Kimppatreenit

Sunnuntaina vuokrattiin Lohjan koirakeskukselta pieni koulutustila muutaman kaverin kanssa. Teimme parin tunnin aikana nose treenejä koirillemme. Tila osottautui hyväksi ja suht edulliseksikin, joten varmasti tulemme tekemään saman uudelleen.

Mayan treenit aloitin hyrräharjoituksella. Kaverini oli tuonut hajuhyrrän mukanaan ja halusin kokeilla sitä Mayalle. Me emme ole koskaan aijemmin hyrrällä touhunneet, joten elementti oli kummalekin täysin uusi. Aloitin harjoitukset laittamalla vain kuuman purkin hyrrälle ja palkkasin kun Maya meni siihen.Sen jälkeen lisäsin purkkeja hyrrään ja tehtiin samaa treeniä.

Tämä pieni pätkä on ainoa onnistunut.. tai "onnistunut" suoritus hyrrältä. Ehkei tätä harjoitusta olisikaan kannattanut ottaa ensimmäiseksi, varsinkin kun pidin Mayaa vapaana treenin ajan. Minulta nimittäin niinsanotusti karkasi mopo käsistä! Eli sen sijaan, että Maya olisi tullut hyrrälle tekemään hajuerottelua se menikin treenikavereiden luo vönksäämään. Ja vaikkei se saanut rakkauden osoituksilleen vastakaikua, se innostui kuitenkin niin paljon, että lähti juoksemaan tilaa ympäri.
Olin laittanut sille laatikko radan valmiiksi toiseen päähän hallia.. Maya juoksi ensimmäisellä kerralla laatikkoradan ohi ja palasi luokseni. Toisella kierroksellaan se juoksikin suoraan laatikko radalle hirveetä vauhtia, pysähtyi kuin seinään oikean laatikon luokse ja ilmaisi sen! Heitin sille lelun palkaksi ja se jatkoi juoksemistaan hallin ympäri lelu suussa, onnesta soikeana.
Noh, ei se mitään.. onnistunut laatikko etsintä saatiin ainakin jossei sitten hyrrä onnistunutkaan..

Seuraavalla kierrokselle tein sille kaksi sisäetsintää. Halusin kokeilla miten käy jos palkkaan sen lelulla ja sen jälkeen lähetän uuteen etsintään. Pysyykö koira kasassa vaikka se kiihtyykin lelusta ja kykeneekö se työskentelemään leikkimisen jälkeenkin.

Tässä ensimmäinen etsintä, jonka suoritukseen olen todella tyytyväinen. Mayalla oli hyvä fiilis päällä ja se etsi hajua aktiivisesti. Ilmaisu oli hyvä ja tarkentaminen aivan täydellistä! Hajupiilo oli juurikin siinä mihin koira lopulta nenänsä painoi ja jämähti!!
Tämän piilon olin itse tehnyt ja toinen koira oli sen aikaisemmin etsinyt. Haju oli muhinut noin vartin verran.

Seuraavaan etsintään Maya lähti hyvin, eikä ollut yhtään liikaa kiihtynyt. Jälleen kerran sen motivaatio oli hyvä ja se teki hyvää etsintää. Tässä toisessa etsinnässä hajuna oli laakeri, jota olemme nyt alkaneet treenaamaan. Hajupiilo oli treenikaverin laittama, enkä tiennyt missä piilo oli. Tämä olikin taas hyvä opetustilanne itselleni! Olen nimittäin huomannut, että myös kisoissa rataan tutustumisissa alan yleensä automaattisesti miettimään niitä paikkoja missä oletan piilon olevan. Olen myös huomannut, että oletukseni on AINA osottautunut vääräksi ja se on ollut aivan täysin turhaa. Sen jälkeen kun tämän asian tiedostin, olen rauhoittanut Mayan kisoissa ennen etsintään lähetystä sivulle istuntaan ja samalla siinä parin sekunnin aikana olen itse tyhjentänyt mieleni kaikista ajatuksista. Mutta nyt treeneissä en tätä tehnyt ja se kostautui heti!
En siis tiennyt hajupiilon sijaintia, mutta aloin arvailemaan sitä, enkä tajunnut lopettaa ajatuksen juoksua. Jostain sain päähäni idean, että hajupiilo on sijoitettu tukitolpan jalkaan pehmusteeseen. Videolla ei valitettavasti näy minua juuri sillä hetkellä kun Maya lähtee tolppaa kohti, mutta pointtina se, että koira tosiaan kävi tolpan haistelemassa vaikka se oli täysin vastakkaisessa suunnassa missä hajupiilo sijaitsi! Sillä ei siis ollut käytännössä mitään asiaa tolpan haisteluun, siellä tuskin hajua oli ollenkaan. Muutakuin se, että minä ajattelin piilon siellä olevan ja toivoin koko ajan, että koira menisi tolpan katsomaan. Vaikka kuljin liinan asennosta päätellen koiran takana, onnistuin sitä siis ohjaamaan tolpalle tiedostamattani!
Onni onnettomuudessa, Maya ei ilmaissut tolppaa vaan palasi alueen toiselle puolelle missä haju oli. Sen verran tarkka ja selvälukuinen oli ilmaisu, että edelleen epäillen sanoin "löytö".



Luulin jo päässeeni tästä eroon, että kuvittelen tietäväni paremmin kuin koirani! Mutta en näköjään olekkaan päässyt. Olipas taas silmiä avaavat treenit ja olen todella, TODELLA tyytyväinen, että Maya kuitenkin palasi hajun luo ja ilmaisi sen minulle. Erittäin mahtava treeni, josta opin taas omaa käytöstäni hurjasti. Olen löytänyt hyvät alkurutiinit meille, Mayalle istumisen ja itselleni ajatusten tyhjentämisen. Se tuli huomattua näissä treeneissä nyt kunnolla. Ylläpidetään samaa alkurutiinia ihan joka kerta, ei vain kisoissa vaan myös treeneissä. Koska todennäköisesti mikäli mieleni olisi ollut tyhjä, Maya olisi ilmaissut piilon ilman tolpan tarkastamista!! Nää on kyllä ihan parhaimpia treenejä missä huomaa omat virheet karulla totuudella, mutta koira suoriutuu kuitenkin tehtävästä. Toki hakkasin jälleen kerran päätäni seinään asian takia, mutta toivotaan, että mä nyt uskon koirani osaavan ja itseni en!!
Hyvä Maya, huono minä!!

Viimesellä kierroksella otin ilmaisutreeniä, eli kestoharjoituksia. Ja mikäs sen helpompaa koiralle kuin pään mentävä kolo.

Kiitos vain kavereilleni mahtavista treeneistä! Otetaan pian uudelleen :)

Treeniä, treeniä

Ohjattu kurssi on antanut uutta puhtia ja motivaatiota kotitreeneihin ja se onkin kursseissa aina parasta! Oppii uusia asioita omasta koirastaan ja saa uusia ideoita siitä, mitä lähtee harjoittelemaan.
Itselleni on aina ollut vaikeaa lisätä treeneihin haastetta. Olen ehkä vähän liiankin varovainen treenien etenemisessä. Toisaalta se on hyvä, ettei vaikeuta treenejä liian nopeasti, mutta sitten taas toisaalta se voi hyvinkin syödä koiran motivaation jos tekee jatkuvasti liian helppoja harjoituksia.

Mayalla on perus asiat hallinnassa jo todella hyvin, eli 1 luokkaan tarvittavat taidot. Olen tehnyt sen kanssa ylläpito treenejä, sekä harjoitellut erilaisissa ympäristöissä. Yksi haaste on meillä ollut lelulla palkkaaminen, joka nostaa koiran vireen niin korkeaksi, ettei se aina kykene hajuhommiin leikkimisen jälkeen. Olen nyt alkanut tätä harjoittelemaan, sillä koira selvästi palkkaantuu lelusta paremmin kuin ruuasta. Treeneissä käytän yleensä sekä ruokaa, että lelua palkkana, riippuu aina vähän siitä mitä treenaan. Purkkiradalla käytän aina ruokaa, etsinnässä usein lelua. Kisoissa olen palkannut ruualla etsintöjen välissä (usein siirrytään etsintä alueelta heti seuraavalle), mutta sitten taas loppupalkkana olen käyttänyt lelua. Vähän riippuen kisa alueesta, onko lelulla palkkaamiseen tarpeeksi tilaa ja liukumaton alusta.
Kotona olen nyt ottanut Mayalle lelupalkka treenejä, jossa ensin leikin sen kanssa ja sen jälkeen sen tulee luopua lelusta ja mennä hajulle saadakseen lelun uudelleen. Tässä meidän esimmäinen harjoitus, josta näkee hyvin miten haastavaa lelusta luopuminen koiralle on. Jatketaan harjoituksia..



Koska 1. luokan taidot ovat hanskassa ja Maya vetäisi viimeisimmästä möllikisasta 100/100 pistettä, olemme nyt alkaneet harjoittelemaan pikkuhiljaa 2. luokan taitoja. Ensi vuoden puolella on tulossa "virallisia" kisoja, ja niissä yksi tälläinen 100 pisteen suoritus siirtää kilpailijan heti seuraavaan luokkaan. Näen siis erittäin mahdollisena, että ensivuoden tavoitteemme (NW1) toteutuu, joten olemme nyt alkaneet katsomaan tavoitteen toiselle puolelle ja hakeneet haastetta treeneihin opettelemalla kakkosluokan taitoja.
Kakkosluokassa mukaan tulee toinenkin haju: laakeri.

*Luokka 2 Jokaisella etsintäalueella voi olla 1-2 kohdehajua. Kohdehajuna voi olla esimerkiksi yksi eukalyptuksen haju ja yksi eukalyptuksen ja laakerinlehden yhdistelmähaju eli hajukombinaatio*. Kokeen järjestäjä ilmoittaa ennen yksilön suoritusta, onko etsintäalueella yksi vai kaksi hajulähdettä. Jos hajulähteitä on kaksi, molemmat ovat 12,5 pisteen arvoisia. Kun ohjaaja ilmoittaa ”valmis”, aika pysäytetään. Luokassa 2 ei anneta pisteitä ilmoituksesta ”valmis”. * Hajukombinaatio tarkoittaa, että samassa hajulähteessä voi olla useampaa hajulähdettä sekaisin.

Kahden hajun lisäksi 2. luokassa itse hajupiilot ovat jo haastavampia. Esimerkiksi sisä- ja ulkoetsinnässä piilon korkeus voi olla huomattavasti suurempi. Tämä tietenkin vaikuttaa hajun kulkeutumiseen ja siihen, ettei koira välttämättä enää piilolle ylety, joten harjoittelemisen arvoista tämäkin. Kuinka opin lukemaan ilmaisun jos koira ei pääse kuono kiinni kohteeseen?


*Hajulähteet voidaan sijoittaa sisä- ja ulkoetsinnässä maksimissaan seuraaville korkeuksille: 
Luokka 1: 1,2 metriä 
Luokka 2: 1,6 metriä 
Luokka 3: 1,8 metriä

Myös sisäetsintä on laajempi kakkosessa kuin ykkösessä. Joten otamme kestävyydenkin harjoittelemisen mukaan treeneihin. En ole kyllä Mayassa huomannut mitään "sammumisen" merkkejä, terrierin sitkeydellä se suorittaa tehtävän loppuun, vaikka väsymys painaa. Möllikisat ovatkin olleet tässä asiassa aivan mielettömän hyvää treeniä. 4 osion möllikisat kestivät 4 tuntia ja Maya suoritutui viimeisestäkin osiosta täysillä pisteillä, vaikka väsymys jo selvästi painoi.


*Koira etsii kohdehajua erilaisissa sisätiloissa. Luokassa 1 koira etsii kohdehajua yhdestä sisätilasta, luokassa 2 etsittävänä on kaksi sisätilaa. Luokassa 3 sisätilojen lukumäärä vaihtelee kolmesta viiteen. On mahdollista, että yksi sisätiloista on tyhjä. 

Myös laatikko etsintään täytyy alkaa ottamaan häiriöhajuja mukaan. Sen lisäksi, että kohdehajuja on useampi, etsinnässä saattaa olla myös esimerkiksi ruokahäiriö.


*Luokassa 1 on yksi kohdehaju. Luokissa 2 ja 3 voi olla löydettävänä useita samoja kohdehajuja, yhdistelmä- hajuja tai muita koiralle merkittäviä hajuja, kuten ruokaa, leluja tai eläintenhajuja. Etsintäalueella voi olla myös muita tavaroita kuten matkalaukkuja, ämpäreitä ja maalipurkkeja. 

Harjoiteltavia asioita siis löytyy yllin kyllin ja niitä lähdemme nyt pikkuhiljaa treenaamaan. Lisää haastetta treeneihin.

Tässä viellä laakerin opettaminen ensin purkkirataa hyväksi käyttäen ja sen jälkeen kokeilin miten etsintä sujuu. No hyvinhän se sujui vain 5 minuutin uuteen hajuun tutustumisen jälkeen. Nyt otan laakerin mukaan harjoituksiin, että saan paljon toistoa tällekin hajulle.



Maanantaina onkin ohjatun kurssin viimeinen harjoituskerta. Olen saanut pari kaveria innostumaan yhteistreeneistä ja olemme varanneet lämmintä hallitilaa loppuvuoden treeneihin. Kiva päästä treenaamaan kaveriporukalla, yhdessä on aina parempi treenata kuin yksin. Toinen näkee asioita, joita ei aina itse huomaa.
Todennäköisesti tulemme viellä alkuvuodesta osallistumaan ohjatulle kurssille ja sen jälkeen odottelemme innolla ensimmäisiä "virallisia" kisoja.

Ohjatulla kurssilla

Olimme keväällä Mayan kanssa ohjatulla viikonloppu nose kurssilla. Koulutustamme tuli seuraamaan Patrick Stewart. Hän on kouluttanut koiria yli 30 vuoden ajan, mm Britannian armeijassa etsintä-, jäljitys ja suojelukoiria. Nykyään hän asuu Suomessa ja toimii Nose Workissä tuomarina. Hänen vinkit treenien aikana olivat huippu hyviä ja olen odottanut siitä lähtien kuin kuuta nousevaa, milloin hän alkaa pitää omia kursseja. No nyt on nose kurssit pyörähtäneet suomessa käyntiin ja tietenkin Mayan kanssa osallistuimme heti!

Tällä hetkellä Nose Work kasvattaa suosiotaan harrastuslajina suomessa koko ajan. Mukaan tulee paljon uusia harrastajia, sekä kouluttajia. Kouluttajien kirjo onkin todella suuri tämän lajin parissa, eivätkä todellakaan kaikki kouluttajat ole mitenkään hajutyöskentelyn osaavia, saatika, että olisivat edes oman koiransa kouluttaneet kisakuntoon. Alkeet osaa varmasti opettaa kokematonkin tai sitten koiralle vahingossa koulutetaan jo alkeissa asioita, jotka koituvat suureksi haitaksi myöhemmässä vaiheessa kisakentillä. Olen valitettavasti saanut kuulla tuttavieni purkauksia joistakin hajukursseista ja jotkin koulutustyylit ovat olleet suorastaan pöyristyttäviä. Se on mielestäni erittäin surullista, että nose work kurssejakin vetää ihmisiä, joilla ei kuulemani mukaan ole pienintäkään hajua miten koiralle hajutyöskentely edes opetetaan. Kurssit myös usein maksavat todella paljon, joten se on suuri pettymys jos eksyy kokemattoman kouluttajan kurssille.

Nykyään on ilmestynyt verkkokurssejakin hajutyöskentelyyn. En ole itse käynyt katsomassa millaisia nämä verkkokurssit ovat olleet, mutta puskaradio on tässäkin lähtenyt liikkeelle. Itse en suosittele kenellekkään aloittejalle verkkokurssia, sillä siinä on liian monta mahdollisuutta tehdä asiat väärin. Ensinnäkin on huomattavasti helpompaa alussa, mikäli kokenut kouluttaja naksuttaa aina kun koira tekee oikein. Näin ohjaaja kykenee keskittymään vain palkan oikeaan aikaan ja suuntaan. Koirien nenä on niin tarkka työväline, että kokematon ohjaaja voi hyvinkin vahingossa opettaa koiralleen esim kanttarellin hajun sijaan etsimään ohjaaja+kanttarelli hajua, joka varmasti toimii hienosti kotisohvalla mutta ei sitten enää toimikkaan kun lähdetään sienimetsälle.

Minun on ollut sikäli helppoa valita kouluttajista ne,  kenen kursseille olen mennyt hakemaan uutta oppia, sillä olen hajuhommia kuitenkin harrastellut jo pidemmän aikaa ja tutustunut erilaisiin ihmisiin, kysellyt ja kuunnellut. Mutta voin kuvitella, että aloittelijalla ei ole niin helppoa. Eri kouluttajien kurssien sisältö poikkeaa suurestikin toisistaan ja koulutustyylit myös.

Hajutyöskentely on siinä mielessä hankalampi, tai itse koen, että MIELENKIINTOISEMPI kuin muut lajit, koska tässä lajissa eteen tulevat ongelmat laittavat oikeesti kaikki aivosolut liikkeelle. Jos esimerkiksi ajatellaan tokoa ja vinoa perusasentoa, siihen on helppo puuttua kouluttamalla se koiralle suoraksi. Mutta jos hajutyöskentelyssä eteen tulee jokin ongelma, ei siihen yleensä ole olemassa selkeää syytä mitä lähteä korjaamaan. Vaan syytä pitää etsiä. Ongelman ydin täytyy löytää ja sen jälkeen yrittää viellä löytää siihen konstit millä koiran saa toimimaan paremmin.
Itse koen myös, ettei näissä hajutyöskentelyissä koira ole koskaan valmis, vaan aina löytyy treenattavia asioita ja parannettavia osioita. Jokainen koira toimii omalla persoonallisella tavallaan ja samoin ohjaaja. Hyvä kouluttaja on mielestäni sellainen, joka osaa kouluttaa erilaisia koiria yksilöllisesti ja ennen kaikkea, osaa kouluttaa sitä ohjaajaa. Koska pääasiassa tätä lajia harjoitellaan itsenäisesti kotona.

Patrickin kurssi on nyt puolessa välissä, kaksi tuntia suoritettu ja kaksi viellä jäljellä. Minulla oli suuret odotukset tältä kurssilta ja tähän mennessä odotukseni ovat täyttyneet.
Treeniaikaa meillä on tunnin verran ja kurssilla on 4 koirakkoa. Kaikki koirat ovat koulutustilassa samaan aikaan, joka aiheutti ensimmäisellä tunnilla hiukan hämmennystä.. pakko myöntää. Kaikissa muissa kursseissa missä olen ikinä ollut, on treenattu yksi koira kerrallaan ja muut ovat odottaneet autoissa.
Ensimmäisellä kurssikerralla Maya selvästi otti hiukan häiriötä muista koirista, mutta toisella tunnilla ei enää yhtään. Samoin kaikki muut kurssin koirat, ovat tehneet töitä todella hyvin. Vuoroaan odottelevat koirat ovat paikoillaan ja hiljaa, sekä rauhallisia. Olen kokenut tämän hyväksi harjoitukseksi. Maya on kisoissa selvästi häiriintynyt jos juuri ilmaistessa hajupiiloa jostain kuuluukin toisen koiran haukuntaa. Kyllä se nytkin on ottanut häiriötä jos toinen kesken etsinnän esimerkiksi ravistelee, mutta se kykenee kehoituksesta jatkamaan töitä ja on selvästi alkanut reagoimaan näihin ääniin vähemmän.
Koska kaikki koirat ovat koulutustilassa jo valmiina, ei tunnista kulu aikaa hukkaan koirakon vaihtoon vaan treenit sujuvat todella jouhevasti ja nopeasti. Aina tunnin päätteeksi Mayalla on kunnon silmäpussit ja itsekin olen täysin loppu, niin intensiivisen tehokkaita nämä treenit ovat! Teemme useita toistoja, joko etsinnässä tai purkkiradalla per koira, ei vain pari vaan useita.
Patrick on suunnitellut hyvin tunnit etukäteen, miettinyt mitä kenellekin tehdään ja miettinyt piilojen paikat. Tunnilla ei mene myöskään aikaa hukkaan suunnitteluun, kaikki on mietitty tarkkaan etukäteen. Aina tunnin lopuksi keskustelemme mitä teemme seuraavalla kerralla kenellekin.

Treenatessa Patrick tarkkailee koko ajan koiran eleitä. Katsoo ilmeitä ja ruumiin kieltä. Hän osaa hyvin päästä koirien pään sisälle ja oivaltaa mitä koira tekee ja miksi. Hän osaa puuttua epäkohtiin ennen kuin niistä mitään epäkohtia edes tulee. Hän osaa räätälöidä jokaiselle koiralle sopivat harjoitukset ja muokkaa harjoituksia sen mukaan miten koira niistä suoriutuu. Tämän lisäksi hän osaa opettaa ohjaajaa, joka on mielestäni tässä lajissa todella, todella tärkeää. Kouluttaa ohjaaja kouluttamaan omaa koiraansa. Hän kertoo avoimesti miksi tekee näin eikä näin. Miksi suosittelee tälle koiralle tälläistä tyyliä. Hän osaa kertoa myös, että jos jatkat näin tekemistä niin mitä se aiheuttaa myöhemmässä vaiheessa. Hän vastaa kysymyksiin aina kertoen oman mielipiteensä, josta olen erityisesti pitänyt. Hänen kurssillehan minä olen mennyt juuri sen takia, että oppisin häneltä asioita, miten hän asiat kouluttaa ja miksi. Vaikka koulutuskielenä kurssilla toimii englanti, en ole kokenut sitä hankalaksi. Patrick puhuu selkeästi ja vääntää sitten rautalangasta jos ei muuten mene tieto perille.

