20. Treenit

9.7
Järvenpää
klo 1800

Hellettä on piisannut jo toista viikkoa, eikä tämäkään päivä jäänyt edellisiä kylmemmäksi.
Maa on kuiva, joka vaikeuttaa jäljen pysymistä.

Suunnitelmana oli tehdä Lolalle pidempi jälki, yli kilometrin mittainen. Suunnitelmaa kuitenkin muutettiin hiukan, lämpötilan takia ja päätimme lyhentää jäljen noin 800 metriin.

Jälki oli haastava risteyksien ja kulmien takia. Lola joutuikin tekemään ihan tosissaan töitä koko jäljen ajan. Juuri kun polku näytti jatkuvan suoraan, tuli uusi risteys. Jäljellä oli myös alikulkutunneli, joka osottautui haastavaksi.

Ensimmäisen risteyksen Lola meni hienosti. Se tarkasti väärät suunnat ensin ja meni sitten viimeiseksi oikeaan suuntaan. Annoin sen työskennellä risteyksessä rauhassa ja se tekikin huolellista työtä.
Seuraavassa risteyksessä olisi pitänyt mennä suoraan mutta Lola kääntyi vasemmalle. Heti risteyksen jälkeen oli alikulkutunneli. Risteykseen tullessamme Lola selvästi katsoi ensimmäisenä tunnelia kohti, mutta kääntyi kuitenkin vasemmalle. Olisiko se yrittänyt etsiä vaihtoehtoista reittiä tunnelille?
Vasemmalle käännyttyään elehdintä oli kuitenkin erittäin selkeää, joten tiesin ettei jälki mene siellä. Pienien apujen kanssa sain Lolan palaamaan risteykseen. Se yritti vielä ennen tunnelia kääntyä pienelle polulle, joka todennäköisesti olisi vienyt meidät autotielle, mutta halusin että menemme tunnelia pitkin kun jälki meni sieltä.

Lola meni tunneliin ihan hyvin, mutta keskellä tunnelia se tuli hakemaan minusta tukea. Kuljimme sitten kylki kyljessä tunnelista ulos ja saman tien Lola jatkoi reipasta jäljestämistä.
Hienosti suoriuduttu tästäkin häiriöstä.

Noin 500 metrin ja noin 4 risteyksen jälkeen Lola alkoi selvästi väsähtää. Tahti hidastui ja työskentely muuttui silminnähden laiskemmaksi.
Pidimme pienen juomatauon, mutta se ei juurikaan näyttänyt auttavan. Lola oli selvästi väsynyt.

Matkaa ei ollut enää paljoa jäljellä, joten päätimme kuitenkin mennä loppuun asti. Autoin Lolaa hiukan risteyksessä, se ei selvästi jaksanut enää työskennellä.
Viimeisen risteyksen Lola sai tehdä täysin itse ja maalikoira löytyikin mutkan takaa.
Ilmaisu oli selkeä, joskin väsymyksen takia vähäeleisempi.

Lola elehtii kyllä erittäin selkeästi ja näkyvästi. Oli opettavaista huomata miten käytös muuttuu kun koira on väsynyt, eikä jaksa työskennellä. Itseasiassa jäljellä oli kohta, jossa Lola vaan yksinkertaisesti istahti maahan. Sen sijaan, että kehoitin sitä jatkamaan, voisin ensikerralla antaa sille sen pyytämän tauon. Voiko koira enää selvemmin ilmaista, että haluaa huilahtaa hetken?

Olin jotenkin taas kovin hätäinen jäljellä. Huomasin tuskastuvani kun näin Lolan vauhdin hidastuvan. Onneksi sentään maltoin risteyksissä antaa sen työskennellä rauhassa.
Mihin ihmeeseen minulla on aina niin kova kiire??
Koira tekee työn, koiran tahtiin mennään ja minä kuljen vain perässä.
Tänään olin vaan kertakaikkisesti hätähousu.
Lola oli treeneissä viimeinen jäljestäjä. Seurasin muiden koirakoiden työskentelyä ja mukana oli todella vauhdikkaitakin tapauksia. Olisiko minulle jäänyt jotenkin tuo toisten vauhti päälle?

Lola meni jäljen taas kerran hienosti. Maastokin muuttui radikaalisti jäljen aikana. Aloitimme hiekkatieltä, ylitimme asvaltti tien, välissä oli hakkeella täytettyä latupohjaa ja lopussa jälleen hiekkatietä.

Koirassa ei taaskaan ollut mitään vikaa, ohjaaja sen sijaan voi hakata omaa päätään seinään loppu illan. Joskos menisi sitten perille, että sen kiireen voi jättää takataskuun silloin kun ollaan hommissa.
Onneksi Lola ei pienestä loukkaannu. Olen kuitenkin melko varma, että jos tätä tyyliä jatkan, voi Lolan motivaatio kadota piankin.
Täytyy nyt vaan jatkossa keskittyä ihan täysin siihen omaan koiraan ja unohtaa aivan kaikki muu.

Jos omaa käytöstäni ei oteta huomioon, treenit sujuivat oikein mahtavasti, taas kerran :)