Toiset käyttävät tähän tarkoitukseen ruokakuppia, jossa on pohjassa reikiä. Kun koira haistaa oikeaa purkkia, kuppi asetetaan purkin päälle ja koira saa syödä palkkionsa kupista. Tämä ei toimi kuitenkaan "laimeilla" hajuilla, koska ruoka voi peittää hajut. Sen sijaan vahvoilla hajuilla konsti ainakin kuulostaa idiootti helpolta.
Meillä ei valitettavasti ole kuppia, jossa olisi reikiä, joten yritin soveltaa tätä kikkakolmosta ja laitoin siivilän purkin päälle. Siivilään heittelin nameja kun Myrsky haisteli purkkia. Tämä ei meillä toiminut. Myrsky oli sitä mieltä, ettei siivilään voi tunkea nenäänsä. Se ei ole muutoinkaan niin ahne, että ottaisi namin paikasta, joka sitä hitusenkaan epäilyttää. Niimpä siirryimme ihan tekemään niin, että tarjosin anispurkkia kädestäni ja kun Myrsky sitä haisteli sanoin anis ja palkkasin sen purkin suulle.
Hankalaahan se on vähän. yrittää syöttää lihapullaan ja samalla tunkea purkkia lähemmäs, jotta koira saa hajun myös siinä syödessä. Mutta ilmeisesti jossakin onnistuin. Treenien ensimmäinen kierros kun aloitettiin sillä, että Myrskyllä oli kaksi purkkia lattialla (toisessa anista ja toinen tyhjä). En antanut alkuhajua, vaan sanoin vaan "anis" ja päästin Myrskyn purkeille. Ei se edes miettinyt, eikä ollut hölmääntynyt. Se ilmaisi heti minulle oikean purkin.
Toisella kierroksella laitoimme tyhjään purkkiin häiriö hajua ja sama homma. Sanasta "anis" Myrsky ilmaisi oikean purkin, sen missä oli anista. Ei ongelmia. Kuten kouluttajakin sanoi, erottelu on hallussa.
Kolmas kierros mentiin kolmella purkilla, joissa jokaisessa oli eri hajua. Myrsky oli erittäin kiinnostunut uusista hajuista ja haisteli ne tarkkaan. Kuitenkin oikean purkin ilmaisu oli erittäin selkeä. Otamme ilmaisukäytökseksi pitkäkestoisen nenäkosketuksen ajatellen hiukan nose work lajia. Mielestäni siinä olisi hienoa, jos koira vaan yksinkertaisesti pysähtyisi hajulle, eikä liikkuisi ennen kuin sen vapautan. Näin ollen näkisin selvästi ilmaisun, sekä pystyisin tarkentamaan missä haju on.
Saimmekin nyt kotiläksyksi harjoitella kestoa ilmaisuun. Tällä hetkellä Myrsky pysähtyy hienosti purkille ja pitää siinä nenäänsä noin 10sek. Sen jälkeen se kääntää päänsä minua kohti (olen aina sen takana). Se ei siis lähde tulemaan minua kohti, vaan pysyy paikoillaan oikean purkin edessä, vaikka pää kääntyykin. Nyt yritän opettaa sille, ettei se kääntäisi edes päätään, vaan tosiaan olisi siinä intensiivisesti purkilla kunnes vapautan sen. Katsotaan miten onnistun :)
Saimme myös läksyksi hifistellä häiriöhajuilla. Koska Myrsky osaa erottelun, voimme ottaa häiriöksi hajuja, jotka ovat lähellä anista. Vinkkinä sain, että fenkoli tuoksuu aika paljon samalle kuin anis. Tästä vinkistä otinkin kurssi tavoitteen itselleni ja yritän, että Myrsky osaa erotella aniksen fenkolista. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että Myrsky olisi opetettu ilmaisemaan myös fenkoli, mutta minusta se on hienompaa jos se osaa erotella nämä kaksi toisiaan erittäin lähellä olevaa hajua.
Nyt siirrymme siis mausteisiin, otan jopa häiriöhajuiksi eri rotuisia aniksia ja katsotaan miten erottelu lähtee rullaamaan.
Tämän kertainen kurssi oli Myrskylle selvästi erittäin rankka. Se keskittyi hyvin kaksi ensimmäistä kierrosta, mutta kolmannella se oli jo väsynyt. Kuola valui ennen kuin purkeille edes päästiin ja se häiriintyi mm suuresta peilistä seinällä ja siihen heijastuvasta omasta kuvastaan.
Ryhmä on nyt jaettu kahteen eri porukkaan, joten kummassakin ryhmässä on vain 3 koirakkoa. Koska, itse purkkitreeni on keskimäärin noin 5min per koirakko, tarkoittaa tämä sitä, että Myrsky sai levätä autossa kierrosten välissä vaan noin 10min. Se oli selvästi liian vähän näin matala vireiselle koiralle. Viimeksi kun meitä oli 6 koirakkoa tuli kierroksen välille noin 20min lepoaikaa autossa, joka oli selvästi Myrskylle parempi.
Myrskystä tulee selvästi häiriöherkkä kun se on väsynyt. Keskittyminen herpaantuu, se karkaa kesken purkkiradan ihmisten luo tai menee haistelemaan muiden koirien hajuja treenitilasta. Sen lisäksi se aloittaa usein "perseilyn", eli kun haen sen pois ihmisten luota pannasta taluttaen, Myrsky nappaa usein käteni suuhun kuin sanoakseen "enhän". Olen tässä tilanteessa viheltänyt pelin poikki, en siis lähde vääntämään sen kanssa että "joohan", vaan olen totaalisesti rauhoittanut tilanteen. Laitan sen usein istumaan, pidän pannasta kiinni (jolloin se tietää, että on tauko purkkihommista) ja rapsuttelen sen otsaa rauhoittavasti. Yleensä minuutti tälläistä toimintaa riittää, että saan sen jälleen jatkamaan töitä. Toisinaan tämä tälläinen teinikäytös turhauttaa, mutta eiköhän se mene ajan kanssa ohi.. toivotaan... nuori mies..
Otamme nyt kotona vähän vaativampia harjoituksia ja kurssilla sitten helpotetaan treenejä ainakin viimeisellä kierroksella. Muutoinkin kouluttaja painotti sitä, että vaikka koira osaa erottelun, on hyvä tehdä välillä ihan vaan motivaation ja hauskuuden takia oikein helppoja treenejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti