Valitsin Myrskylle hajuksi anisruohon. Anis tuoksuu voimakkaalle myös omaan nenään, mutta on tuoksultaan erittäin pehmeä. Aikoinaan minulle opetettiin, että kannattaa miettiä mihin oman nenänsä haluaisi työntää, anista haistelen itsekin mielelläni. Halusin myös ottaa harjoituksiin sellaisen hajun, jota ei todennäköisesti maastossa ole, jottei koira mene sitten vahingossakaan jäljellä sekaisin siitä, mitä sen pitikään etsiä ja mitä se minulle ilmaisee.
Kurssi aloitettiin "kevyellä" kolmetuntisella. Meitä on 6 koirakkoa ja näin ensimmäiselle kerralla olimme kaikki samaan aikaan paikalla. Jatkossa meidät on jaettu kahteen eri ryhmään, jolloin kulloisenkin ryhmän treeniaika lyhenee noin tuntiin.
Jokainen koirakko harjoittelee yksin, muut koirat odottavat sen aikaa autossa ja ohjaajat seuraavat toistensa suorituksia.
Kurssi aloitettiin kouluttajan esittelyllä, jonka jälkeen hän kertoi lyhyesti ja ytimekkäästi kurssin tavoitteet. Sen jälkeen jokainen ohjaaja esitteli itsensä, sekä työparinsa.
Meillä onkin hurjan mielenkiintoinen ryhmä. Olen sata varma, että tällä kurssilla opin paljon uutta ihan vaan muiden harjoituksia seuraamalla. Olen aivan innoissani ryhmän kokoonpanosta!
Mukana on rotuja, joita en ole hajuhommissa ennen päässyt näkemään. Ryhmäämme kuuluu sakemanni, pyreneitten paimenkoiria kaksi kappaletta, australian paimenkoira, tolleri, sekä sitten Myrsky. Sen lisäksi, että kaikki koirat näyttivät olevan todella erilaisia perusluonteeltaan, jokaisella oli myös takanaan erilainen historia. Toiset ovat tehneet hajuhommia aijemmin, muttei purkeilla. Toiset ovat tulleet ensimmäistä kertaa tutustumaan hajuhommiin. On siis todella, todella kiinnostavaa seurata erilaisia koirakoita ja niiden kehitystä. Heti ensimmäisellä treenikerralla pystyi näkemään selvää kehitystä ihan jokaisessa koirakossa.
Nyt kun meidät on jaettu kahteen eri ryhmään, voin huoletta seurata toistaryhmää. Eli treenaan Myrskyn kanssa ensimmäisessä ryhmässä, jonka jälkeen voin jäädä seuraamaan toisen ryhmän treenejä. Seuraaminen opettaa hurjasti. Silloin kun ajatukset eivät pyöri omissa treeneissä, kykenee keskittymään täysillä toisten tekemiseen, joka avaa aina hurjasti erilaisia uusia näkökantoja ja antaa ideoita.
Olen enemmän kuin innoissani!
Se on hauska aina Myrskyn kanssa kurssille mennessä "hätkähdyttää" muita. Muistan saman käyneen aikoinaan Lolankin kanssa treenatessa. Lolan rotu aiheutti usein ennakkoluuloja ja ihmiset suhtautuivat siihen varautuneesti. Mutta kun kurssi eteni, ihmiset oppivat sen tuntemaan, saatiin usein positiivista palautetta treenikavereilta koiran käytöksestä, luonteesta ja osaamisesta.
Sama kävi eilen. Eräs treenikaveri jopa kehui, että oli hienoa nähdä nöffi kuivan maan treeneissä. Hän ei ollut edes tiennyt, että niistä on muuhunkin kuin vepeen :)
Nenätyö ei ole mielestäni rodusta kiinni, se sopii ihan kaikille koirille karvoihin katsomatta jos vaan nenän rakenne on kunnossa. Enemmän haasteita harjoituksiin tuo koiran luonne. Tällä kurssilla onkin erittäin antoisaa niin erilaiset koirat. On nuoria ja on vanhoja. On rauhallisia ja on erittäin aktiivisia. Erilaisia koirakoita seuraamalla oppii hurjasti uusia asioita, sekä tälläisen rauhallisen yksilön omistajana, on todella opettavaista nähdä, miten harjoittelu tapahtuu oikeasti aktiivisen koiran kanssa. Siinä on paljon asioita mitä itse ei ole koskaan tullut edes ajatelleeksi, sillä se ei ole ollut tarpeen. Pelkkä palkkauksen ajankohta on aktiivisella ja nopealla koiralla sellainen taito, jossa koiran ohjaajan reagointinopeus on koetuksella. Minulla se on helppoa, Myrsky on niin tarkka ja rauhallinen hajuhommissa, että pysyn helposti ajantasalla ja palkkakin alkaa tulemaan jo hienosti oikeaan aikaan.
Myrskyn kanssa on treenattu purkeilla aina alkuhajun kanssa. Niimpä suunnittelimme Jennyn kanssa, että aloitamme aniksen opettamisen alkuhajua hyväksi käyttäen.
Ensimmäisellä kierroksella Myrsky oli aika pihalla. Treenitilaan mentiin jyrkät rappuset ylös ja Myrsky hiukan arasteli rappusia ja koko treenipaikkaa. Se kuitenkin keskittyi hienosti hommiin kun näki purkit. Pienimies on niin ehdollistunut purkkeihin, että siitä tuleekin varmasti meille haaste kun sisäetsintää aletaan harjoittelemaan. Toivotaan, että saamme siihen sitten hyviä vinkkejä.
Ensimmäinen harjoitus tehtiin yhdellä purkilla. Annoin alkuhajun ja Myrsky lähti sen jälkeen ilmaisemaan lattialla olevaa purkkia, jossa oli samaa anista. Hyvinhän se meni, kyllä Myrsky osaa. Otimme rinnalle toisenkin purkin, joka oli hajultaan tyhjä. Erottelu onnistui hyvin ja Myrskyn nenäkosketus oikeaan purkkiin oli hieno!
Toisella kierroksella Myrsky meni treenitilaan vievät rappuset reippaasti ylös. Treenipaikka ei ollut enää niin outo ja saimmekin jo hyvää tekemisen meininkiä aikaiseksi. Annoin jälleen alkuhajun, josta Myrsky oli kyllä vähän sitä mieltä, että tämä haju jo tiedetään. Muutaman kerran se yritti karata purkkiradalta hakemaan rapsutuksia katsojilta, mutta sain sen nopeasti palautettua työmoodiin.
Myrsky teki hienosti omaan tyyliinsä, rauhallisen varmasti. Se ei todellakaan ole mikään nopea vaan erittäin tarkka ja huolellinen. Se saattaa toisinaan haistella kaikki purkit pariinkin kertaan läpi, kuin varmistuakseen, että on täysin varma oikeasta vastauksesta. Tietenkin tämä rauhallisuus voi tuoda haasteita jos joskus kisaamaan menemme, siellä kun aika kuitenkin raksuttaa. Mutta itse olen sitä mieltä, että mielummin koira on hidas ja tarkka, kuin nopea ja huolimaton. Tietenkään nopeus ei aina tarkoita sitä, että koira olisi huolimaton. Kuten hitaus ei tarkoita välttämättä sitä, että koira olisi tarkka. Kaikki on niin koirakohtaista ja se onkin tämän lajin rikkaus. Jokainen toimii vähän omalla tavallaan ja siinä on suuressa osassa koiran perus luonne.
Kolmannelle ja tämän kurssikerran viimeiselle treenihetkelle, Myrsky menikin rappuset ylös juosten! Se puhkui intoa vaikka siitä näki, että se alkoi olemaan jo väsynyt. Kuolan määrä kertoo aika hyvin Myrskyn vireystason. Mitä enemmän se kuolaa hajuhommia tehdessä, sitä väsyneempi se alkaa olemaan.
Pientä teinimäistä kokeilua tuli tämän treenikerran aikana. Myrsky olisi halunnut mennä pyyhkimään naamaansa katsomossa oleviin ihmisiin mielummin, kuin etsimään anista kolmen purkin joukosta. Lempeästi, mutta päättäväisesti kerroin sille mitä me olemme täällä tekemässä ja saimmekin jälleen onnistuneet harjoitukset kasaaan.
Saimme nyt kotiläksyksi jättää alkuhajua pois. Eli treenin alussa annan alkuhajun, mutta treenisession edetessä en enää alkuhajua annakkaan. Olemme tätä tehneet aikaisemminkin purkeilla puljatessa, joten en usko, että asia tuottaa mitään ongelmia Myrskylle. Myrsky on hyvä haistelemaan alkuhajua, se haistaa sen tarkasti ja rauhallisesti ja rekisteröi sen aivoihinsa. Se ei siis todellakaan edes tarvitse alkuhajua aina kun purkkien paikkaa vaihtaa. Oikeastaan sille voisi alkuhajun antaa vain silloin kun haju muuttuu..
Päänvaivaa minulle tuottaa nyt käskysanan liittäminen aniksen etsintään.
Tällä hetkellä Myrskylle on nimetty joitakin hajulähteitä. Haju-sana tarkoittaa, että se nappaa annetusta alkuhajusta koiran hajun. Ukko-sanaa olen käyttänyt kun haluan sen etsivän ihmistä. Nyt olisi siis vaihtoehtona nimetä anis ihan omakseen esim anis-sanalla taikka sitten yleistää aniksen etsimiseen myös muita hajuja käyttämällä niillekin samaa sanaa.
Aloitin treenit nyt käyttämällä näytä-sanaa, joka on ollut meillä käytössä purkeilla. Myrsky on kyllä ehdollistanut näytä-sanan purkkeihin, eli se menee purkeille sanan kuultuaan. Kenties olisikin parempi alkaa käyttää esim etsi-sanaa sitten kun purkit häivytetään pois... en tiedä.. siinäpä pähkinä purtavaksi..
(kuvat eivät ole tältä kurssilta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti