Sen kyllä aina huomaa omasta energiastaan kun kevät koittaa, sitä jaksaa paljon paremmin ja on intoakin touhuta ulkona kaikenlaista.
Huhtikuun lopulla treenasimme nose workkiä ämpäreillä. Tällä kertaa käytin 12 ämpäriä ja laitoin ne hajutesti muodostelmaan. Pahvilaatikoita minulla ei ole, joten harjoittelen nyt sitten näillä ämpäreillä ja toivon, että kun ne muuttuu laatikon malliseksi Maya tietää mitä pitää tehdä.
Ilmaisu alkaa olemaan sillä mallilla, että minun on sitä helppo lukea. Olen siihen tyytyväinen. Nähtäväksi jää, miten ilmaisu toimii vieraassa ympäristössä paineen alla, mutta ainakin se kotona osaa... kuuluisat selitykset.
Ämpäreiden kanssa puljaamisen lisäksi ollaan otettu ihan sisäetsintää. Nyt kun kelit suosii, olisi tarkoitus vihdoinkin siirtyä ulos. Treenikavereiden saaminen on tuottanut haastavuutta, kovin nihkeästi porukka tuntuu suhtautuvan yhteistreeneihin. Mutta ei hätä ole tämän näköinen, minulla on onneksi vanhoissa tutuissa ihmisiä, joita laji kiinnostaa. Ja mikäs sen parempi konsti lajiin tutustua kuin tehdä treenejä yhdessä!!
Tässä yksi video sisäetsinnästä. Yritin keksiä piilon, jollaista en ole aikaisemmin tehnyt. Vähän niinkuin haasteen toivossa. Laitoin hajun vanupuikkoon ja puikon avonaiseen shappoo pulloon. Shappoo pullon kiikutin suihkuun ja laitoin muita shapoita riviin viereen.
Suunnittelin lähettäväni koirani etsintään eteisestä ja avasin vessan ovenkin, joka oli siinä matkanvarrella. Näin ollen mayan piti kulkea eteisen, vessan ja kodinhoitohuoneen ohi, ennen kuin pääsi suihkuun missä haju odotteli.
Homma ei näyttänyt olevan Mayalle mitenkään päin haasteellinen, se vain meni suoraan suihkuun ja haisteli shampoo pullot rivistä, jonka jälkeen jämähti oikealle pullolle.
Toinen etsintä oli meille sokko.Alueena oli vessa ja khh. Kyllä tuosta koirasta näkee erittäin hyvin kun se saa hajun nenäänsä ja ilmaisu oli aivan mahtava! Hajupiilo löytyi täsmälleen sieltä mihin Maya jämähti. Hyvä tästä tulee!!
Olemme myös kevään kunniaksi korkanneet metsäjäljet! Ja hienosti on niidenkin korkkaus lähtenyt taas sujumaan. Minullahan on vähän sellainen suunnitelma, että opetan Mayan ensin metsässä jäljelle ja ilmaisemaan esineet. Sitten kun homma on hallussa lisään siihen ID:n. Suunnitelmana oli lähteä nyt keväällä etsijäkoiraliiton alkeiskurssille, mutta jouduin sen perumaan. Tuntuu ettei aika vaan nyt riitä kaikkeen mitä haluaisi tehdä, jostain on tingittävä. Nose workiin tarvittava ikä tulee täyteen parin viikon päästä ja harjoitukset olisi sitten tarkoitus siirtää kisakentille, jotta itse saisin sitä kisakokemusta ja ehkäpä sitä kautta purettua kovaa jännittämistäni.
Metsäjälkeä puuhastelemme tällä hetkellä ihan vaan omaksi iloksi, vailla sen suurempia huolia ja murheita. Tarkoitus on, että Maya oppisi jäljestämään ja ilmaisemaan esineet mitä etsittävä on matkalle tiputtanut.
Treenit ovatkin sujuneet hyvin myös tässä nenälajissa. Mayan motivaatio on hyvä, joskin toisinaan ongelmaksi koituu liian kova vauhti ja sen myötä hajun kadottaminen. Vahvuus Mayassa on se, että se työskentelee ja opettelee homman hienosti itsenäisesti.
Vappuna tein sille kaksi jälkeä. Ensimmäinen oli 280m pitkä suora. Alku oli hankala. Olimme tehneet toiselle koiralle 10m päähän jäljen ja Maya olisi halunnut nostaa sen. Pidätin liinasta ja ohjasin sen uudelleen oikean jäljen päälle. Jouduin tämän toistamaan kahteen kertaan, toinen jälki oli tietenkin tuoreempi ja kiinnostavampi kuin se oikea, mitä olisi pitänyt lähteä ajamaan.
Maya hyöri ja pyöri alkukohdassa, haisteli väärää jälkeä ja mietti. Sitten sille syttyi lamppu päähän. Se nosti oikean jäljen aivan mielettömällä innolla ja siinä sitten juostiinkin täysiä koko jälki alusta loppuun asti. Maaliesineen oli laittanut kallion päälle, joten Maya sai siitä hajun aika aikaisin. Loput 20m ei menty enää jäljen päällä vaan suunnistettiin ilmavainuisesti. Esineelle jämähtäminen oli hyvä! Tämän jäljen jälkeen kaivoin mokkahanskat esiin, kädet paloivat ihan kiitettävästi kun kiitokinkku oli töissä..
Toinen jälki oli 80m pitkä ja siinä oli yksi (ensimmäinen) kulma. Maya meni jäljen hauskasti siksakaten, opetellen itsenäisesti mihin se haju kulkeutuu. Jälleen mentiin viimeiset kymmenen metriä ilmavainulla, joten alan nyt laittamaan palkat suljettuun purkkiin. Olen käyttänyt maalissa edelleen suht suuria pyyhkeitä, joiden sisään olen käärinyt namia. Nyt on korkea aika alkaa häivyttää nameja laittamalla ne ensin purkkiin ja sitten loppuviimein poistamalle ne maalista kokonaan. Luulen että esineenkin pienentäminen alkaa olemaan ajankohtaista mikäli tuo vetää vieläkin ilman nameja ilmavainulla esinettä kohti.. Katsotaan miten käy.
Kulmassa Maya joutui selvästi tekemään töitä ja miettimään, mutta se suoriutui siitäkin täysin itsenäisesti. Sen oppimista on niin palkitseva katsella!!
Tällä viikolla pyörähtää käyntiin meidän agilityn alkeiskurssi. En ole koskaan aikaisemmin lajia käynyt kokeilemassa, joten nyt kun on koira, jonka kanssa lajia voi kokeilla, menemme neljän kerran kurssille. Se jää nähtäväksi, että jatkammeko kurssin jälkeen vai jätämmekö sen siihen. Kuten aikaisemmin sanoin, valitettavasti aika ei vain riitä ihan kaikkeen mitä haluaisi tehdä.
Koska nenätöissä on fyysinen kunto erittäin tärkeä, olemme aloittaneet Mayan kanssa juoksemisen. Itselläni on hyvät välineet siihen, mutta Mayalle oikeiden valjaiden ja remmin löytyminen tuottaa päänvaivaa. Sitä joutuu myös vähän opettamaan, että tarkoitus olisi juosta edelläni, eikä sivulla tai purra remmiä.. eiköhän sekin homma ala sujumaan kun malttaa vaan harjoitella kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti