sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Metsäjäljellä

Eilen lähdettiin aikaisin aamusta metsään jäljestämään. Säät ovat nyt olleet todella lämpöisiä ja kelit kuivia, joten aamulla se on mentävä jos meinaa mennä.

Viimeksi tein Mayalle 80m jäljen ja siihen ensimmäisen kulman oikealle. Jälki meni muuten ok, mutta se haistoi loppuesineen ja siellä olevat makkarat ja veti aikamoista siksakkia miltei koko matkan. Todennäköisesti se siis haki esinettä (tai niitä makkaroita) ilmavainulla, mutta otti tukea jäljestä. Se nimittäin siksakkaili jäljen päällä kovaa vauhtia nenä ylhäällä.

Nyt päätin laittaa palkat suljettuun purkkiin sen toivossa, ettei se saisi kovin pitkältä otettua ilmavainua. samalla aloin myös pienentämään esinettä. Olen käyttänyt edelleen mikrokuituliinoja, mutta nyt viikkasin sen pieneksi neliöksi purkin päälle. Poljin hiukan maata, että sain esineen kuoppaan, jotta siitäkään ei hajua leijailisi kovin kauas. Jälki oli 300m pitkä. Ensin 80m suoraa, sitten 90 asteen kulma vasemmalle ja loput taas suoraa.
Merkkasin ensimmäiset 10m jäljen alusta, sillä halusin tuoda Mayan jäljelle kohtisuoraan. En ole aikaisemmin ihan kohtisuoraan kokeillutkaan. Kulmassa oli merkit, jotta pystyin seuraamaan sen kulmatyöskentelyä ja sitten loppuesineellä viellä yksi merkki.

Aloitus oli sähläystä. Mayalla oli todellakin virtaa kuin pienellä hevosella, heti kun otin sen autosta se alkoi sinkoilemaan kohti metsää. yritin sitä siinä vähän pissattaa, mutta eihän se malttanut. Lähdin viemään sitä kohti aloituspaikkaa. annoin jälki käskyn noin 10m ennen jäljen kohtaa ja Maya juoksi täysiä jäljen yli. Ei haistanut ollenkaan, pinkoi vaan menemään ja olisi varmaan jatkanut jollen olisi sitä pysäyttänyt liinan päähän.
Otettiin uusi yritys, samasta kohdasta mutta vähän lähempää jälkeä. Ehkä se oli vain liian innokas eikä kyennyt haistamaan? Pieni rauhoittuminen ja uusi yritys. Jälleen sama homma. Maya juoksi ihan surutta jäljen yli ja kun stoppasin sen liinasta se palasi jäljen päähän ja alkoi menemään sitä väärään suuntaan.
Tässä vaiheessa ihmettelin jo suuresti, että mitä se touhuaa. Ei se ole koskaan aikaisemmin takajäljelle lähtenyt, aina on osannut hienosti etsiä oikean suunnan. Maya meni ihan jäljen alkupäähän takajälkeä ja nappasi suuhunsa aloitus merkin.. hmmmmmp...
Olin täysin hölmistynyt. Päätin aloittaa jäljen ihan alkupäästä ja suoraan jäljen päältä. Vein sen alkuun, rauhoitin, osoitin kädellä suunnan ja annoin käskyn.. Mutta ei. Se ei lähtenyt jäljestämään.

Mulla alkoi jo epätoivo iskeä ja jouduin oikeasti miettimään, että mikä kumma nyt mättää. Koiralla näytti intoa olevan, jälki oli siinä missä pitikin ja kaikki piti olla kohdillaan, ihan niinkuin ennenkin.
Sitten Maya kyykistyi kakkaamaan. No sehän se!!

Olen kuullut aikaisemmin samaisen tarinan, mutten muistanut ottaa sitä huomioon. Ystäväni, joka tekee ammatikseen koirillaan erikoisetsintää kertoi minulle aikoinaan, että hän oli pelästynyt koirallaan olevan joku vikana. Koira ei vaan kertakaikkiaan ollut ilmaissut löytöjä. Oli vaikuttanut siltä kuin tämä koira ei kykenisi enää haistamaan. Se ei reagoinut opetettuun hajuun vaikka se loppuviimein tuotiin sen nenän eteen. Harjoitustilasta pois lähdettäessä ja koiraa autoon viedessä, se oli vetänyt omistajansa voimalla lähimpään pusikkoon ja mennyt kakalle.
Eli ilmeisesti asia on niin, että jos koiralla on oikein kova hätä, se ei yksinkertaisesti kykene keskittymään haistelemiseen.. ihan ymmärrettävää mielestäni.

Noh, tämä oli hyvä opettavainen jälki taas kerran. Tästä lähtien pidän huolen siitä, että koiralla ei ole hätä ennen jälkeä tai varsinkaan ennen nose workkiä. Jäljellä paskominen nyt onnistuu siinä sivussakin, mutta kuvitelkaapa jos menee sisäetsintään, tai nose work kisoihin ja koira ei kykenekkään haistamaan kovan hädän takia!!

Palataan asiassa takaisin tähän meidän jäljestykseen, Maya siis väänsi tortun ja lähti HETI sen tehtyään jäljelle. Nosti jäljen 90 asteen kulmassa ihan tuosta noin vaan ja koko jälki meni kovalla vauhdilla ilman ongelmia.
Vauhti oli niin kova, että meillä kului aikaa jäljen suorittamiseen 4minuuttia. Kulman Maya suoritti vauhdista huolimatta hyvin. Ei kulkenut ihan jäljen päällä vaan pari metriä sivulla, mutta täysin myötäillen jäljen suuntaa. Työskentely oli aivan mahtavaa. Videolla ei nyt kauheesti näy muutakuin käteni, jotka yrittävät roikkua liinan peräsä. Mutta siinä näkyy hyvin ne kohdat, kun Maya tarkentaa jälkeä. Sen työskentely on todella hienoa ja itsenäistä, tykkään mielettömän paljon!
Olen pyrkinytkin siihen, etten sitä jäljellä auta. Suunnittelen jäljet niin, että siinä olisi sopivasti haastetta ja sen jälkeen annan sen tehdä työn itsenäisesti. Mikäli se joskus hukkaa jäljen totaalisesti en tule sitä auttamaan loppuun asti, vaan keskeytän jäljen ja teen sitten helpomman jos siltä näyttää.

Tämä jälki sujui kuitenkin alkusähellyksen jälkeen hienosti. Vauhti oli kova, motivaatio oli hyvä ja esineelle pysähtyminen todella hienoa ja varmaa!!

Seuraavaksi olisi suunnitelmissa vanhentaa jälkeä 30 minuuttiin jolloin saan todennäköisesti sen vauhtia hidastettua, eikä näitä jäljen läpijuoksemisia tule liikaa. Toki se on aina hyvä tehdä välillä jälkiä, jotka koira kykenee vaan juoksemalla suorittamaan, mutta loppujen lopuksi liian helpot jäljet voivat syödä motivaation.
Nyt onnistuu kulma oikealle ja vasemmalle. Nyt on aika ottaa mukaan uusia haasteita: monikulmat, terävät kulmat, kaarteet, ikä ja kohta sitä voisi jo kokeilla tien ylittämistä kun polkujen ylittäminen sujuu hienosti!


Ei kommentteja: