Perseilykurssin päänvaivaa

Eilen olimme taas harjoittelemassa takapään käyttöä. Meillä ei se peruutus edelleenkään tuota tulosta. Tarkoituksena oli opettaa koira peruuttaen kiertämään omistaja ja siitä sitten kiertämistä muutetaan jalkojen välistä mennen kahdeksikon malliin.

Peruutusta on pähkäilty tässä jo pidemmän aikaa. En vain ole löytänyt konstia millä saan Lolan peruuttamaan, jotta voin sen palkata oikeasta käytöksestä.

Eilen meille opetettiin uusi konsti millä voi lähteä koittamaan peruutusta. Ja kuinkas ollakkaan, pienen takkuilun jälkeen löysin miten Lola peruuttaa.
Ensin palkkasin Lolan pelkästään siitä, että se tuli jalkojeni väliin. Kun tämä oli sille selvää aloin ottamaan askelia taaksepäin. Tarkoitus siis, että koira tulisi mukana.

Alussa olin selkä suorana ja Lola istuutui joka kerta. Sitten tajusin, että se vain haluaa nähdä kasvoni, joten aloin kumartumaan eteenpäin. Näin kumartuneena kun otin askeleen taakse, jolloin Lola pakitti myös. Mahtavaa!!

Olemme päässeet harjoituksessa jo niin pitkälle, että olen lisännyt siihen käskysanan "peruu". Homma alkaa pikkuhiljaa luistamaan. Kunhan tämä menee perille on tarkoituksena nostaa vasen jalka pois koiran toiselta puolelta, jolloin koiran pitäisi peruuttaa sivullani. Katsotaan miten homma etenee. Olo on kuitenkin mahtava, Lola peruuttaa!!!!



Perusharjoituksiin kuuluu myös etutassut kosketus alustalla takapään kiertäessä. Tarkoitus on siis, että koira on ohjaajaa vastapäätä.
Toiseen suuntaan tämä liike sujuu hienosti, toinen suunta on hakusessa. Lola istuu todella helposti, joten palkkauksen kanssa saa olla huisin nopea.
Kosketus alustana meillä on tässä videossa tyyny (tarpeeksi paksu esine, jotta tuo tuntee sen tassujensa alla). Liukkaat laminaatit ei ole kaikkein parhain tähän harjoitukseen.



Kyllä tämä tästä..

Onnea Lyyli!

Pikkuinen ranskanbulla tuli kaverikseni hippasen reilut 6 vuotta sitten.
Sen jälkeen elämä ei ole ollut ennallaan :)
Lyyli toi mukanaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sekä rutkasti huumorintajun kasvua. Tylsää päivää Lyylin kanssa ei olla koettu. Se keksii aina jotakin mille saan vatsa kippurassa nauraa, se osaa heittäytyä totaaliseksi pelleksi.

Lyyli on aktiivinen ADHD. Sillä on suuri sydän ja se on erittäin vaarallinen ja raju rakastaja. Lyyli rakastaa hyppiä nenille, ihan kirjaimellisesti.

Lyyli kokee nyt pakkasten aikana paleltumiskuoleman joka kerta kun ulko-ovi aukeaa, joten tänävuonna virallinen synttärikuva on otettu sisällä.




Aikoinaan Lyyliä hankkiessa en tiennyt ranskiksista juurikaan ulkonäön lisäksi yhtään mitään muuta. Niimpä Lyylin hankinta olikin kuin oisi ostanut sian säkissä. Ja aivan mahtavan minisian minä sieltä sainkin.

Onnittelut 6-vuotiaalle Lyylille, perheemme ämmänkäppyrälle.
Olet korvaamaton kaikkine omine piirteinesi.

-Kotijoukot-

Pakkaspäivä montulla

Tänään treenien perumisen takia, lähdimme montulle irottelemaan ja nauttimaan kirpakasta pakkasesta. Asteita oli hippasen yli 10, joten siis oiva ulkoilusää. Kamerakin tuli mukaan haukkaamaan happea ja sinne tarttuikin mukavasti ihan ensimmäisiä lumikuvia.

Kerrospukeutuminen on pop.. sanoo Lollipop

Laitoimme taas takapään liikkeelle. Mukavasti se alkoi alkulämmittelyn jälkeen taas toimia.
Tässä ensin tyhjennettiin emännän keuhkot ja annettiin pienimuotoista sydän hierontaa..

Sitten hetken mietitään, että mitenkä tuon havun palasen saisi noin korkealta..

Ja siitä se sitten lähti..

Hyppyjä, pomppuja ja tasapainoilua.

Perslihakset hommissa..

Tahtoo tahtoo.

Kunnon ponnistus..

Se ken leikkiin ryhtyy,
se leikin kestäköön..

Revittelyä lämpimikseen..

Oikee, vasen, oikee, vasen..
Pieni hetki ennen totaalista hepulia.
Kumpi liikahtaa ensin?

Ja sitten juostiin..

Ja juostiin..

Välillä lennettiin..

Ja sitten taas juostiin..

On hyvä pysähtyä välillä.. pysähtyä ja nauttia luonnon antimista..
Varsikin niistä hevosen jättämistä antimista.

Välipalan jälkeen on taas hyvä juosta.

Lumitanssia.

Pakkaset paukkuu

No nyt se sitten alkoi, talvi.
Huomiset treenit on meidän osaltamme peruttu...

Pakkasta on jo -13 astetta, eikä olla edes joulukuun puolella. Saas nähdä miten treenaaminen tänä talvena onnistuu.
Olen pitänyt Lolalla -8 astetta treenien pakkasrajana. Kovin kylmän arka se ei tunnu olevan, mutta kylmän ilman nuuhkuttaminen ei tee hyvää keuhkoille. Ja muutenkin, mielestäni parempi ottaa varman päälle kuin katua sitten jos paleltumia tulee.
Ja vaikka koira kovempaa pakkasta kestäisikin, niin emäntä ei. Palelen taas niin paljon, että mietin muuttamista saunaan.

Lola ulkoilee hurtan talvitakki päällä, Hemmolla on Lyylin BOT. Lyylillä puolestaan on toppahaalari, mutta tassut paleltuu heti. Nyt sain sen 10 minuutin iltapissatukselle, mutta päivällä se suostui vain käymään takapihalla ja sitten äkkiä sisään.

Toivottavasti tästä talvesta ei tule kovin kylmä.. Syksyllä ei päässyt pitkälle lenkille kun oli märkää ja pimeetä. Nyt kun muuten kelit on mitä kauneimmat, niin sitten on niin pirun kylmä :(

Tilaisin aurinkoa ja -5 astetta kiitos.

Perseiltiin taas

Olimme eilen jälleen "perseilykurssilla". Viikonlopun jälkitreeneistä aiheutuneet ylimääräiset rypyt olivat kerenneet jo laskeutumaan Lolan naamalta, kunnes saavuimme perseily tunnille. Jälleen sen otsalle ilmestyi ainakin kolme uutta ryppyä kovasta ajattelusta.

Tällä kertaa tunti aloitettiin vanhojen juttujen harjoituksilla. Meillä edelleen on hakusessa ihan perus peruutus, joten harjoittelimme sitä.. jälleen. Sain taas hyviä uusia vinkkejä, mutta jotenkin vain tuntuu, etten saa Lolaa ymmärtämään mitä siltä haluan. Jatkamme kuitenkin sitkeästi harjoituksia.

Jatkoimme myös takapään pyörimistä etutassujen pysyessä kosketus alustalla. Toiseen suuntaan tämä liike sujuukin jo hienosti. Lola osaa asettaa takajalat hienosti ristiin, jolloin etutassut pysyvät ihan paikoillaan. Itse se hakeutuu myös ihan minua vastapäätä seisomaan, eli voimme pyöriä toiseen suuntaan juuri niinkuin on tarkoitus (nenät vastakkain). Toiseen suuntaan pyöriminen on viellä hakusessa enemmän.

Kolmas harjoitus oli saada koira laittamaan takajalka hulahulavanteen sisään kun vannetta pitää pystyssä. No joo.. ei ihan onnistunut meiltä, eikä lohdutukseksi muiltakaan ensimmäisellä tunnilla.
Lola väisteli vannetta lahjakkaasti ensimmäiset minuutit. Aloitimme siis ihan siitä, että vanteen ollessa maassa, Lola sai palkan kun astui sen sisään.
Kun tämä alkoi sujumaan nostin vanteen pystyyn ja yritin saada Lolan kulkemaan sen läpi. Voi epäluuloisuus sentään.. monta minuuttia siinä kului. Aina vaan se kiersi vanteen kun houkuttelin sitä toiselta puolelta tulemaan läpi.
Sitten vihdoin ja viimein tein taas jotakin, mitä en itsekään tiedä, mutta Lola tuli vanteen läpi. Ihan noin vaan käskystä. Ihan kuin se olisi vanha temppu. Se tuli kerran, se tuli toisenkin, kolmannen, neljännen.. Kouluttajakin ihmetteli mitä oikein tein, mutta en todellakaan osaa sanoa. Jotakin tein oikein, josta Lola tajusi mitä siltä halusin ja enempää ei sitten tarvittu. Sirkuskoira oli syntynyt :) Vanteen läpi meneminen onnistui jopa vanteen ollessa vähän korkeammalla.

Loppu tunnista opettelimme hännän heilutusta käskyn alaiseksi. Kuulostaa tyhmältä ja turhalta, mutta on itseasiassa aika hyödyllinen konsti mielen hallintaan. Koirahan on iloinen aina kun se heiluttaa häntäänsä, joten ajatella, jos saat koiran käskystä iloiseksi. Helppo tapa vaikuttaa koiran mielentilaan esimerkiksi jännittävissä tilanteissa.
Tämä harjoitus oli suorastaan helppo. Lola on tottunut nauruuni sekä lässyttämiseeni. Minun ei tarvitse kuin hymyillä hiukan, niin häntä alkaa huiskuta. Tähän liikkeeseen meille tulikin käskysanaksi "huiskuu". Jatkamme huiskuttelu harjoituksiakin. Luulen, että tämä voi olla se ainoa jonka me tulemme näistä tehtävistä oikeasti oppimaan..

Alkuhaju haaste

21.11.2010
Väransbyn ulkoilualue - Kirkkonummi
klo 11.00

Tämän talven ensimmäinen lumijälki!

Tänään kokeilimme Lolan kanssa kuinka jäljestys sujuu lumen lisäksi myös erityyppisen alkuhajun kanssa. Alkuhajuksi Lola on aina ennen saanut jotakin kangasta/nahkaa (panta, valjaat, pyyhe, takki, liivi) tai sitten karvatupsua. Nyt halusin kokeilla, miten homma lähtee sujumaan jos hajuna onkin joku tavallisesta poikkeava.
Alkuhajuksi saimmekin aktivointilelun puutapin.

Lola haisteli puutappia huolella, ensin päältä, sitten alta ja lopuksi jopa nuolaisi sitä. Hyvin se ymmärsi mikä oli homman nimi ja lähtikin oitis jäljestämään. Kovasti taas merkkailtiin jäljellä..

Jälki kulki tietä pitkin ja kääntyi risteyksestä vasemmalle. Sieltä se jatkui pienen pätkää metsään.

Tällä kertaa Lola oli jotenkin todella tarkka jäljellä. Voisiko sitten olla lumi syynä? En ole aikaisemmin huomannut sen käyvän nenällä ihan jälki jäljeltä läpi. Nyt se nimittäin teki niin, pienen pätkän verran. Tai sitten huomasin sen vasta nyt ensimmäistä kertaa sillä maalikoiran jäljet näkyivät hyvin lumisessa maassa.

Vaikka jälki kulki tietä pitkin, Lola lähti oikaisemaan metsän poikki. Metsässä se ilmeisesti hävitti ilmavainun ja ohjasi meidät taitavasti takaisin tielle, jäljen päälle. Kulma meni täydellisesti, nyt ei juostu siitäkään ohi. Maalikoira löytyi, ilmaisu oli selkeä ja tapahtui noin 20m päästä.

Hienot treenit ja ennen kaikkea oli hieno nähdä miten hyvin pienestä puupalasestakin saa alkuhajun annettua.
Tänään mukana oli myös kamera, joten saimme jäljen nauhalle :)

Perseillään

Tänään oli toinen perseily tunti. Tai oikeesti se oli jo kolmas, mutta elämässä joskus (onneksi erittäin joskus) tulee tilanteita kun työ vie kaiken vapaa-ajankin.. eli siis meidän toinen tuntimme.

Jatkoimme kurssilla kurre istuntaa, sekä pakittamisen opettelua. Uutena liikkeenä tuli etutassut kosketus alustalla ja takapää kiersi ympyrää.
Lolalla oli kosketus alustana pyyhe ja hyvin etutassut siinä pysyivät. Oikealle kiertäminen alkoi sujumaan helposti, mutta suuntaa vaihdettaessa Lola sai taas muutamia ylimääräisiä ryppyjä.

Oli hieno nähdä, että Lola selvästi tarjosi takapäällään nyt enemmän liikkeitä.

Tunnin lopuksi teimme viellä mahtavaa pakara hierontaa, sekä takajalkojen venytystä. Kyllä nyt takapää sekä etupää on saanut tehdä töitä.

Tunnit on todella rankkoja, niin itselle kuin koirallekin. Mutta mikäs sen hauskempaa kuin touhuta yhdessä ja kenties ehkä siinä samalla jotakin oppia :)

Haastavat treenit

14.11
Jorvaksen juna-asema
klo 10.30

Pyysin Lolalle haastavaa jälkeä, sillä se on nyt viime aikoina vaan juossut sille tehdyt jäljet läpi. Ja totta tosiaan, nyt Lola joutui käyttämään aivojaan oikein kunnolla.
Meille suunniteltu jälki vastasi idealtaan sitä, mihin tosietsinnöissä aika usein sitten joutuu. Usein saman perheen koirat lähtevät yhtäaikaa karkureissulle, mutta vain toinen tulee takaisin. Usein omistajat myös käyttävät samoja kaulapantoja koirillaan, joten aina ei välttämättä ole antaa sitä karkureissulle jääneen koiran hajua.

Lola sai siis alku hajuksi tassupyyhkeen, jossa oli saman perheen kummankin koiran hajuja. Ennen kuin hajun sille annoin, me näytimme Lolalle autossa olevan koiran. Sen piti siis itse tajuta, että tuo haju on tallessa autossa ja sitä toista täytyy etsiä.

alku oli selvästi normaalia haasteellisempi, sillä Lola alkoi oitis syömään maasta jotakin roskaa. Syöminen sille on sijaistoiminto, kun se ei tiedä mitä sen pitäisi tehdä.
Jäljen alku lähti heti juna kiskojen yli ja jouduin vähän Lolaa rohkaisemaan. Mutta kun kiskojen yli oli päästy, Lola toimi itsenäisesti. Se siis tosiaan tajusi mitä sen täytyy etsiä ja niin me lähdimme jäljelle.

Jälki kulki asvaltti katua pitkin, eikä Lolaa häirinnyt pysäyttämiseni kun odotettiin auto tien yli pääsyä. Edessämme kulki koirakko, mutta sekään ei näyttänyt haittaavan.
Viimeisestä kulmasta me taas menimme ohi, nyt ei syynä voinut olla vauhti, sillä Lola kulki erittäin rauhallisesti. Lolasta kuitenkin näki taas selvästi ettei jälki jatkunut risteyksestä suoraan.

Lola ilmaisi minulle edellisen maali koiran paikan hienosti, joten annoin sille hajun uudelleen. Loppumatka sujuikin sitten vahvasti ilmavainulla. Maali koiran ilmaisu oli jälleen selkeä, ehkei ihan niin selkeä mitä se on parhaimmillaan ollut, mutta selkeä kuitenkin.

Olo on aivan uskomattoman mahtava! Naureskelin ennen jäljelle lähtöä, että katsotaan nyt mitä tästä tulee. Että miten koira voi muka tajuta, että sen pitää etsiä sitä puuttuvaa. Mutta niin se vaan tajusi :)
Lola siis tosiaan osaa hajuerottelun jalon taidon, sekä sen lisäksi se ymmärtää mikä treenien idea on.. löytää kadoksissa oleva.

Lola ei myöskään häiriintynyt lainkaan vastaan tulevista kulkijoista. Se jatkoi työskentelyään täysin ihmisistä välittämättä.

Voi onnistumisen riemua ja tuota Lolan hienoa työskentelyä!! Tästä on taas erittäin hyvä jatkaa uusiin haasteisiin.

Mahtavat treenit!!

Tiimiliivit saapuivat

Olen järjestänyt nyt kolmannen kerran tiimiliivi tilauksen berran kautta. Viimeisin tilaus on saatu onnellisesti päätökseen ja vielä pari liiviä odottelee laatikossa uutta kotiaan.
Tällä kertaa minäkin sain vaaleanpunaisen unelmani toteen :)
Liivi on erittäin ihanaa kangasta, aivan mahtava sisätreeneihin ja kesän kuumiin keleihin. Ei hiosta.

Selässä tietenkin tiimin tuttu logo ja värinä, mikäs muu kuin pinkki...

Joskos nyt ei enää tuskan hiki valu perseilykurssilla...

Kulmia ja vapaata riehuntaa

Lauantaina kävimme taas treenaamassa. Nyt treenien aiheena oli kulmat.
Lolalle tehtiin noin 500m pitkä jälki, joka sisälsi 4 kulmaa. Jäljellä oli kulkenut myös häiriö koira, eli se oli Y jälki.

Lola lähti jälleen kerran vauhdikkaasti liikkeelle. Jälki alkoi metsäpolulla, eikä edes auton romun ylittäminen tuottanut mitään haastetta. Maalikoira oli jonkinverran pyörinyt metsäpolulla puolelta toiselle, mutta Lola meni vain suoraan.
Metsästä saavuimme hiekkatielle ja kulma meni ongelmitta. Lola kääntyi varmasti oikeaan suuntaan. Vastaamme tuli muutama kävelijä, eikä Lola häiriintynyt niistäkään. Intensiivisesti se jatkoi työskentelyä.

Tahti kiihtyi ja seuraavasta kulmasta mentiin juoksemalla ohi.. taas. Lola kyllä huomasi hienosti itsekin menneensä kulman ohi ja palautui ilman apuja.
Sama tapahtui viimeisessä kulmassa.
Maalikoira löytyi ja Lola meni lujalla vauhdilla loppuun asti. Ilmaisu tapahtui noin 5m päästä ja se oli erittäin selkeä.

Ensi sunnuntaina Lola saakin kokeilla uusia haasteita. Mahdollisesti sille annetaan alkuhajuksi sekahaju, eli siis esimerkiksi koiran peti jossa onkin useamman koiran hajua. Siitä sen pitäisi itse erottaa haju jota lähtee etsimään, eli siis vain yksi niistä pedin omistajista on maalissa.
Katsotaan kuinka käy, vai käykö mitenkään :D

************************************************************************

Sunnuntaina vietimmekin sitten leppoisaa vapaa päivää ja mikäs sen parempaa kuin viettää se koirakaverin kanssa. Kävimme Susan kanssa montulla. Lolalla riitti virtaa ja häntä vispasi onnesta.

Vähän väsyttää jo...

*************************************************************************************

Tuleva kotimme alkaa pikku hiljaa näyttämään talolta. Paljon on tehty ja paljon on vielä tekemättä. Onneksi se kuitenkin edistyy koko ajan. Toivoa on edelleen, että ensi kesänä/syksynä pääsisimme muuttamaan.

Sadepäivän aivojumppaa

Pientä vönksäystä, pientä aivotyöskentelyä ja suurempaa vönksäystä :)
Siitä koostuu meidän yhteinen hetkemme kun harjoittelimme nenällä käteen koskettamista..

Treenin häiriötekijöinä toimivat erinomaisesti Hemmo ja Lyyli.



"Perseilykurssilla", eli kordinaatio kurssilla, eli siis siellä takapää kurssilla vaadittavan kurre istunnan harjoitukset on aloitettu. Alkuvaiheissa mennään ja hiukan toivottomalta tuntuu. Mutta ehkä se tästä viellä.. nyt irtoaa jo kumpikin etutassu lattiasta :)

Perseilykurssi alkanut

Elikkä oikeammin sanottuna kordinaatio kurssi, elikkä siis harjoittelemme koiran takapään käyttöä.
Kun koira osaa käyttää takapäätään (joka näillä isoilla mörssäreillä ei ole todellakaan vahvin käytön alue) alkaa koira sitä enemmän käyttämäänkin. Painopiste siirtyy edestä myös taakse, joka sitten taas ei kuormita niin paljon koiran etuosaa. Ketteryys tietenkin lisääntyy huomattavasti, sekä sisimmät vatsa lihakset pääset ihan uusiin ulottuvuuksiin :)

Rally-toko kurssilla tuli aikoinaan puhetta takapään käytöstä ja sen takia me nyt onneksemme löydettiin juuri siihen tarkoitettu kurssi.
Itse kun en ole mikään kokenut koiran kouluttaja, niin en todellakaan tiedä miten voi takapäätä alkaa harjoittelemaan, enkä oikeastaan edes tiennyt miksi koiran olisi hyvä sitä osata käyttää.
Menimme siis innolla kurssille oppimaan teoriassa ja ihan käytännössä miten homma toimii.

Ja rankkaa oli, suoraan sanottuna erittäin rankkaa.
Harjoittelimme tänään pakittamista, joka ei ole Lolalle ollenkaan entuudestaan tuttua asiaa. Eikä minullekaan. Koulutus tapahtui naksun avulla, ensin palkattiin pelkästä takajalan liikkeestä ja sen jälkeen annettiin koiran itse tarjota liikettä.
Naksu on itselleni suhteellisen uusi asia, kuin myös Lolalle, joten voitte varmasti kuvitella miten hukassa me suurimman osan ajasta olimme. Lolalle kehittyi otsaan pari ryppyä lisää kun se mietti ja mietti, että mitä haluan sen oikeen tekevän. Itse taas jouduin olemaan todella skarppina, että osasin naksauttaa juuri eikä melkein oikeassa kohdassa.
Todellista aivotyöskentelyä siis, mutta ah, niin palkitsevaa.
Kyllä sitä näköjään oppii uusia asioita kun vaan haluaa.

Lolalla on istuminen todella vahvasti käytöksessään, joten aina kun odotin siltä liikkeen tarjoamista se laittoi istualteen. Ja kun siitä ei palkkaa tullut, se meni maate. Muutamia tuhahteluja, pieniä haukahduksia, sekä kiivasta silmiin tuijottelua.
Sain kuitenkin poimittua muutamia takajalan liikkeitä ja siitä meidän pakittamis harjoitukset nyt sitten jatkuvat.

Toisena tehtävänä oli saada koira orava asentoon istumaan, eli siis etukäpälät ilmaan.
Lola oppi ihan muutamassa minuutissa naksun avulla koskettamaan nenällä kättäni. Kun sitten laitoin sen istumaan ja käden pään yläpuolelle, se alkoi kurkottamaan nenäkosketusta. Pääsimme harjoituksessa jo siihen asti, että kaksi kertaa Lola nosti kummatkin etutassut maasta.

Saimme kurre asennon ja pakittamisen kotiläksyksi, joten niitä me nyt sitten harjoittelemme viikon verran. Kurre asennosta on tarkoitus vielä opettaa koira nousemaan takajaloilleen seisomaan ja siitä taas takaisin kurre istuntaan.
Olen hiukan epäileväinen, että joskos koskaan tulemme tuota liikettä oppimaan.. Katsotaan kuinka käy. Onneksi me olemme Lolan kanssa erittäin itsepäisiä ja sitkeitä otuksia :)

Kurssi tuntui erittäin haastavalta, mutta hauskalta.
Varmasti tulen oppimaan kurssin aikana naksuttimen oikean käytön ja Lola tulee oppimaan tarjoamaan toimintoja.

Lupaan ja vannon, että jos joskus tuon saan opetettua kurre asentoon, niin kuvia tulee ja heti :D

Sitä odotellessa..

Viuhkoja viuhkoja

31.10.2010
klo 11.00
Niipperin takametsikkö

Treenien teemana viuhka.
Teimme ensin kolmihaaraisen viuhkan Tarmolle. Lola meni suoraan, Teppo oikealle ja Figo vasemmalle. Tarmon tehtävänä oli etsiä Figo.
Kun Tarmo oli suoriutunut tehtävästään, me lähdimme Lolan kanssa etsimään vuorostaan Teppoa. Nyt siis häiriö jälkiä Tepon jälkien päällä meni Figon lisäksi myös tarmon jälki.

Jälki lähti ryteiköstä pientä olematonta polkua pitkin.
Hyppy ojan yli, jossa Lola siten joutuikin etsimään jäljen uudelleen. Hienosti löytyi.
Jälki jatkui pellon laitaa pitkin, josta kääntyi suorassa kulmassa metsään, jyrkkään kallio rinteeseen.

Lola meni kulman hienosti, hetkeäkään epäröimättä. Lähti vauhdikkaasti kipuamaan jyrkännettä ylös, minä perässä puuskuttaen.
Viuhka oli jyrkänteen päällä. Lola hetken pyöri ja tarkasteli eri suuntia, mutta lähti sitten täysin oikeaan suuntaan.
Matka jatkui metsässä polkua pitkin.

vauhti oli taas hurja, enkä edelleen tajunnut vähän hidastaa Lolan tahtia. Niinpä me menimmekin seuraavasta kulmasta ohi. Saavuimme polun päähän, joka vei taloille, joten lähdimme siis takaisin päin.

Sitten tuli tenkkapoo, kukaan kun ei oikeasti tiennyt missä maali oli.
Lola suunnisti ilmavainulla oikeaan suuntaan, mutta itse vein sen risteykseen, jossa olimme kulman ohi juosseet. Siitä Lola saikin taas hajun ja matka jatkui puoli juoksua.
Maali koira löytyi ja ilmaisu oli selkeä.

Lola on alkanut olemaan todella nopea jäljellä. Aikaisemmin se löntysteli, mutta nykyään sen perässä saa melkein juosta. Innokkuutta siis löytyy, joka tietenkin on vain positiivinen asia. Olen vain huomannut, että mitä kovempi vauhti sillä on päällä, sitä helpommin se missaa kulmat.
Jos sitä pikku hiljaa oppisi, että siitä liinasta voi myös pikkuisen koiraa jarrutella, eikä vaan juosta mukana ;)

Opin myös, ettei kovin pientä karva tupsua kannata antaa Lolalle alku hajuksi. Pienen pieni tupsu kun aika nopeasti katoaa suuren suuren sieraimen sisään...

Lauantaina taas treenit tiedossa, josko silloin harjoitteltaisiin kulmia..