tiistai 23. marraskuuta 2010

Perseiltiin taas

Olimme eilen jälleen "perseilykurssilla". Viikonlopun jälkitreeneistä aiheutuneet ylimääräiset rypyt olivat kerenneet jo laskeutumaan Lolan naamalta, kunnes saavuimme perseily tunnille. Jälleen sen otsalle ilmestyi ainakin kolme uutta ryppyä kovasta ajattelusta.

Tällä kertaa tunti aloitettiin vanhojen juttujen harjoituksilla. Meillä edelleen on hakusessa ihan perus peruutus, joten harjoittelimme sitä.. jälleen. Sain taas hyviä uusia vinkkejä, mutta jotenkin vain tuntuu, etten saa Lolaa ymmärtämään mitä siltä haluan. Jatkamme kuitenkin sitkeästi harjoituksia.

Jatkoimme myös takapään pyörimistä etutassujen pysyessä kosketus alustalla. Toiseen suuntaan tämä liike sujuukin jo hienosti. Lola osaa asettaa takajalat hienosti ristiin, jolloin etutassut pysyvät ihan paikoillaan. Itse se hakeutuu myös ihan minua vastapäätä seisomaan, eli voimme pyöriä toiseen suuntaan juuri niinkuin on tarkoitus (nenät vastakkain). Toiseen suuntaan pyöriminen on viellä hakusessa enemmän.

Kolmas harjoitus oli saada koira laittamaan takajalka hulahulavanteen sisään kun vannetta pitää pystyssä. No joo.. ei ihan onnistunut meiltä, eikä lohdutukseksi muiltakaan ensimmäisellä tunnilla.
Lola väisteli vannetta lahjakkaasti ensimmäiset minuutit. Aloitimme siis ihan siitä, että vanteen ollessa maassa, Lola sai palkan kun astui sen sisään.
Kun tämä alkoi sujumaan nostin vanteen pystyyn ja yritin saada Lolan kulkemaan sen läpi. Voi epäluuloisuus sentään.. monta minuuttia siinä kului. Aina vaan se kiersi vanteen kun houkuttelin sitä toiselta puolelta tulemaan läpi.
Sitten vihdoin ja viimein tein taas jotakin, mitä en itsekään tiedä, mutta Lola tuli vanteen läpi. Ihan noin vaan käskystä. Ihan kuin se olisi vanha temppu. Se tuli kerran, se tuli toisenkin, kolmannen, neljännen.. Kouluttajakin ihmetteli mitä oikein tein, mutta en todellakaan osaa sanoa. Jotakin tein oikein, josta Lola tajusi mitä siltä halusin ja enempää ei sitten tarvittu. Sirkuskoira oli syntynyt :) Vanteen läpi meneminen onnistui jopa vanteen ollessa vähän korkeammalla.

Loppu tunnista opettelimme hännän heilutusta käskyn alaiseksi. Kuulostaa tyhmältä ja turhalta, mutta on itseasiassa aika hyödyllinen konsti mielen hallintaan. Koirahan on iloinen aina kun se heiluttaa häntäänsä, joten ajatella, jos saat koiran käskystä iloiseksi. Helppo tapa vaikuttaa koiran mielentilaan esimerkiksi jännittävissä tilanteissa.
Tämä harjoitus oli suorastaan helppo. Lola on tottunut nauruuni sekä lässyttämiseeni. Minun ei tarvitse kuin hymyillä hiukan, niin häntä alkaa huiskuta. Tähän liikkeeseen meille tulikin käskysanaksi "huiskuu". Jatkamme huiskuttelu harjoituksiakin. Luulen, että tämä voi olla se ainoa jonka me tulemme näistä tehtävistä oikeasti oppimaan..



Ei kommentteja: