Uutena vuotena raketteja paukkui kotikulmillamme hurjasti. Viereiset naapurit ampuivat raketit takapihaltaan ja tien toisella puolella olevat etupihaltaan. Tilanne oli siis se, että meidän talo jäi näin ollen tulilinjalle. Kaikki kadun raketit räjähtelivät suoraan meidän parvekkeen kohdalla.
Myrsky ei raketeista tykännyt, ei ollenkaan. Kävin, tai yritin käydä sen kanssa pika pissalla klo 21, kun katselin, että paukuttelu rauhoittui. Ovesta kun pääsimme ulos, sytytti naapuri juuri oman ovensa edestä raketteja. Niin sitä sitten mentiin karhun perässä noin 10m kunnes sain sen pysäytettyä. Rauhoitin tilanteen, ihmeteltiin hetki ja yritettiin sitten mennä mahdollisimman hallitusti takaisin kotiin.
Loppuiltana Myrsky ei ulos sitten suostunutkaan. Sisällä se oli hiukan levoton, läähätti ja haki läheisyyttä. Rauhoittui sitten keskiyön pahimman paukuttelun jälkeen kanssani sohvalle katsomaan leffaa.
Seuraavana päivänä se lähti ihan mielellään ulos, joten mitään sen suurempaa pelkoa sille ei jäänyt päälle. Kävimme päivällä pitkän lenkin ja illalla olimme menossa pienemmälle metsälenkille. Päästin Myrskyn metsän laidalla vapaaksi, kuten ennenkin. Eikös juuri silloin joku alkanut ampumaan raketteja metsän toisella puolella. Myrsky jähmettyi, jolloin juttelin sille rauhoittavasti ja pikkuhiljaa hivuttauduin koiraa kohti, tarkoituksena ottaa se kiinni. Myrsky lähti kuitenkin pakoon kun seuraava raketti pamahti.
Suunta sillä oli kotiin päin, mutta sain sen onneksi kiinni ennen kuin se kerkesi metsästä autotielle. Sitten räjähti taas raketti. Nyt Myrsky lähti kiskomaan kaikella 70 kilon voimalla minua remminpäässä paniikissa kotiin. Kiskominen oli niin hurjaa, että minun oli pakko sitoa se kiinni lampputolppaan, voimani eivät millään riittäneet sen pitelemiseen. Pelkäsin, että se pääsee minulta irti. Jälleen kerran rauhoitin tilanteen. Onneksi Myrskyllä näyttää kuitenkin hermot olevan kunnossa ja se palautui paukuttelusta suht nopeasti. Raketteja ei enää paukahdellut, joten pääsimme melko hallitusti kotiin.
Muistetaan tämä ensivuonna ja otetaan varovaisemmin. Viimevuonna Myrsky ei osoittanut mitään pelkoa paukuttelua kohtaan, mutta silloin sillä oli Lola tukena, turvana ja esimerkkinä. Olen kuullut paljon hyvää thundershirtistä ja ajattelin testata sitä ensivuonna Myrskylle.
VIIMEVUODEN KOHOKOHDAT
Vuosi sitten Myrsky suoritti etsijäkoiraliiton alkeiskurssin mahtavalla osaamisella. Jälki treenejä on jatkettu kesän helteitä lukuunottamatta hienolla menestyksellä. Pienimuotoista kädenvääntöä on kuitenkin havaittavissa jäljellä, kun koira saa tehdä itsenäistä työskentelyä. Myrsky tuntuu välillä haluavan heittää lekkeriksi koko homman. Päättäväisesti, mutta hellästi olen ohjannut sitä toimimaan haluamallani tavalla, joka onkin parantanut tilannetta. Kuitenkin sillä on edelleen niin sanotusti pehempia päiviä, jolloin selvästi kokeillaan mitä sen annetaan tehdä. Toivon, että ikä auttaa asiaan ja olen hiukan katsonut asioita sormieni läpi, enkä puuttunut pikkujuttuihin vakavasti. Yritän pitää jäljestyksen kuitenkin meille kummallekin hauskana harrastuksena. Sen verran olen nyt jo oppinut koiraani lukemaan, että osaan sen ilmeistä nähdä mitä se ajattelee.. kokeileeko vaiko onko joku vaikeampi kohta. Pääasiassa siis ongelma on viimeisessä kulmassa (aina viimeisessä, muutoin se menee jäljellä kulmat hienosti). Noh, jatketaan harjoituksia. Eiköhän se tästä, olen luottavaisilla mielin.
Etsijäkoiraliitolla on jälkilista, jonka jäljet tulee olla harjoiteltuna ennen jatkokurssille menoa. Myrskyn jälkilista on jo yli puolet suorituksia täynnä. Tämä kertoo siitä, että se kyllä osaa kun tahtoo ja sää on suotuisa. Mitään hoppua me emme kuitenkaan jatkokurssille pidä, pohjatyö on kaiken a ja o. Itselläni on sen verran korkeat kriteerit, kuten oli Lolankin kanssa, että me nyt harjoittelemme rauhassa niitä asioita, jotka harjoitusta kaipaavat ja katsotaan sitten kenties vuoden päästä, joskos Myrsky olisi jatkokurssi tasolla. Hätäily ei tässä lajissa kannata, se kostautuu myöhemmin.
Viime kesä oli helteinen. Keskityimme lähinnä vedessä lotraamiseen, sekä hajuharjoitteluun purkeilla. Kävimme Myrskyn kanssa paljon uimassa, löysimme kovan etsinnän jälkeen täydellisen uimapaikan! Pitkä hiekkaranta ja peilikirkasta vettä. Kyllä oli mahtavaa. Toivottavasti tänäkin vuonna pääsemme nauttimaan samasta paikasta, mikäli säät vaan suosii sen osalta.
Kävimme muutamissa vepe-treeneissäkin, mutta kokeilu jäi aika lyhyeksi. Treenit eivät olleet meidän juttu, itse en oikein päässyt millään ideaan sisälle, eikä Myrskyäkään kiinnostanut mitkään koe liikkeet.
Kasvattaja piti kesällä mökillään meille viikonlopun mittaiset vepe-treenit "suuren maailman" tyyliin. Sellaiseksi jos menisi täällä kotomaassa vepe harjoittelu, niin me olisimme innolla mukana. Myrsky toimi hienosti kasvattajan suunnittelemien harjoituksien mukaisesti, hypättiin jopa veneestäkin yhdessä.
Se mikä on minun juttuni, on nenätyöt. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Koiran hajuaisti on intohimoni, se on mielenkiintoinen maailma josta haluan oppia kaiken.
Sen lisäksi, että Myrskyn kanssa suoritettiin etsijäkoiraliiton alkeiskurssi, olemme käyneet myös ihmisjäljellä. Purkkitreeneillä olemme erottaneet eläimen ja ihmisen hajun, jotta Myrsky tietää mitä kulloinkin kuuluu seurata. Nämä kaksi hajua on laitettu käskyn alle ja aina "haju" sanasta Myrsky nappaa koiran hajun, kun taas sana "ukko" tarkoittaa ihmisen hajun valitsemista.
Olemme siis ahkerasti harjoitelleet hajuhommia myös edelleen purkkien kanssa. Käyneet kurssilla katsomassa ulkopuolisen vinkkejä ja hyviä sellaisia olemmekin saaneet. Purkkikoulutus on edistynyt hurjasti ja nyt olisi tarkoitus yrittää keksiä siihen lajiin uusia haasteita. 8 purkilla erottelu sujuu jo ihan ilman ongelmia.
Sen lisäksi, että olen Myrskyä kouluttanut hajujen maailmaan, olen panostanut parhaani mukaan omaan osaamiseeni. Kurssit auttavat minua oppimaan enemmän asioita. Vaikka koira sinällään jo osaakin purkeilla hajuerottelun, saan itse aina paljon uusia vinkkejä omaan harjoitteluun, sekä opin paljon uutta seuraamalla toisia koirakoita. Kävin myös Hormilan pitämällä luennolla aiheesta ja se antoi taas uusia näkökantoja erilaisiin asioihin.
Toivoisin, että joskus tulevaisuudessa minulla olisi sellainen elämäntilanne, että voisin mennä opiskelemaan hajujuttuja ihan winnovan koulutukseen asti. Se oli viimevuoden tavoitteeni, mutta valitettavasti se ei onnistunut, eikä tule onnistumaan tänäkään vuonna.
Myrskyn kanssa kävimme korkaamassa myös näyttelyareenan. Meidän piti mennä useampaankin näyttelyyn kesän aikana, mutta kovien helteiden takia peruin loput. Kävimme siis vain yhdessä näyttelyssä. Arvosteluun olin erittäin tyytyväinen, vaikka Myrskyn esittäminen oli kehässä täysin ala-arvoista. Olen varma, että se olisi saanut paremman arvostelun, jos esittäjä olisi osannut sitä esittää. Toki tämäkin asia on harjoittelulla korjattavissa ja käydään ensikesänä taas kokeilemassa miten se tänävuonna sujuu.
Vuoden kamalin tapaus oli ehdottomasti Lolan poismeno. Vaikka vuosia odotin ja tiesin, että hetki tulee olemaan lähellä, on ystävän menettäminen aina kamalaa. Siitä ei vaan pääse yli. Vieläkin, vaikka Lolan pois menosta on yli puolivuotta se sattuu. Lola oli minulle enemmän kuin koira, enemmän kuin ystävä, enemmän kuin kumppani... ikävä on suunnaton, eikä kaipaus hellitä.
VUOSI 2015
Mitä se sitten tuo tullessaan? Se jää nähtäväksi.
Alustavia suunnitelmia on tehty Myrskyn nenähommien suhteen. Tammikuussa menemme purkkikurssille, joka on jälleen eri kouluttajan pitämä kuin missä olemme aikaisemmin käyneet. Nenähommat on vähän sellainen harrastusmuoto, että siinä puhuu aika paljon osaamisessa myös kokemus. Joten tämän takia olen yrittänyt käyttää hyödyksi mahdollisimman montaa eri alan osaajaa, jotta saan itse uusia näkökantoja ja ideoita. Katsotaan miten tammikuun kurssi avaa silmiäni.
Helmikuussa meillä alkaa sitten toisenlaiset treenit.
Nose Work on suomeen saapuva laji, kilpailulaji nenätyölle. Se ei ole viellä täällä virallinen, mutta esimerkiksi ruotsissa on virallisia kokeita jo. Olen siis erittäin positiivisella mielellä, että laji virallistuu ajan kuluessa myös kotomaassa. Ainakin lajiin kiinnostuneita näyttäisi olevan aika runsaasti.
Nose Work on virkakoirien hajutyöskentelystä muuneltu kilpailulaji, joka on suunnattu harrastelijoille. Koiralle opetetaan tietty haju, jota se sitten etsii sisätiloista, ulkotiloista, pahvilaatikko jonosta sekä autoista.
Tätä lajia me lähdemme nyt sitten helmikuun kurssilla opettelemaan. Katsotaan miten harjoitukset etenee. Tässäkin kurssissa on taas minulle uusi kouluttaja, joten varmasti tietoni lisääntyy alkuvuodesta hurjasti.
Lisätietoja Nose Workistä saa tällä hetkellä ainakin eläinkoulutuskeskukselta
Toivottavasti tänävuonna myös pienet tassut valtaisivat kotimme. Myrskylle on ollut Lolan pois menon jälkeen kovassa mietinnässä kaveri, täällä kotiseudulla kun ei sille leikkikavereita ole. Haaveissa olisi siis Myrskylle seuralainen ja itselleni uusi nenätyöläinen.
Rotuvalinta on ollut vaikea, mutta alkaa nyt olemaan selvillä. Kasvattajan ja yhdistelmänkin valinta on tuottanut kiitettävästi pään vaivaa, mutta siinäkin alamme olemaan loppusuoralla. Enempää en viellä julkisesti suunnitelmistani paljasta, koska ne ovat todellakin vasta suunnitelman tasolla. Päivityksiä tulee aivan varmasti heti kun asioihin saadaan varmuutta. Siihen asti, pidän teitä jännityksessä ja yritän itse pysyä housuissani...
AKTIIVISTA VUOTTA 2015 KAIKILLE!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti