Purkkikurssin Treenikerta 4# (Jobs For Dogs)

Noniin. Eilen olimme taas Keravalla viettämässä leppoisaa perjantai iltaa purkkitreenien merkeissä. Hiukan pelon sekaisin tuntein menin treeneihin, olihan viimekerralla Myrsky vetänyt homman ihan läskiksi. Mielenkiinnolla odottelin mitä tämänpäiväinen treeni tuo tullessaan.

Tällä kertaa emme enää käyttäneet purkkeja, vaan otimme sisäetsintä treenejä. Tätä treeniä varten olin hajustanut vanulappuja valmiiksi, eli yksinkertaisesti olin laittanut purkkiin aniksen siemenien lisäksi noin 8 vanulappua. Hajut olivat muhineet samassa suljetussa purkissa vuorokauden ajan.

Aloitimme ensimmäisen treenisession treenitilan eteisestä. Se oli pieni tila, joten koiralle helpompi työskentelyn kannalta. Toki, mitä suurempi ja avarampi tila, sitä enemmän koira joutuu tehdä etsintätyötä.
Myrskylle oli valmiiksi piilotettu pari vanulappua eteiseen kun saavuimme paikalle. Ennen kuin kerkesin edes käskyä antaa, Myrsky työnsi nenänsä maton alta pilkottavaan aniksen hajuiseen vanulappuun. Edes takkia en kerennyt ottamaan pois päältäni kun Myrsky aloitti treenit niin innolla.

Myrskyllä oli tosiaan intoa tälläkertaa. Se teki töitä huolella ja intensiivisesti. Löydöksistään se oli niin innoissaan, että otti vanulapun suuhun asti ja alkoi sitä mutustamaan. Tämän se teki jokaisen löydetyn vanulapun kohdalla, ensin nenäkosketus ja sitten vanu suuhun. Jouduin maanittelemaan ja tekemään vaihtokauppaa lihapullan kanssa, että sain sen irroittamaan vanusta.

Seuraavalla kierroksella otimme etsintä alueeksi saman eteisen,  mutta nyt piilojen paikkaa vähän vaihdettiin. Ne eivät enää olleetkaan lattialla, joka tuntui olevan Myrskylle helppo nakki. Yksi piilo oli tälläkertaa vaahtosammuttimessa ja sen paikallistamiseen Myrsky joutuikin tekemään vähän enemmän töitä. Se pyöri vaahtosammuttimen vieressä, mutta ei osannut tarkentaa mistä haju tuli. Pienien apujen kanssa sain sen ilmaisemaan vanulapun vaahtosammuttimen kahvasta ja jälleen vanulappu sujahti suuhun.

Aluksi tarkoituksena oli ottaa Myrskylle kaikki etsintä treenit pienessä eteisessä. Treenit sujuivat kuitenkin tänään oletettua paremmin, ilman minkään näköistä ongelmaa, niin otimmekin viimeisen treenin suuressa tilassa. Alue kuitenkin rajattiin pienemmäksi, pöydästä seinään. Piiloja oli kolme ja Myrsky löysi hienosti ne kaikki, hyvällä motivaatiolla. Kaikki vanulaput ensin merkattiin nenäkosketuksella ja sen jälkeen niitä maisteltiin. Tietääkseni yhtään vanua se ei niellyt kuitenkaan. Tämä tapa on hyvä tiedostaa tulevissa treeneissä ja täytyy vähän miettiä mitä sille laittaa sellaisiin piiloihin joihin se pääsee käsiksi. Voisin kuvitella, että vanulappujen suuhun ottaminen loppuu kunhan saan Myrskylle selväksi, että palkkio tulee nenäkosketuksesta. Mutta toisaalta taas se aina kyllä maistelee alkuhajujakin jos sillä on siihen mahdollisuus...

Tällä kertaa kokeilin myös pitää Myrskyn remmissä etsinnän ajan, jolloin pystyin estämään sen karkaamisen katsomoon. Ehkäpä se remmi toimikin pienenä henkisenä muistuttajana. Myrsky ei yrittänyt kuin kerran mennä ihmisten luo, muuten se keskittyi vain aniksen etsimiseen.

Erittäin hieno nenäkosketus pöydän kulmaan! Myrsky jäi hienosti hajulle aina kun sen ilmaisi ja vasta palkkauksen ja uuden käskyn jälkeen jatkoi töitä ongelmitta.

Tänään treenit sujuivat siis oikein hienosti. Tämä oli taas sitä parhainta Myrskyä ja Myrskyn nenätyötä. Se on tarkka hajutyöskentelyssä, sen erottelukyky on huimaa. Se on rauhallinen ja huolellinen. Sen ilmaisut ovat selkeitä ja sen nuuhkuttelun intensiivisen äänen kuulee metrien päähän.

Nyt vaan toivotaan, että tämä pahin teiniaika loppuisi pian. Tälläistä työskentelyä Myrskyltä haluaisinkin, nyt oli motivaatiokin kohdillaan. Kyllä tästä viellä hyvä tulee. Sain taas onnistumisen kautta uutta puhtia seuraaviin treeneihin. Myrsky näytti hienosti tänään osaamisensa tason ja sen työskentelyä oli ilo katsoa.

Viikon kuluttua meillä onkin tämän kurssin viimeinen treenikerta ja se pidetäänkin ulkona. Heti seuraavana päivänä menemme ensimmäiseen Nose Work treeniin, jossa sitten aletaan opettelemaan uutta hajua.

Nypertelyä

Valmistaudumme viikon päästä alkavaan Nose Work kurssiin jo hyvissä ajoin. Loman kunniaksi olen nypertänyt valmiiksi "hajusäiliöitä", joihin on sitten tarkoitus laittaa etsittävää hajua ja piilotella pitkin huonetta. Hajusäiliön avulla pystytään vähän kontrolloimaan mihin suuntaan haju kulkeutuu. Säiliöstä haju ei pääse myöskään luiskahtamaan pois ja näin ollen ympäristö pysyy paremmin hajuista vapaana. Mikäli ei käytä säiliöitä tai muita apuvälineitä (hajun siirtoa) piilotellessa haluttua hajua sisätiloissa, on vaarana, että haju tarttuu piiloihin. Tällöin koira saattaa "valeilmaista" edellisiä piiloja ihan vaan siksi, koska ne haisevat edelleen vaikka hajunlähde onkin siirretty. Tämä on yksi asia, joka täytyy pitää mielessä kotona treenatessa. Huoneen vaihto on syytä tehdä heti kun näyttää että koira merkkaa vääriä paikkoja.

Tässä esimerkki miten "ruotsalainen hajusäiliö" valmistetaan. Todella yksinkertaista ja nopeaa puuhaa. Haju toki läpäisee tämänkin säiliön, mutta se on edes hitusen hallittavissa. Säiliöt ovat kertakäyttöisiä ja haju säilyy niissä noin tunnin verran (eucalyptus).

Välineet: Paksuja juomapillejä + sakset

1. Leikataan pilli noin kuuteen osaan

2. Litistetään pillin toinen pää ja leikataan siihen halkio

3. Leikataan halkion toinen kieleke kokonaan irti (älä heitä pois, tätä tarvitaan viellä)

4. pujotetaan jäljelle jäänyt kieli pillin sisään ja litistetään pää umpeen

5. otetaan topsitikku, jonka päähän haluttua hajua laitetaan

6. Leikataan topsista hajustettu pää irti

7. Laitetaan hajustettu topsi pillin sisään ja suljetaan se paikoilleen sujauttamalla pillin leikkaamisesta ylimääräiseksi jäänyt kieli, pillin ja topsin väliin tueksi.

Noin.. sitten vaan toistetaan vaiheet 1-7 noin sata kertaa... Pillejä voi nypertää valmiiksi, mutta itse haju laitetaan vasta kun treenataan.

Näissä nyperrettävissä säiliöissä kannattaa muistaa, etteivät ne ole hajuiltaan puhtaita. Itseasiassa kun alkaa miettimään kuten koiran nenä toimii,  nin valmiiksi hajustetussa säiliössä ovat ainakin halutun hajun lisäksi seuraavat hajut:
- topsi tikku
- topsitikun pumpuli
- pillin muovi
- ihmisen joka säiliön teki
- saksista tarttunut haju
- tässä tapauksessa pöytäliinasta tarttunut haju
- ympäristön haju

Täysin steriilillä hajulla on mahdoton harjoitella kotona tai treenitiloissa. On kuitenkin hyvä tietää mitä häiriöhajuja treeneissä käyttää, jotta niitä kykenee häivyttämään pois koiralle merkityksettömiksi. Säiliöitä on hyvä vaihtaa treenikavereiden kesken, jottei koira opi yhdistämään hajukätköä omistajan hajuun. Eri pillit haisevat erilaisilta, joten on hyvä jos treenikaveri käyttää omissa nypertelyissään eri pillejä. Topsipuikon tilalle voi laittaa pumpulin palan...

Purkkikurssin Treenikerta 3# (Jobs For Dogs)

Tämän viikon purkki treenit oli kyllä pohjanoteeraus kaikelle mitä olemme "uramme" aikana kokeneet. Meidän ryhmässä on 3 koirakkoa, joista kaikki koirat ovat nuoria uroksia. Myrsky ei (onneksi) ollut ainoa leikkitunnille tullut, vaan muillakin uroksilla oli perjantaina selvästi aivan muut hajut mielessä kuin ne, mitä purkista löytyi.
Kaikki kolme koiraa ovat menneet upeasti edelliset treenikerrat, mutta nyt oli selvästi pojilla kevättä rinnuksissa. No, ei se mitään, ainakin tämän kertaiset treenit venyttivät hienosti hermoja, sekä välillä sai nauraa aivan vedet silmissä. Joten siis hauskaa ainakin oli. Ehkäpä pojat yrittivät yhteis tuumin palauttaa mieleemme, että hauskan pitoa yhdessä treenaaminen tuleekin olla.

Tarkoitus oli ensimmäisellä kierroksella aloittaa purkin häivyttäminen pois. Joten, aikaisemmista treenikerroista poiketen, purkki sijoitettiin matalan pöydän viereen lattialle, eikä pöydälle.
Myrskyä ei kuitenkaan purkki kiinnostanut pätkän vertaa, vaikka se jopa sen havaitsi kun sen hajulle lähetin. Sen sijaan se otti aina tiukan oikean kurvin ja meni hauskuuttamaan ihmisiä katsomoon.
Väännettiin ja väännettiin, mutta aina Myrsky karkasi ihmisten luo. Sitä ei vaan kertakaikkiaan kiinnostanut, ei tippaakaan. Saatiin viimein kovalla houkkuttelulla nenä käväisemään purkilla ja lopetettiin se harjoitus siihen. Vein Myrskyn autoon odottamaan seuraavaa vuoroaan.

Seuraavalla kierroksella yritimme samaa, mutta heti kun purkki oli yli metrin päässä, Myrskyn kiinnostus siirtyi ihmisiin. Niimpä teimme kouluttajan kanssa pienimuotoisen ketjureaktion. Laitoimme purkin ihan Myrskyn eteen, jolloin se laittoi nenän purkille. Annoin välittömästi palkan purkin päälle, jolloin kouluttaja nappasi purkin ja siirsi sitä jälleen metrin kauemmas. Tätä tehtiin muutama kerta ja saimme kuin saimmekin Myrskyn menemään purkille, pikkuisen paremmalla motivaatiolla kuin ensimmäisellä kierroksella.

Kolmannella kierroksella purkkia alettiin häivyttämään pois. Aniksen haju siirrettiin sideharsoon ja pelkkä sideharso asetettiin lattialle. Myrsky sai siis näköapuja, valkoinen sideharso erottui hyvin vihreästä matosta.
Ja mitäs tällä kerralla sitten tapahtuikaan.. no täydellinen suoritus! Ei mitään ongelmaa. Annoin käskysanan ja Myrsky meni sideharsolle, laittoi nenän siihen kiinni ja nuolaisikin sitä.
Ota nyt näistä nuorista miehistä sitten selvää.. koskaan ei tiedä millä tuulella ne on. Ainakin pysyy mieli virkeänä..

Lauantaina suuntasin heti aamusta kohti Luukkia, kuuntelemaan Nose Work-treeni luentoa. Tämän uuden suomeen tulevan kilpailulajin treenit meillä pyörähtää parin viikon päästä käyntiin ja luennolla käsiteltiin lähinnä tulevia kisasääntöjä ja tutustuttiin kisoihin videoita katsomalla. Samalla keskustelimme mitä haasteita kisoissa tulee olemaan ja miten niitä voi lähteä jo heti ensimmäisistä treeneistä lähtien harjoittelemaan.
Luulen, että tämän lajin harrastaminen tulee olemaan erittäin mielenkiintoista. Olemme Myrskyn kanssa puljanneet purkeilla yli vuoden. Sillä on hajuerottelu hallinnassa. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että miten saisin purkkeiluun jotain uutta ja haastavaa, pitäisi niinkuin päästä jo "seuraavalle tasolle" purkkien puljaamisesta. Ja mikäs sen parempi vaihtoehto kuin nose work!

Nose Workissä on kolme eri osa-aluetta: laatikko etsintä (15 pahvilaatikkoa), sisäetsintä (huone) ja etsintä kulkuneuvon ulkopuolelta.
Eli siis treenattavaa riittää, siitä ei ainakaan tarvitse olla huolissaan. Kurssimme kestää pari kuukautta ja mikäli Myrsky näyttää lajista syttyvän yritän päästä ihan jatkuvaan treeniryhmään mukaan. Toivotaan, että Myrsky tykkäisi. Kisoissa etsintä aikaa on 3 minuuttia, joten nopeus tulee olemaan meille haaste. Olen kuitenkin positiivisella mielellä, uskoisin Myrskyn jaksavan keskittyä tuon ajan intensiiviseen haisteluun. Onhan se toki jäljelläkin mennyt ajallisesti tunnin mittaista, mutta selvästi sen moottori ei kovin pitkäkestoiseen työhön (ainakaan tässä iässä) sovellu. Luulen siis, että tälläinen nopea juttu voisi olla sille parempi.. Noh, sen näkee sitten. Nyt joudun pari viikkoa odottelemaan ensimmäistä treenikertaa ja harjoittelemme sillä aikaa kurssilta saamaamme hajua.

Purkkikurssin treenikerta 2# (jobs For Dogs)

Kotiläksynä harjoittelimme aniksen hajulle käskysanaa. Yksinkertaisesti annoin Myrskyn haistella anis purkkia, palkkasin ja sanoin samalla "anis". Idea on se, että koira yhdistää hajun palkkioon, sekä sanaan. Näin ollen palkkion tulee antaa niin, että koira haistaa samalla haluttua hajua.
Toiset käyttävät tähän tarkoitukseen ruokakuppia, jossa on pohjassa reikiä. Kun koira haistaa oikeaa purkkia, kuppi asetetaan purkin päälle ja koira saa syödä palkkionsa kupista. Tämä ei toimi kuitenkaan "laimeilla" hajuilla, koska ruoka voi peittää hajut. Sen sijaan vahvoilla hajuilla konsti ainakin kuulostaa idiootti helpolta.
Meillä ei valitettavasti ole kuppia, jossa olisi reikiä, joten yritin soveltaa tätä kikkakolmosta ja laitoin siivilän purkin päälle. Siivilään heittelin nameja kun Myrsky haisteli purkkia. Tämä ei meillä toiminut. Myrsky oli sitä mieltä, ettei siivilään voi tunkea nenäänsä. Se ei ole muutoinkaan niin ahne, että ottaisi namin paikasta, joka sitä hitusenkaan epäilyttää. Niimpä siirryimme ihan tekemään niin, että tarjosin anispurkkia kädestäni ja kun Myrsky sitä haisteli sanoin anis ja palkkasin sen purkin suulle.
Hankalaahan se on vähän. yrittää syöttää lihapullaan ja samalla tunkea purkkia lähemmäs, jotta koira saa hajun myös siinä syödessä. Mutta ilmeisesti jossakin onnistuin. Treenien ensimmäinen kierros kun aloitettiin sillä, että Myrskyllä oli kaksi purkkia lattialla (toisessa anista ja toinen tyhjä). En antanut alkuhajua, vaan sanoin vaan "anis" ja päästin Myrskyn purkeille. Ei se edes miettinyt, eikä ollut hölmääntynyt. Se ilmaisi heti minulle oikean purkin.

Toisella kierroksella laitoimme tyhjään purkkiin häiriö hajua ja sama homma. Sanasta "anis" Myrsky ilmaisi oikean purkin, sen missä oli anista. Ei ongelmia. Kuten kouluttajakin sanoi, erottelu on hallussa.

Kolmas kierros mentiin kolmella purkilla, joissa jokaisessa oli eri hajua. Myrsky oli erittäin kiinnostunut uusista hajuista ja haisteli ne tarkkaan. Kuitenkin oikean purkin ilmaisu oli erittäin selkeä. Otamme ilmaisukäytökseksi pitkäkestoisen nenäkosketuksen ajatellen hiukan nose work lajia. Mielestäni siinä olisi hienoa, jos koira vaan yksinkertaisesti pysähtyisi hajulle, eikä liikkuisi ennen kuin sen vapautan. Näin ollen näkisin selvästi ilmaisun, sekä pystyisin tarkentamaan missä haju on.

Saimmekin nyt kotiläksyksi harjoitella kestoa ilmaisuun. Tällä hetkellä Myrsky pysähtyy hienosti purkille ja pitää siinä nenäänsä noin 10sek. Sen jälkeen se kääntää päänsä minua kohti (olen aina sen takana). Se ei siis lähde tulemaan minua kohti, vaan pysyy paikoillaan oikean purkin edessä, vaikka pää kääntyykin. Nyt yritän opettaa sille, ettei se kääntäisi edes päätään, vaan tosiaan olisi siinä intensiivisesti purkilla kunnes vapautan sen. Katsotaan miten onnistun :)

Saimme myös läksyksi hifistellä häiriöhajuilla. Koska Myrsky osaa erottelun, voimme ottaa häiriöksi hajuja, jotka ovat lähellä anista. Vinkkinä sain, että fenkoli tuoksuu aika paljon samalle kuin anis. Tästä vinkistä otinkin kurssi tavoitteen itselleni ja yritän, että Myrsky osaa erotella aniksen fenkolista. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että Myrsky olisi opetettu ilmaisemaan myös fenkoli, mutta minusta se on hienompaa jos se osaa erotella nämä kaksi toisiaan erittäin lähellä olevaa hajua.

Nyt siirrymme siis mausteisiin, otan jopa häiriöhajuiksi eri rotuisia aniksia ja katsotaan miten erottelu lähtee rullaamaan.

Tämän kertainen kurssi oli Myrskylle selvästi erittäin rankka. Se keskittyi hyvin kaksi ensimmäistä kierrosta, mutta kolmannella se oli jo väsynyt. Kuola valui ennen kuin purkeille edes päästiin ja se häiriintyi mm suuresta peilistä seinällä ja siihen heijastuvasta omasta kuvastaan.
Ryhmä on nyt jaettu kahteen eri porukkaan, joten kummassakin ryhmässä on vain 3 koirakkoa. Koska, itse purkkitreeni on keskimäärin noin 5min per koirakko, tarkoittaa tämä sitä, että Myrsky sai levätä autossa kierrosten välissä vaan noin 10min. Se oli selvästi liian vähän näin matala vireiselle koiralle. Viimeksi kun meitä oli 6 koirakkoa tuli kierroksen välille noin 20min lepoaikaa autossa, joka oli selvästi Myrskylle parempi.
Myrskystä tulee selvästi häiriöherkkä kun se on väsynyt. Keskittyminen herpaantuu, se karkaa kesken purkkiradan ihmisten luo tai menee haistelemaan muiden koirien hajuja treenitilasta. Sen lisäksi se aloittaa usein "perseilyn", eli kun haen sen pois ihmisten luota pannasta taluttaen, Myrsky nappaa usein käteni suuhun kuin sanoakseen "enhän". Olen tässä tilanteessa viheltänyt pelin poikki, en siis lähde vääntämään sen kanssa että "joohan", vaan olen totaalisesti rauhoittanut tilanteen. Laitan sen usein istumaan, pidän pannasta kiinni (jolloin se tietää, että on tauko purkkihommista) ja rapsuttelen sen otsaa rauhoittavasti. Yleensä minuutti tälläistä toimintaa riittää, että saan sen jälleen jatkamaan töitä. Toisinaan tämä tälläinen teinikäytös turhauttaa, mutta eiköhän se mene ajan kanssa ohi.. toivotaan... nuori mies..

Otamme nyt kotona vähän vaativampia harjoituksia ja kurssilla sitten helpotetaan treenejä ainakin viimeisellä kierroksella. Muutoinkin kouluttaja painotti sitä, että vaikka koira osaa erottelun, on hyvä tehdä välillä ihan vaan motivaation ja hauskuuden takia oikein helppoja treenejä.

Onnistumisia ja epäonnistumisia

Juuri kun pääsin kehumaan Myrskyn toimintaa purkeilla, tehtiin sunnuntaina jäljellä kertakaikkisen pohjanoteeraus. Syytä pohjanoteeraukselle ei voi kuin arvailla ja toivoa, että joku kaunis päivä, se oikea syy selviää.

Olimme siis sunnuntaina jälkitreeneissä. Myrskylle oli suunnitteilla 700m noin tunnin vanha jälki, johon tehtiin päälle tuore häiriöjälki.
Pohjanoteeraus alkoi heti alussa kun annoin lähtöhajun. Myrsky ei vaan kertakaikkisesti lähtenyt mihinkään. Se haisteli kaulapannan huolella ja taas jopa maistelikin sitä, mutta se ei vaan lähtenyt. Se ei etsinyt hajua, se ei edes näyttänyt siltä että se aikoisi sitä etsiä, se ei siis todellakaan tehnyt töitä.
Annoin kaiken kaikkiaan sille 4 kertaa lähtöhajun ja joka kerta hajun haisteltuaan se meni hakemaan rapsutuksia jäljen seuraajilta. Onnesta soikeana pomppi ihmisten ympärillä, eikä  näyttänyt mitään halukkuutta ryhtyä hommiin.

Autoin sitä jäljen oikeaan suuntaan vähän matkaa, kun ajattelin joskos se ei vaansaa hajua siitä kohdasta. Olimmehan aukealla paikalla ja tuuli oli miltei myrsky-lukemissa. Se lähti todella hitaassa temmossa kulkemaan edelleni ja kun 10m päästä tuli ensimmäinen risteys se kääntyi hienosti oikeaan suuntaan. Parin metrin jälkeen se pysähtyi, teki täys kännöksen ja lähtikin viemään minua ihan vastakkaiseen suuntaan (taas kerran!).

Palautin sen jäljelle, mutta kun 20m päästä tuli seuraava risteys tapahtui täysin sama homma. Etteneminen oli erittäin vastahakoista ja Myrsky vaikutti siltä kuin se olisi halunnut vältellä jälkeä.
Tässä vaiheessa päätin keskeyttää koko treenin. Lähdimme palaamaan autoille, jolloin Myrsky oli selvästi vapautuneempi ja otti jopa muutamia onnen loikkia. Keskeytys ratkaisu oli siis mitä ilmeisemmin koiralle mieluisa.

Keksin tosiaankin monia syitä käytökselle, mutta varmasti en pysty sanomaan mikä syy on oikea. Tässä muutamia vaihtoehtoja mitä olen miettinyt:

- maalikoira. Myrsky on aikaisemminkin samaista koiraa etsittäessä käyttäytynyt vastahakoisesti. Nyt maalikoiralla oli kuitenkin juoksut menossa, joten sen perusteella näkisin nyt hiukan epävarmaksi voiko syy olla tässä.

-sää. Pakkasta oli noin -12 ja tosiaankin tuuli oli myrsky-lukemissa. Yön aikana oli lunta tullut noin 20cm ja foreca näytti lämpötilaksi "tuntuu kuin -20". Oli siis ihan oikeasti todella kylmä. Itse olin pukeutunut aivan liian heppoisesti ja olin ihan oikeasti aivan umpijäässä. Olimme Myrskyn kanssa maalissa ennen jäljelle lähtöä noin tunnin verran.

-lumipaakut. Myrskyn tassuihin tulee lumipaakkuja. eli varpaiden väliin ja anturoiden väliin kerääntyvä lumi sulaa kovaksi jää kimpaleeksi. Paakut tulivat kun kävelimme maaliin, enkä saanut niitä sormilla pois kun tulimme takaisin. Myrsky ei näyttänyt kuitenkaan kävelevän mitenkään ontuen, mutta luulisi että kunnon jääkimpale anturoiden välissä on vähintäänkin kipeä. Leikkasin tassukarvat lyhyeksi ennen treenejä, mutta se ei näköjään poista ongelmaa. Otan selvää miten tassupaakut saa pysymään poissa ennen seuraavaa lumijäljestystä. Mikäli syy on tässä, on tämä mielestäni kaikkein typerin tapa tappaa koiran jälkimotivaatio..

-seuraajat. Tällä kertaa meitä oli jäljellä seuraajia 5kpl. Aikaisemmin ei ole ollut kuin maksimissaan 2 henkilöä minun lisäksi ja Myrsky oli enemmän kuin innoissaan ennen alkuhajun antoa niin paljosta ihmismäärästä. Otetaan tämä mahdollinen syy ihan harjoitteluun mukaan, tätä kun en tosiaan ole tajunnut edes harjoitella sen kanssa. Vaikka ihmisiä oli paljon, he eivät jutelleet keskenään tai aiheuttaneet muutoin huomattavaa häiriötä. Purkkikurssillakin Myrsky kyllä kiinnostuu usein katsomossa olevista ihmisistä enemmän kuin purkeista, joten tämä oli ihan hyvä silmien avaus.

-luonne. Myrskyn vireystaso on erittäin matala. Sillä ei myöskään ole taistelutahtoa, joten mikäli vastaan tulee suurempi ongelma, se yleensä luovuttaa ennemmin kuin yrittäisi sitkeästi ongelman ratkaista. Jos ajattelemme muiden koirien etsintää, niin arjen tilanteissa Myrsky ei ole kiinnostunut menemään muiden koirien luo. Ohituksissa se usein jää paikoilleen ja haistelee sekä tarkkailee toista koirakkoa hyvän matkan päästä, mutta ei lähesty heitä. Korkeintaan kun tilanne on ohi, Myrsky saattaa toisinaan nykäistä taaksepäin mennäkseen haistelemaan ohittaneen jälkiä. Syy voi siis olla myös siinä, ettei Myrsky halua jäljestää toisia koiria. Olen tätä epäillyt aikaisemminkin, mutta sitten taas se on toisinaan jäljestänyt erittäin hyvälläkin motivaatiolla koiraa, jota ei aikaisemmin "halunnut" jäljestää ollenkaan.

Täytyykin nyt purkkikurssilla ollessa tarkkailla Myrskyn motivaatiota. Tämä kun on ensimmäinen kurssi, jossa me emme käytä hajuna koiraa, vaan jotakin aivan muuta "neutraalia". Purkeilla myöskin treenit ovat lyhyitä, vain muutaman minuutin pituisia ja tauotus on mahdollista aina kun koira näyttää sitä tarvitsevan. Jäljellä työskentely on pitkäkestoista ja vaatii kestävyyttä. Syy voi toki olla siinäkin, ettei Myrskyn motivaatio ole riittävä pidempään suorittamiseen..

-ohjaaja. Koska olen erittäin itsekriittinen pyrin aina ongelman edessä ensin katsomaan peiliin ja miettimään mitä minä olen tehnyt väärin. Niimpä tässäkin tapauksessa mietin omaa käytöstäni. Ensinnäkin minua suorastaan ketutti ajaa treeneihin. Tiet olivat aivan jässä ja tuuli heitteli autoa. Puristin rattia rystyset valkoisena ja olin suorastaan turhautunut kun pääsin perille. Pian perillä huomasinkin autosta noustuani, että pukeutumiseni oli täysin ala-arvoista. Pakkanen oli tuulen kanssa pureva ja minulla oli aivan liian vähän vaatetta päällä. Inhoan palelemista ja nyt palelin saman tien. Jäljelle lähtiessä olin jo niin kylmissäni, etten tuntenut varpaita, enkä sormia. Olin turhautunut ja hiukan kiukkuinen. Fiilis ei siis ollut kovin innostunut kun annoin alkuhajua..

Niin tai näin.. tosiaankin syytä ei nyt tässä vaiheessa pysty kuin vain arvailemaan.
Ajatuksena on ollut muutenkin laittaa Myrsky jäljestä tauolle purkkikurssien ajaksi, eli maaliskuuhun saakka, joten tämä tauko tulee kyllä ihan hyvään kohtaan. Katsotaan miten se käyttäytyy sitten tauon jälkeen.

Olen aikaisemminkin törmännyt jälkeä seuratessani koiriin, jotka eivät vaan yksinkertaisesti etene, ei millään. Syytä on vaikea tietää, mutta se mikä pitäisi tietää on se, mitä teet jos näin käy. Vaihtoehtoja tietenkin on. Koiraa voi auttaa, jos vaikka kyse onkin vain vaikeasta kohdasta. Mutta mikäli koira ei apujen jälkeenkään tahdo edetä on auttaminen mielestäni turhaa.
Toisinaan kuulee, että tälläisessä tilanteessa pyydetään maalia tulemaan lähemmäs. Itse olen eri mieltä. Mitä koira oppii siitä, että se ei osaa suorittaa tehtävää, tai ei halua sitä suorittaa ja kuitenkin se saa suorituksen? Oppiiko se, että lopettamalla työnteon se saa palkan? Oppiiko se, että maali tulee luokse jos ei mene sen luokse?
Itse olen sitä mieltä, että mikäli homma ei pelitä, niin peli vihelletään poikki. Keskeytys, koira autoon ja sitten mietitään mitä tehdään. Mikäli jälki oli liian vaikea koiralle voidaan tehdä helpompi. Mikäli kyse on haluttomuudesta (kuten todennäköisesti meidän tilanteessa oli) en tekisi uutta jälkeä.
Koiralla voi olla hyvä syy, ettei se halua edetä jäljellä, tai sitten sitä ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Kuitenkin näkisin asian niin, että tälläisessä tilanteessa koiran pakottaminen/painostaminen ajaa jälkeä on väärin.

Myrsky on sen verran itsepäinen, ettei sitä edes pysty pakottamaan töihin jos se ei töitä tee. Mutta herkemmän koiran kanssa pitäisi olla itse hereillä.

Koiraharrastuksissa tulee onnistumisia ja sitten tulee epäonnistumisia. Masentua ei kannata, eikä heittää hanskoja tiskiin. Tunnustellaan jatkoa ja katsotaan mitä se tuo tullessaan. Pohjalta ei pääse kuin ylöspäin ;)

Tammikuun Purkkikurssi korkattu

Eilen pyörähti käyntiin meidän tammikuun purkkikurssi Jobs for dogs:ssa. Kouluttajana toimii Jenny Koljonen, josta olen kuullut paljon kehuja. Kurssin tarkoituksena on opettaa koiralle yksi haju, jonka saa itse valita. Tämä siis poikkeaa hiukan siitä mitä olemme Myrskyn kanssa aikaisemmin tehneet. Muutoin idea on sama. Opetetaan hajusta mieluisa ensin purkeilla, sitten siirrytään siitä sisäetsintään ja lopuksi etsitään hajua ulkoa.

Valitsin Myrskylle hajuksi anisruohon. Anis tuoksuu voimakkaalle myös omaan nenään, mutta on tuoksultaan erittäin pehmeä. Aikoinaan minulle opetettiin, että kannattaa miettiä mihin oman nenänsä haluaisi työntää, anista haistelen itsekin mielelläni. Halusin myös ottaa harjoituksiin sellaisen hajun, jota ei todennäköisesti maastossa ole, jottei koira mene sitten vahingossakaan jäljellä sekaisin siitä, mitä sen pitikään etsiä ja mitä se minulle ilmaisee.

Kurssi aloitettiin "kevyellä" kolmetuntisella. Meitä on 6 koirakkoa ja näin ensimmäiselle kerralla olimme kaikki samaan aikaan paikalla. Jatkossa meidät on jaettu kahteen eri ryhmään, jolloin kulloisenkin ryhmän treeniaika lyhenee noin tuntiin.
Jokainen koirakko harjoittelee yksin, muut koirat odottavat sen aikaa autossa ja ohjaajat seuraavat toistensa suorituksia.
Kurssi aloitettiin kouluttajan esittelyllä, jonka jälkeen hän kertoi lyhyesti ja ytimekkäästi kurssin tavoitteet. Sen jälkeen jokainen ohjaaja esitteli itsensä, sekä työparinsa.
Meillä onkin hurjan mielenkiintoinen ryhmä. Olen sata varma, että tällä kurssilla opin paljon uutta ihan vaan muiden harjoituksia seuraamalla. Olen aivan innoissani ryhmän kokoonpanosta!

Mukana on rotuja, joita en ole hajuhommissa ennen päässyt näkemään. Ryhmäämme kuuluu sakemanni, pyreneitten paimenkoiria kaksi kappaletta, australian paimenkoira, tolleri, sekä sitten Myrsky. Sen lisäksi, että kaikki koirat näyttivät olevan todella erilaisia perusluonteeltaan, jokaisella oli myös takanaan erilainen historia. Toiset ovat tehneet hajuhommia aijemmin, muttei purkeilla. Toiset ovat tulleet ensimmäistä kertaa tutustumaan hajuhommiin. On siis todella, todella kiinnostavaa seurata erilaisia koirakoita ja niiden kehitystä. Heti ensimmäisellä treenikerralla pystyi näkemään selvää kehitystä ihan jokaisessa koirakossa.
Nyt kun meidät on jaettu kahteen eri ryhmään, voin huoletta seurata toistaryhmää. Eli treenaan Myrskyn kanssa ensimmäisessä ryhmässä, jonka jälkeen voin jäädä seuraamaan toisen ryhmän treenejä. Seuraaminen opettaa hurjasti. Silloin kun ajatukset eivät pyöri omissa treeneissä, kykenee keskittymään täysillä toisten tekemiseen, joka avaa aina hurjasti erilaisia uusia näkökantoja ja antaa ideoita.
Olen enemmän kuin innoissani!

Se on hauska aina Myrskyn kanssa kurssille mennessä "hätkähdyttää" muita. Muistan saman käyneen aikoinaan Lolankin kanssa treenatessa. Lolan rotu aiheutti usein ennakkoluuloja ja ihmiset suhtautuivat siihen varautuneesti. Mutta kun kurssi eteni, ihmiset oppivat sen tuntemaan, saatiin usein positiivista palautetta treenikavereilta koiran käytöksestä, luonteesta ja osaamisesta.
Sama kävi eilen. Eräs treenikaveri jopa kehui, että oli hienoa nähdä nöffi kuivan maan treeneissä. Hän ei ollut edes tiennyt, että niistä on muuhunkin kuin vepeen :)
Nenätyö ei ole mielestäni rodusta kiinni, se sopii ihan kaikille koirille karvoihin katsomatta jos vaan nenän rakenne on kunnossa. Enemmän haasteita harjoituksiin tuo koiran luonne. Tällä kurssilla onkin erittäin antoisaa niin erilaiset koirat. On nuoria ja on vanhoja. On rauhallisia ja on erittäin aktiivisia. Erilaisia koirakoita seuraamalla oppii hurjasti uusia asioita, sekä tälläisen rauhallisen yksilön omistajana, on todella opettavaista nähdä, miten harjoittelu tapahtuu oikeasti aktiivisen koiran kanssa. Siinä on paljon asioita mitä itse ei ole koskaan tullut edes ajatelleeksi, sillä se ei ole ollut tarpeen. Pelkkä palkkauksen ajankohta on aktiivisella ja nopealla koiralla sellainen taito, jossa koiran ohjaajan reagointinopeus on koetuksella. Minulla se on helppoa, Myrsky on niin tarkka ja rauhallinen hajuhommissa, että pysyn helposti ajantasalla ja palkkakin alkaa tulemaan jo hienosti oikeaan aikaan.

Myrskyn kanssa on treenattu purkeilla aina alkuhajun kanssa. Niimpä suunnittelimme Jennyn kanssa, että aloitamme aniksen opettamisen alkuhajua hyväksi käyttäen.
Ensimmäisellä kierroksella Myrsky oli aika pihalla. Treenitilaan mentiin jyrkät rappuset ylös ja Myrsky hiukan arasteli rappusia ja koko treenipaikkaa. Se kuitenkin keskittyi hienosti hommiin kun näki purkit. Pienimies on niin ehdollistunut purkkeihin, että siitä tuleekin varmasti meille haaste kun sisäetsintää aletaan harjoittelemaan. Toivotaan, että saamme siihen sitten hyviä vinkkejä.
Ensimmäinen harjoitus tehtiin yhdellä purkilla. Annoin alkuhajun ja Myrsky lähti sen jälkeen ilmaisemaan lattialla olevaa purkkia, jossa oli samaa anista. Hyvinhän se meni, kyllä Myrsky osaa. Otimme rinnalle toisenkin purkin, joka oli hajultaan tyhjä. Erottelu onnistui hyvin ja Myrskyn nenäkosketus oikeaan purkkiin oli hieno!

Toisella kierroksella Myrsky meni treenitilaan vievät rappuset reippaasti ylös. Treenipaikka ei ollut enää niin outo ja saimmekin jo hyvää tekemisen meininkiä aikaiseksi. Annoin jälleen alkuhajun, josta Myrsky oli kyllä vähän sitä mieltä, että tämä haju jo tiedetään. Muutaman kerran se yritti karata purkkiradalta hakemaan rapsutuksia katsojilta, mutta sain sen nopeasti palautettua työmoodiin.
Myrsky teki hienosti omaan tyyliinsä, rauhallisen varmasti. Se ei todellakaan ole mikään nopea vaan erittäin tarkka ja huolellinen. Se saattaa toisinaan haistella kaikki purkit pariinkin kertaan läpi, kuin varmistuakseen, että on täysin varma oikeasta vastauksesta. Tietenkin tämä rauhallisuus voi tuoda haasteita jos joskus kisaamaan menemme, siellä kun aika kuitenkin raksuttaa. Mutta itse olen sitä mieltä, että mielummin koira on hidas ja tarkka, kuin nopea ja huolimaton. Tietenkään nopeus ei aina tarkoita sitä, että koira olisi huolimaton. Kuten hitaus ei tarkoita välttämättä sitä, että koira olisi tarkka. Kaikki on niin koirakohtaista ja se onkin tämän lajin rikkaus. Jokainen toimii vähän omalla tavallaan ja siinä on suuressa osassa koiran perus luonne.

Kolmannelle ja tämän kurssikerran viimeiselle treenihetkelle, Myrsky menikin rappuset ylös juosten! Se puhkui intoa vaikka siitä näki, että se alkoi olemaan jo väsynyt. Kuolan määrä kertoo aika hyvin Myrskyn vireystason. Mitä enemmän se kuolaa hajuhommia tehdessä, sitä väsyneempi se alkaa olemaan.
Pientä teinimäistä kokeilua tuli tämän treenikerran aikana. Myrsky olisi halunnut mennä pyyhkimään naamaansa katsomossa oleviin ihmisiin mielummin, kuin etsimään anista kolmen purkin joukosta. Lempeästi, mutta päättäväisesti kerroin sille mitä me olemme täällä tekemässä ja saimmekin jälleen onnistuneet harjoitukset kasaaan.
Saimme nyt kotiläksyksi jättää alkuhajua pois. Eli treenin alussa annan alkuhajun, mutta treenisession edetessä en enää alkuhajua annakkaan. Olemme tätä tehneet aikaisemminkin purkeilla puljatessa, joten en usko, että asia tuottaa mitään ongelmia Myrskylle. Myrsky on hyvä haistelemaan alkuhajua, se haistaa sen tarkasti ja rauhallisesti ja rekisteröi sen aivoihinsa. Se ei siis todellakaan edes tarvitse alkuhajua aina kun purkkien paikkaa vaihtaa. Oikeastaan sille voisi alkuhajun antaa vain silloin kun haju muuttuu..

Päänvaivaa minulle tuottaa nyt käskysanan liittäminen aniksen etsintään.
Tällä hetkellä Myrskylle on nimetty joitakin hajulähteitä. Haju-sana tarkoittaa, että se nappaa annetusta alkuhajusta koiran hajun. Ukko-sanaa olen käyttänyt kun haluan sen etsivän ihmistä. Nyt olisi siis vaihtoehtona nimetä anis ihan omakseen esim anis-sanalla taikka sitten yleistää aniksen etsimiseen myös muita hajuja käyttämällä niillekin samaa sanaa.
Aloitin treenit nyt käyttämällä näytä-sanaa, joka on ollut meillä käytössä purkeilla. Myrsky on kyllä ehdollistanut näytä-sanan purkkeihin, eli se menee purkeille sanan kuultuaan. Kenties olisikin parempi alkaa käyttää esim etsi-sanaa sitten kun purkit häivytetään pois... en tiedä.. siinäpä pähkinä purtavaksi..

(kuvat eivät ole tältä kurssilta)

Uusi vuosi, uudet kujeet

Niin on vuosi taas vaihtunut. Aika menee niin nopeasti, ettei perässä tahdo pysyä. Blogikirjoittelu on jäänyt ihan retuperälle, joten tehdään siitä sitten se ainoa uuden vuoden lupaus, jotta yritän petrata sen asian suhteen.

Uutena vuotena raketteja paukkui kotikulmillamme hurjasti. Viereiset naapurit ampuivat raketit takapihaltaan ja tien toisella puolella olevat etupihaltaan. Tilanne oli siis se, että meidän talo jäi näin ollen tulilinjalle. Kaikki kadun raketit räjähtelivät suoraan meidän parvekkeen kohdalla.
Myrsky ei raketeista tykännyt, ei ollenkaan. Kävin, tai yritin käydä sen kanssa pika pissalla klo 21, kun katselin, että paukuttelu rauhoittui. Ovesta kun pääsimme ulos, sytytti naapuri juuri oman ovensa edestä raketteja. Niin sitä sitten mentiin karhun perässä noin 10m kunnes sain sen pysäytettyä. Rauhoitin tilanteen, ihmeteltiin hetki ja yritettiin sitten mennä mahdollisimman hallitusti takaisin kotiin.
Loppuiltana Myrsky ei ulos sitten suostunutkaan. Sisällä se oli hiukan levoton, läähätti ja haki läheisyyttä. Rauhoittui sitten keskiyön pahimman paukuttelun jälkeen kanssani sohvalle katsomaan leffaa.
Seuraavana päivänä se lähti ihan mielellään ulos, joten mitään sen suurempaa pelkoa sille ei jäänyt päälle. Kävimme päivällä pitkän lenkin ja illalla olimme menossa pienemmälle metsälenkille. Päästin Myrskyn metsän laidalla vapaaksi, kuten ennenkin. Eikös juuri silloin joku alkanut ampumaan raketteja metsän toisella puolella. Myrsky jähmettyi, jolloin juttelin sille rauhoittavasti ja pikkuhiljaa hivuttauduin koiraa kohti, tarkoituksena ottaa se kiinni. Myrsky lähti kuitenkin pakoon kun seuraava raketti pamahti.
Suunta sillä oli kotiin päin, mutta sain sen onneksi kiinni ennen kuin se kerkesi metsästä autotielle. Sitten räjähti taas raketti. Nyt Myrsky lähti kiskomaan kaikella 70 kilon voimalla minua remminpäässä paniikissa kotiin. Kiskominen oli niin hurjaa, että minun oli pakko sitoa se kiinni lampputolppaan, voimani eivät millään riittäneet sen pitelemiseen. Pelkäsin, että se pääsee minulta irti. Jälleen kerran rauhoitin tilanteen. Onneksi Myrskyllä näyttää kuitenkin hermot olevan kunnossa ja se palautui paukuttelusta suht nopeasti. Raketteja ei enää paukahdellut, joten pääsimme melko hallitusti kotiin.
Muistetaan tämä ensivuonna ja otetaan varovaisemmin. Viimevuonna Myrsky ei osoittanut mitään pelkoa paukuttelua kohtaan, mutta silloin sillä oli Lola tukena, turvana ja esimerkkinä. Olen kuullut paljon hyvää thundershirtistä ja ajattelin testata sitä ensivuonna Myrskylle.

VIIMEVUODEN KOHOKOHDAT

Vuosi sitten Myrsky suoritti etsijäkoiraliiton alkeiskurssin mahtavalla osaamisella. Jälki treenejä on jatkettu kesän helteitä lukuunottamatta hienolla menestyksellä. Pienimuotoista kädenvääntöä on kuitenkin havaittavissa jäljellä, kun koira saa tehdä itsenäistä työskentelyä. Myrsky tuntuu välillä haluavan heittää lekkeriksi koko homman. Päättäväisesti, mutta hellästi olen ohjannut sitä toimimaan haluamallani tavalla, joka onkin parantanut tilannetta. Kuitenkin sillä on edelleen niin sanotusti pehempia päiviä, jolloin selvästi kokeillaan mitä sen annetaan tehdä. Toivon, että ikä auttaa asiaan ja olen hiukan katsonut asioita sormieni läpi, enkä puuttunut pikkujuttuihin vakavasti. Yritän pitää jäljestyksen kuitenkin meille kummallekin hauskana harrastuksena. Sen verran olen nyt jo oppinut koiraani lukemaan, että osaan sen ilmeistä nähdä mitä se ajattelee.. kokeileeko vaiko onko joku vaikeampi kohta. Pääasiassa siis ongelma on viimeisessä kulmassa (aina viimeisessä, muutoin se menee jäljellä kulmat hienosti). Noh, jatketaan harjoituksia. Eiköhän se tästä, olen luottavaisilla mielin.

Etsijäkoiraliitolla on jälkilista, jonka jäljet tulee olla harjoiteltuna ennen jatkokurssille menoa. Myrskyn jälkilista on jo yli puolet suorituksia täynnä. Tämä kertoo siitä, että se kyllä osaa kun tahtoo ja sää on suotuisa. Mitään hoppua me emme kuitenkaan jatkokurssille pidä, pohjatyö on kaiken a ja o. Itselläni on sen verran korkeat kriteerit, kuten oli Lolankin kanssa, että me nyt harjoittelemme rauhassa niitä asioita, jotka harjoitusta kaipaavat ja katsotaan sitten kenties vuoden päästä, joskos Myrsky olisi jatkokurssi tasolla. Hätäily ei tässä lajissa kannata, se kostautuu myöhemmin.

Viime kesä oli helteinen. Keskityimme lähinnä vedessä lotraamiseen, sekä hajuharjoitteluun purkeilla. Kävimme Myrskyn kanssa paljon uimassa, löysimme kovan etsinnän jälkeen täydellisen uimapaikan! Pitkä hiekkaranta ja peilikirkasta vettä. Kyllä oli mahtavaa. Toivottavasti tänäkin vuonna pääsemme nauttimaan samasta paikasta, mikäli säät vaan suosii sen osalta.

Kävimme muutamissa vepe-treeneissäkin, mutta kokeilu jäi aika lyhyeksi. Treenit eivät olleet meidän juttu, itse en oikein päässyt millään ideaan sisälle, eikä Myrskyäkään kiinnostanut mitkään koe liikkeet.

Kasvattaja piti kesällä mökillään meille viikonlopun mittaiset vepe-treenit "suuren maailman" tyyliin. Sellaiseksi jos menisi täällä kotomaassa vepe harjoittelu, niin me olisimme innolla mukana. Myrsky toimi hienosti kasvattajan suunnittelemien harjoituksien mukaisesti, hypättiin jopa veneestäkin yhdessä.

Se mikä on minun juttuni, on nenätyöt. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Koiran hajuaisti on intohimoni, se on mielenkiintoinen maailma josta haluan oppia kaiken.

Sen lisäksi, että Myrskyn kanssa suoritettiin etsijäkoiraliiton alkeiskurssi, olemme käyneet myös ihmisjäljellä. Purkkitreeneillä olemme erottaneet eläimen ja ihmisen hajun, jotta Myrsky tietää mitä kulloinkin kuuluu seurata. Nämä kaksi hajua on laitettu käskyn alle ja aina "haju" sanasta Myrsky nappaa koiran hajun, kun taas sana "ukko" tarkoittaa ihmisen hajun valitsemista.

Olemme siis ahkerasti harjoitelleet hajuhommia myös edelleen purkkien kanssa. Käyneet kurssilla katsomassa ulkopuolisen vinkkejä ja hyviä sellaisia olemmekin saaneet. Purkkikoulutus on edistynyt hurjasti ja nyt olisi tarkoitus yrittää keksiä siihen lajiin uusia haasteita. 8 purkilla erottelu sujuu jo ihan ilman ongelmia.

Sen lisäksi, että olen Myrskyä kouluttanut hajujen maailmaan, olen panostanut parhaani mukaan omaan osaamiseeni. Kurssit auttavat minua oppimaan enemmän asioita. Vaikka koira sinällään jo osaakin purkeilla hajuerottelun, saan itse aina paljon uusia vinkkejä omaan harjoitteluun, sekä opin paljon uutta seuraamalla toisia koirakoita. Kävin myös Hormilan pitämällä luennolla aiheesta ja se antoi taas uusia näkökantoja erilaisiin asioihin.

Toivoisin, että joskus tulevaisuudessa minulla olisi sellainen elämäntilanne, että voisin mennä opiskelemaan hajujuttuja ihan winnovan koulutukseen asti. Se oli viimevuoden tavoitteeni, mutta valitettavasti se ei onnistunut, eikä tule onnistumaan tänäkään vuonna.

Myrskyn kanssa kävimme korkaamassa myös näyttelyareenan. Meidän piti mennä useampaankin näyttelyyn kesän aikana, mutta kovien helteiden takia peruin loput. Kävimme siis vain yhdessä näyttelyssä. Arvosteluun olin erittäin tyytyväinen, vaikka Myrskyn esittäminen oli kehässä täysin ala-arvoista. Olen varma, että se olisi saanut paremman arvostelun, jos esittäjä olisi osannut sitä esittää. Toki tämäkin asia on harjoittelulla korjattavissa ja käydään ensikesänä taas kokeilemassa miten se tänävuonna sujuu.

Vuoden kamalin tapaus oli ehdottomasti Lolan poismeno. Vaikka vuosia odotin ja tiesin, että hetki tulee olemaan lähellä, on ystävän menettäminen aina kamalaa. Siitä ei vaan pääse yli. Vieläkin, vaikka Lolan pois menosta on yli puolivuotta se sattuu. Lola oli minulle enemmän kuin koira, enemmän kuin ystävä, enemmän kuin kumppani... ikävä on suunnaton, eikä kaipaus hellitä. 

VUOSI 2015

Mitä se sitten tuo tullessaan? Se jää nähtäväksi.

Alustavia suunnitelmia on tehty Myrskyn nenähommien suhteen. Tammikuussa menemme purkkikurssille, joka on jälleen eri kouluttajan pitämä kuin missä olemme aikaisemmin käyneet. Nenähommat on vähän sellainen harrastusmuoto, että siinä puhuu aika paljon osaamisessa myös kokemus. Joten tämän takia olen yrittänyt käyttää hyödyksi mahdollisimman montaa eri alan osaajaa, jotta saan itse uusia näkökantoja ja ideoita. Katsotaan miten tammikuun kurssi avaa silmiäni.

Helmikuussa meillä alkaa sitten toisenlaiset treenit. 

Nose Work on suomeen saapuva laji, kilpailulaji nenätyölle. Se ei ole viellä täällä virallinen, mutta esimerkiksi ruotsissa on virallisia kokeita jo. Olen siis erittäin positiivisella mielellä, että laji virallistuu ajan kuluessa myös kotomaassa. Ainakin lajiin kiinnostuneita näyttäisi olevan aika runsaasti.

Nose Work on virkakoirien hajutyöskentelystä muuneltu kilpailulaji, joka on suunnattu harrastelijoille. Koiralle opetetaan tietty haju, jota se sitten etsii sisätiloista, ulkotiloista, pahvilaatikko jonosta sekä autoista.

Tätä lajia me lähdemme nyt sitten helmikuun kurssilla opettelemaan. Katsotaan miten harjoitukset etenee. Tässäkin kurssissa on taas minulle uusi kouluttaja, joten varmasti tietoni lisääntyy alkuvuodesta hurjasti.

Lisätietoja Nose Workistä saa tällä hetkellä ainakin eläinkoulutuskeskukselta

Toivottavasti tänävuonna myös pienet tassut valtaisivat kotimme. Myrskylle on ollut Lolan pois menon jälkeen kovassa mietinnässä kaveri, täällä kotiseudulla kun ei sille leikkikavereita ole. Haaveissa olisi siis Myrskylle seuralainen ja itselleni uusi nenätyöläinen.

Rotuvalinta on ollut vaikea, mutta alkaa nyt olemaan selvillä. Kasvattajan ja yhdistelmänkin valinta on tuottanut kiitettävästi pään vaivaa, mutta siinäkin alamme olemaan loppusuoralla. Enempää en viellä julkisesti suunnitelmistani paljasta, koska ne ovat todellakin vasta suunnitelman tasolla. Päivityksiä tulee aivan varmasti heti kun asioihin saadaan varmuutta. Siihen asti, pidän teitä jännityksessä ja yritän itse pysyä housuissani...

AKTIIVISTA VUOTTA 2015 KAIKILLE!!!