Olimme siis sunnuntaina jälkitreeneissä. Myrskylle oli suunnitteilla 700m noin tunnin vanha jälki, johon tehtiin päälle tuore häiriöjälki.
Pohjanoteeraus alkoi heti alussa kun annoin lähtöhajun. Myrsky ei vaan kertakaikkisesti lähtenyt mihinkään. Se haisteli kaulapannan huolella ja taas jopa maistelikin sitä, mutta se ei vaan lähtenyt. Se ei etsinyt hajua, se ei edes näyttänyt siltä että se aikoisi sitä etsiä, se ei siis todellakaan tehnyt töitä.
Annoin kaiken kaikkiaan sille 4 kertaa lähtöhajun ja joka kerta hajun haisteltuaan se meni hakemaan rapsutuksia jäljen seuraajilta. Onnesta soikeana pomppi ihmisten ympärillä, eikä näyttänyt mitään halukkuutta ryhtyä hommiin.
Autoin sitä jäljen oikeaan suuntaan vähän matkaa, kun ajattelin joskos se ei vaansaa hajua siitä kohdasta. Olimmehan aukealla paikalla ja tuuli oli miltei myrsky-lukemissa. Se lähti todella hitaassa temmossa kulkemaan edelleni ja kun 10m päästä tuli ensimmäinen risteys se kääntyi hienosti oikeaan suuntaan. Parin metrin jälkeen se pysähtyi, teki täys kännöksen ja lähtikin viemään minua ihan vastakkaiseen suuntaan (taas kerran!).
Palautin sen jäljelle, mutta kun 20m päästä tuli seuraava risteys tapahtui täysin sama homma. Etteneminen oli erittäin vastahakoista ja Myrsky vaikutti siltä kuin se olisi halunnut vältellä jälkeä.
Tässä vaiheessa päätin keskeyttää koko treenin. Lähdimme palaamaan autoille, jolloin Myrsky oli selvästi vapautuneempi ja otti jopa muutamia onnen loikkia. Keskeytys ratkaisu oli siis mitä ilmeisemmin koiralle mieluisa.
Keksin tosiaankin monia syitä käytökselle, mutta varmasti en pysty sanomaan mikä syy on oikea. Tässä muutamia vaihtoehtoja mitä olen miettinyt:
- maalikoira. Myrsky on aikaisemminkin samaista koiraa etsittäessä käyttäytynyt vastahakoisesti. Nyt maalikoiralla oli kuitenkin juoksut menossa, joten sen perusteella näkisin nyt hiukan epävarmaksi voiko syy olla tässä.
-sää. Pakkasta oli noin -12 ja tosiaankin tuuli oli myrsky-lukemissa. Yön aikana oli lunta tullut noin 20cm ja foreca näytti lämpötilaksi "tuntuu kuin -20". Oli siis ihan oikeasti todella kylmä. Itse olin pukeutunut aivan liian heppoisesti ja olin ihan oikeasti aivan umpijäässä. Olimme Myrskyn kanssa maalissa ennen jäljelle lähtöä noin tunnin verran.
-lumipaakut. Myrskyn tassuihin tulee lumipaakkuja. eli varpaiden väliin ja anturoiden väliin kerääntyvä lumi sulaa kovaksi jää kimpaleeksi. Paakut tulivat kun kävelimme maaliin, enkä saanut niitä sormilla pois kun tulimme takaisin. Myrsky ei näyttänyt kuitenkaan kävelevän mitenkään ontuen, mutta luulisi että kunnon jääkimpale anturoiden välissä on vähintäänkin kipeä. Leikkasin tassukarvat lyhyeksi ennen treenejä, mutta se ei näköjään poista ongelmaa. Otan selvää miten tassupaakut saa pysymään poissa ennen seuraavaa lumijäljestystä. Mikäli syy on tässä, on tämä mielestäni kaikkein typerin tapa tappaa koiran jälkimotivaatio..
-seuraajat. Tällä kertaa meitä oli jäljellä seuraajia 5kpl. Aikaisemmin ei ole ollut kuin maksimissaan 2 henkilöä minun lisäksi ja Myrsky oli enemmän kuin innoissaan ennen alkuhajun antoa niin paljosta ihmismäärästä. Otetaan tämä mahdollinen syy ihan harjoitteluun mukaan, tätä kun en tosiaan ole tajunnut edes harjoitella sen kanssa. Vaikka ihmisiä oli paljon, he eivät jutelleet keskenään tai aiheuttaneet muutoin huomattavaa häiriötä. Purkkikurssillakin Myrsky kyllä kiinnostuu usein katsomossa olevista ihmisistä enemmän kuin purkeista, joten tämä oli ihan hyvä silmien avaus.
-luonne. Myrskyn vireystaso on erittäin matala. Sillä ei myöskään ole taistelutahtoa, joten mikäli vastaan tulee suurempi ongelma, se yleensä luovuttaa ennemmin kuin yrittäisi sitkeästi ongelman ratkaista. Jos ajattelemme muiden koirien etsintää, niin arjen tilanteissa Myrsky ei ole kiinnostunut menemään muiden koirien luo. Ohituksissa se usein jää paikoilleen ja haistelee sekä tarkkailee toista koirakkoa hyvän matkan päästä, mutta ei lähesty heitä. Korkeintaan kun tilanne on ohi, Myrsky saattaa toisinaan nykäistä taaksepäin mennäkseen haistelemaan ohittaneen jälkiä. Syy voi siis olla myös siinä, ettei Myrsky halua jäljestää toisia koiria. Olen tätä epäillyt aikaisemminkin, mutta sitten taas se on toisinaan jäljestänyt erittäin hyvälläkin motivaatiolla koiraa, jota ei aikaisemmin "halunnut" jäljestää ollenkaan.
Täytyykin nyt purkkikurssilla ollessa tarkkailla Myrskyn motivaatiota. Tämä kun on ensimmäinen kurssi, jossa me emme käytä hajuna koiraa, vaan jotakin aivan muuta "neutraalia". Purkeilla myöskin treenit ovat lyhyitä, vain muutaman minuutin pituisia ja tauotus on mahdollista aina kun koira näyttää sitä tarvitsevan. Jäljellä työskentely on pitkäkestoista ja vaatii kestävyyttä. Syy voi toki olla siinäkin, ettei Myrskyn motivaatio ole riittävä pidempään suorittamiseen..
-ohjaaja. Koska olen erittäin itsekriittinen pyrin aina ongelman edessä ensin katsomaan peiliin ja miettimään mitä minä olen tehnyt väärin. Niimpä tässäkin tapauksessa mietin omaa käytöstäni. Ensinnäkin minua suorastaan ketutti ajaa treeneihin. Tiet olivat aivan jässä ja tuuli heitteli autoa. Puristin rattia rystyset valkoisena ja olin suorastaan turhautunut kun pääsin perille. Pian perillä huomasinkin autosta noustuani, että pukeutumiseni oli täysin ala-arvoista. Pakkanen oli tuulen kanssa pureva ja minulla oli aivan liian vähän vaatetta päällä. Inhoan palelemista ja nyt palelin saman tien. Jäljelle lähtiessä olin jo niin kylmissäni, etten tuntenut varpaita, enkä sormia. Olin turhautunut ja hiukan kiukkuinen. Fiilis ei siis ollut kovin innostunut kun annoin alkuhajua..
Niin tai näin.. tosiaankin syytä ei nyt tässä vaiheessa pysty kuin vain arvailemaan.
Ajatuksena on ollut muutenkin laittaa Myrsky jäljestä tauolle purkkikurssien ajaksi, eli maaliskuuhun saakka, joten tämä tauko tulee kyllä ihan hyvään kohtaan. Katsotaan miten se käyttäytyy sitten tauon jälkeen.
Olen aikaisemminkin törmännyt jälkeä seuratessani koiriin, jotka eivät vaan yksinkertaisesti etene, ei millään. Syytä on vaikea tietää, mutta se mikä pitäisi tietää on se, mitä teet jos näin käy. Vaihtoehtoja tietenkin on. Koiraa voi auttaa, jos vaikka kyse onkin vain vaikeasta kohdasta. Mutta mikäli koira ei apujen jälkeenkään tahdo edetä on auttaminen mielestäni turhaa.
Toisinaan kuulee, että tälläisessä tilanteessa pyydetään maalia tulemaan lähemmäs. Itse olen eri mieltä. Mitä koira oppii siitä, että se ei osaa suorittaa tehtävää, tai ei halua sitä suorittaa ja kuitenkin se saa suorituksen? Oppiiko se, että lopettamalla työnteon se saa palkan? Oppiiko se, että maali tulee luokse jos ei mene sen luokse?
Itse olen sitä mieltä, että mikäli homma ei pelitä, niin peli vihelletään poikki. Keskeytys, koira autoon ja sitten mietitään mitä tehdään. Mikäli jälki oli liian vaikea koiralle voidaan tehdä helpompi. Mikäli kyse on haluttomuudesta (kuten todennäköisesti meidän tilanteessa oli) en tekisi uutta jälkeä.
Koiralla voi olla hyvä syy, ettei se halua edetä jäljellä, tai sitten sitä ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Kuitenkin näkisin asian niin, että tälläisessä tilanteessa koiran pakottaminen/painostaminen ajaa jälkeä on väärin.
Myrsky on sen verran itsepäinen, ettei sitä edes pysty pakottamaan töihin jos se ei töitä tee. Mutta herkemmän koiran kanssa pitäisi olla itse hereillä.
Koiraharrastuksissa tulee onnistumisia ja sitten tulee epäonnistumisia. Masentua ei kannata, eikä heittää hanskoja tiskiin. Tunnustellaan jatkoa ja katsotaan mitä se tuo tullessaan. Pohjalta ei pääse kuin ylöspäin ;)
.JPG)
-ohjaaja. Koska olen erittäin itsekriittinen pyrin aina ongelman edessä ensin katsomaan peiliin ja miettimään mitä minä olen tehnyt väärin. Niimpä tässäkin tapauksessa mietin omaa käytöstäni. Ensinnäkin minua suorastaan ketutti ajaa treeneihin. Tiet olivat aivan jässä ja tuuli heitteli autoa. Puristin rattia rystyset valkoisena ja olin suorastaan turhautunut kun pääsin perille. Pian perillä huomasinkin autosta noustuani, että pukeutumiseni oli täysin ala-arvoista. Pakkanen oli tuulen kanssa pureva ja minulla oli aivan liian vähän vaatetta päällä. Inhoan palelemista ja nyt palelin saman tien. Jäljelle lähtiessä olin jo niin kylmissäni, etten tuntenut varpaita, enkä sormia. Olin turhautunut ja hiukan kiukkuinen. Fiilis ei siis ollut kovin innostunut kun annoin alkuhajua..
Niin tai näin.. tosiaankin syytä ei nyt tässä vaiheessa pysty kuin vain arvailemaan.
Ajatuksena on ollut muutenkin laittaa Myrsky jäljestä tauolle purkkikurssien ajaksi, eli maaliskuuhun saakka, joten tämä tauko tulee kyllä ihan hyvään kohtaan. Katsotaan miten se käyttäytyy sitten tauon jälkeen.
Olen aikaisemminkin törmännyt jälkeä seuratessani koiriin, jotka eivät vaan yksinkertaisesti etene, ei millään. Syytä on vaikea tietää, mutta se mikä pitäisi tietää on se, mitä teet jos näin käy. Vaihtoehtoja tietenkin on. Koiraa voi auttaa, jos vaikka kyse onkin vain vaikeasta kohdasta. Mutta mikäli koira ei apujen jälkeenkään tahdo edetä on auttaminen mielestäni turhaa.
Toisinaan kuulee, että tälläisessä tilanteessa pyydetään maalia tulemaan lähemmäs. Itse olen eri mieltä. Mitä koira oppii siitä, että se ei osaa suorittaa tehtävää, tai ei halua sitä suorittaa ja kuitenkin se saa suorituksen? Oppiiko se, että lopettamalla työnteon se saa palkan? Oppiiko se, että maali tulee luokse jos ei mene sen luokse?
Itse olen sitä mieltä, että mikäli homma ei pelitä, niin peli vihelletään poikki. Keskeytys, koira autoon ja sitten mietitään mitä tehdään. Mikäli jälki oli liian vaikea koiralle voidaan tehdä helpompi. Mikäli kyse on haluttomuudesta (kuten todennäköisesti meidän tilanteessa oli) en tekisi uutta jälkeä.
Koiralla voi olla hyvä syy, ettei se halua edetä jäljellä, tai sitten sitä ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Kuitenkin näkisin asian niin, että tälläisessä tilanteessa koiran pakottaminen/painostaminen ajaa jälkeä on väärin.
Myrsky on sen verran itsepäinen, ettei sitä edes pysty pakottamaan töihin jos se ei töitä tee. Mutta herkemmän koiran kanssa pitäisi olla itse hereillä.
Koiraharrastuksissa tulee onnistumisia ja sitten tulee epäonnistumisia. Masentua ei kannata, eikä heittää hanskoja tiskiin. Tunnustellaan jatkoa ja katsotaan mitä se tuo tullessaan. Pohjalta ei pääse kuin ylöspäin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti