksi!
Vieraan esineen Maya haisteli läpi, muttei kiinnostunut siitä sen enempää, eikä jämähtänyt siihen niinkuin oikeaan esineeseen jämähtää.
Hieno ja onnistunut treeni.



Toinen jälki oli 180m pitkä. Tarkoitus oli tehdä suora, sitten hiekkatien ylitys ja sen jälkeen kulma ja loppuesine. Onneki käytän puhelinta aina avuksi, joten mitään kulmia ei tähän jälkeen tullutkaan, pari kaarretta tuli. Pääasia oli tien ylitys ja sen onnistuinkin polkemaan kohtisuoraan niinkuin suunnittelin.
Vaihdoin jälkimerkit koviin muovisiin, ei niin houkutteleviin läpysköihin, jotka sijoitin huomattavasti aikaisempaa ylemmäs. Merkit olivat vain alussa, tielle menokohdassa, tieltä poistulo kohdassa ja maalissa.

Jäljelle lähtö otettiin taas hillitysti ja hallitusti. Maya joutui jälleen istumaan sivullani sen aikaa, että sain itseni valmiiksi ja liinan suoraksi. Jäljelle se pinkaisikin luvan saatuaan innokkaasti ja täysin oikein. Nyt seisoin paljon lähempänä jäljen alkua kuin viimeksi, eikä viereistä maastoa oltu tallattu.
Maya meni täysin jäljen päällä ja tulimme tielle juuri kuten olen reitin sinne polkenut. Pieni tarkastus tiellä ja tieltä metsään menokohta löytyi nopeasti. Koko matka mentiin jäljen päällä ja esineelle jämähtäminen oli hieno.
Tämä jälki oli noin 30min vanhentunut. Erittäin, erittäin hieno treeni! Nyt en itsekkään mokaillut suuremmin. Sen verran kova vauhti neidillä on, että aloin miettiä pidemmän liinan tarpeellisuutta. Kun Maya menee puun ympäri on minun kaikkein helpoin tiputtaa liina kädestä ja napata se kiinni puun toiselta puolelta. Ainoa ongelma on vain se, että joudun juoksemaan, jotta kerkeän napata liinasta kiinni. Nyt meillä on ollut käytössä 8m pitkä liina, joka taas edesmenneellä Lolalla toimi parhaiten.  Ensikerralle saan lainaan 15m pitkän liinan ja mikäli se tuntuu paremmalta laitetaan sellainen hankintalistalle :)



...Kummastakin jäljestä on tulossa myöhemmin videot, kunahan saan ne taas ladattua ensin. Valitettavasti videot eivät kauheen hyviä ole, kamera on väärin suunnattu. Polun, sekä tien ylitys siinä kuitenkin hienosti näkyy.
Olen nyt fiksaillut vähän kameran kiinnitystä uudelleen ja toivon, että tästä lähtien saisin koiran työskentelyä paremmin mahtumaan kuvaan. Toki se tulee olemaan jälleen hankalampaa jos vaihdamme liinan pidempään..