Olen saanut tältä kurssilta paljon uusia ideoita ja taas hiukan eri näkemystä miten asioita voi kouluttaa toisellakin tapaa. Kaikki treenit tähtäävät kisatilanteessa tarvittaviin taitoihin. Esimerkiksi alkeita opetellessa purkkiradalla voimakasta kuonotyötäisyä ehkäistään jo heti alussa, koska muutoin on vaarana, että koira alkaa työnnellä laatikkoetsinnässä laatikoita nenällään (kisoissa se on virhe).

Tulipas nyt paljon kehuja..
No mutta halusin vain kertoa vinkin kouluttajasta, jonka itse olen kokenut erittäin mieluisaksi. Ja en voi kuin vain suositella muillekin. Itse olen todellakin menossa uudelleen hänen kurssilleen, se on varmaa!

http://www.100pawscentdogs.com/

Möllikisat Luukissa 19.11

Maya kanssa osallistuttiin Luukissa järjestettäviin möllikisoihin. Nämä ovat tämän vuoden viimeiset kisat meidän osalta. Pakko pitää talvitaukoa, koska Maya ei kestä kylmää. Talvikisat pitäisi ehdottomasti olla meille sellaiset, että koira voi olla sisätiloissa lämpöisessä koko ajan odottamassa vuoroaan. Luukin mölleissä oltiin jo aika lailla koiran sietorajalla. Sää oli aivan kamala.. tai no joo, olisi se voinut olla kamalampikin, ei sentään satanut ihan koko aikaa! Mutta asteita oli 4, vettä tuli ja kylmyys meni todellakin luihin ja ytimiin. Mayalle otin mukaan kaksi takkia (siltä varuilta että toinen kastuu) ja viltin. Kuitenkin jouduin välillä laittamaan auton käyntiin, ihan vaan saadakseni sille lämpöisemmät oltavat.

Kisat olivat 4 osion möllit, eli siis kaikki osiot käytiin. Ensimmäisenä suoritimme laatikot ja siitä  heti perään viereen oli tehty sisäetsintä. Ulkoetsintä oli kolmantena kunhan kaikki 20 koirakkoa olivat suorittaneet ensimmäiset kaksi. Ulkoetsinnän suorittivat kaikki perän jälkeen ja viimeisenä suoritettavana oli ajoneuvot.

Laatikkoetsinnässä oli 18 laatikkoa epämääräisessä muodostelmassa. Laatikot olivat eri kokoisia ja näköisiä. Etsintä alue oli vanhan tallin ullakolla, joka oli ilmeisesti jonkin näköinen varastotila. Se oli kylmätilaa. Vanha puu lattia, joka haisi voimakkaasti, sekä korkea harjakatto.
Maya lähti etsintään innokkaana. Suunnisti hienosti oikealle laatikolle ja ilmaisi sen minulle hienosti! Kaikin puolin täydellinen suoritus, olin onneni kukkuloilla!

Sisäetsintään siirryimme heti laatikoiden jälkeen, sille oli varattu alue samasta tilasta muutaman metrin päähän. Maya lähti jälleen etsintään hyvällä motivaatiolla ja löysi hajupiilon todella nopeasti ja ilmaisi sen minulle aivan mielettömän upeasti! Hyvä kisan aloitus, tehtiin sisäetsintään pohja aikakin joka piti kisan loppuun asti. Maya suoritti sisäetsinnän kuudessa sekunnissa!

Ennen ulkoetsintään pääsemistä odottelimme reilun tunnin verran. Maya sai olla autossa lämmittelemässä ja itse värjöttelin katoksen alla jutellen kilpakavereiden kanssa. Tuli taas tutustuttua uusiin mukaviin ihmisiin, sekä vaihdettua kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa. Nose kisoihin on kyllä aina ollut mukava mennä yksinkin, sillä siellä henki on todella hyvä. Iloinen puheensorina kuuluu ja toisia kannustetaan :) Vaikka tuli vettä taivaalta niin juttu luisti teetä siemaillen katoksen alla. Odottaminen ei tuntunut ollenkaan niin pahalta, koska seura oli mukavaa!

Ulkoetsintä alue oli mielestäni aika suuri. Se oli tehty tallin taakse. Alueeseen kuului pieni terassi, 5 tyhjää parkkiruutua, kuormalava, kaksi muovista törttöä ja taisi siinä joku metalli härpäkekin olla keskellä aluetta.
Maya lähti jälleen hyvällä motivaatiolla etsintään, kävi alueen keskellä nuuhkaisemassa metalli systeemiä ja kääntyi sen jälkeen ympäri, meni kohti terassia ja painoi nenänsä kiinni terassin seinustaan. Se oli siinä!! Mielettömän hyvä ilmaisu jälleen kerran. Todella tyylipuhdas suoritus, Maya oli suorastaan elementissään!!

Jälleen oman vuoromme jälkeen odotimme, että kaikki olivat suorittaneet ulkoetsinnän ja sen jälkeen alkoi viimeisen osuuden suoritukset. Ajoneuvo etsintä tehtiin niin ikään ladon ullakolla. Alueeseen kuului pari pientä traktoria ja peräkärry. Samassa tilassa oli myös klapikone, mutta siitä saimme tietää ettei haju ole piilotettu sinne, ihan turvallisuuden takia.
Maya lähti etsintään kiertäen traktoreiden ulkopuolelta, kaartaen sen jälkeen sisäpuolelle ja nuuhki ne tarkkaan läpi. Sitten se ilmeisesti sai hajun nenäänsä ja meni peräkärryn luo painaen nenänsä sen kylkeen. Jälleen kerran todella upea ilmaisu ja hyvä etsintä!! Harmiksi haju todennäköisesti kulkeutui sinne traktoreiden ulkosyrjään ja sen tarkastaminen vei hiukan enemmän aikaa. Näin ollen sijoituimme kisassa kolmanneksi, vaikka meidän ajat olivat ihan hirmu nopeita!

Kaikki osa-alueet sujuivat erittäin hyvin, en voisi enää tyytyväisempi olla. Kaikki vaan meni ihan täysin nappiin! Aivan mahtava kisa kokemus!

Nyt keskitymme talven aikana treenaamiseen. Yritän viilata muutamia ongelmakohtia kuntoon, sekä opetan Mayalle kakkosluokassa vaadittavia taitoja. yhdistys tulee järjestämään ensivuoden puolella "virallisia" kisoja ja se tarkoittaa sitä, että jos me teemme toisen tälläisen samanlaisen totaalisen onnistumisen, niin meidät heitetään kakkosluokkaan samantien. Joten, jotta voin sitten ensi vuonna käydä kisoissa, on Mayan hyvä osata varuiksi jo kakkosluokan hajut ja haastavammat piilotkin. Ei tule sitten pakollista treenitaukoa kun on asiat harjoitellut etukäteen..

Tuomari: Ritva Oljakka

3. sija
Laatikot pisteet 25 aika 13.5sek
sisäetsintä pisteet 25 aika 6sek !!!
ulkoetsintä pisteet 25 aika 19.5sek
ajoneuvo pisteet 25 aika 1.04 min
Yhteispisteet 100/100

Tunnista koiran stressi

Hajutyöskentely on koiran harrastuslaji, jossa sen tulee kyetä keskittymään haisteluun. Ilman intensiivistä työskentelyä koira ei kykene viemään nenän kautta tietoa aivoihin, eikä se pysty ymmärtämään, saati muistamaan haistamaansa.
Usein kuulee ohjaajan taistelevan ylivilkkaan koiran kanssa, jolla keskittymiskyky on heikko. Onko kyse ylivilkkaudesta vai onko kyse stressistä? Jokaisen koiran ohjaajan olisi hyvä tiedostaa oman koiransa stressin sietokyky. Jokaisella koiralla se on yksilöllinen, johon osittain pystymme vaikuttamaan.

                                                      KOIRAN STRESSI

Psykologian opettaja käveli luokkahuonetta ympäri opettaessaan stressin hallintaa kurssilaisilleen. Hän nosti käteensä vesilasin, joka oli puolillaan vettä. Kurssilaiset olettivat hänen kysyvän periteisesti ”onko lasi puoliksi tyhjä, vai puoliksi täynnä”. Sen sijaan opettaja kysyi hymyillen, kuinka painava vesilasi on. Kurssilaiset arvailivat painoa.

Opettaja sanoi: ” Itse painolla ei ole väliä. Kaikki riippuu siitä, kauanko lasia pidän kädessäni. Jos pidän sitä minuutin, se ei tuota ongelmaa. Jos pidän sitä tunnin, se alkaa tuntua kädessäni. Jos pidän sitä päivän, käteni väsyy totaalisesti. Joka tapauksessa, lasin paino ei muutu, mutta mitä kauemmin sitä joutuu pitelemään, sitä painavammaksi se tulee.”

Opettaja jatkoi: ” Stressi on kuin tuo puolillaan oleva vesilasi. Jos mietit asioita hetken, mitään kummallista ei tapahdu. Jos mietit asioita kauemmin, ne alkavat tuntua painavilta. Jos mietit samoja asioita koko päivän, alat väsyä, etkä kykene tekemään mitään muutakaan. Muistakaa välillä laittaa lasi alas.”

Stressi on osa elämää. Sitä voi esiintyä missä tahansa tilanteessa ja myös missä tahansa elämän vaiheessa.  Stressin aiheuttajat, samoin kuin yksilön itselleen kehittämät selviytymistragediat, vaihtelevat yksilöittäin niin ihmisillä kuin koirillakin. Eri koirat voivat kokea saman tilanteen täysin erilailla. Toiselle tilanne ei aiheuta mitään stressiä, toinen voi olla hyvinkin stressaantunut. Stressin aiheuttamat oireet voivat olla hyvinkin erilaisia eri yksilöillä, samoin kuin keinot selvitä niistä.

                 Kaikki stressi ei ole pahasta

Stressi on normaali osa koiran elämää. Stressitilassa koiran valppaustaso nousee, se jaksaa toimia pidempään, ei tunne kipua ja on itsevarmempi. Nämä tekijät ovat tärkeitä eläimen selviytymiskyvyn kannalta. Stressi auttaa koiraa vaikeissa tilanteissa, mutta stressaantunut koira tuntee aina ahdistusta.

Monet pyrkivät nostamaan koiran stressitasoa koulutustilanteissa, koska he toivovat koiran jaksavan silloin tehdä töitä sitkeämmin ja pienistä takaiskuista (esimerkiksi pakotteista) huolimatta. Stressaantunut koira on kuitenkin yliherkkä ja levoton. Se ei pysty keskittymään, kontrolloimaan käytöstään, ajattelemaan tai päättelemään, vaan reagoi ylettömän voimakkaasti ja kaavamaisesti. Stressaantunut koira ei siis pysty opettelemaan uusia asioita.

Stressi aiheuttaa monia fyysisiä oireita. Läähättämisen, lisääntyneen syljen erityksen, nopeutuneen aineenvaihdunnan yms. ohella pitkäkestoinen stressi voi mm. vahingoittaa sisäelimiä.

Stressitilassa koiran elimistöön erittyy mm. testosteronia, kilpirauhashormonia sekä stressihormoneja kuten adrenaliinia. Näistä adrenaliiniin liittyy eniten tyypillisinä stressioireina pitämiämme ominaisuuksia: läähätystä, yliherkkyyttä, haukkumista, levottomuutta, itsekontrollin puutetta jne. Adrenaliinin purkautuessa koiran elimistössä sen nouseminen huipputasoonsa kestää 10-15 minuuttia. Tästä syystä esimerkiksi vastaan tulleen koiran rähähdys voi aiheuttaa sen, että koiramme kilometriä myöhemmin säikähtää ojassa lojuvaa muovipussia tai ampaisee ohiajavan polkupyörän perään.

Pelon, jännityksen, ahdistuneisuuden, leikin, seksuaalisuuden ja aggressiivisuuden aiheuttamat kiihtymystilat liittyvät läheisesti toisiinsa. Tunnetilan kesto ja ympäristötekijät voivat lisätä kiihtymystä. Miellyttävänä alkanut tunnetila voi muuttua peloksi tai aggressiivisuudeksi.

                    Tunnista koirasi stressitaso

Koiran stressin tunnusmerkit jaetaan kolmeen ryhmään: lieviin, kohtalaisiin ja vakaviin.  Kahden tai useamman kohtalaisen stressioireen esiintyminen viittaa voimakkaaseen/vakavaan stressitilaan.

Lievän stressin tunnusmerkkejä:

-          silmien räpyttely

-          huulten nuoleminen/lipominen

-          tassun nostaminen

-          nuoleminen

-          vetäytyminen taaksepäin

-          rapsuttaminen

-          ravistelu

-          aivastelu

-          venyttely

-          haukottelu

Kohtalaisen stressin tunnusmerkkejä:

-          varovainen/vastahakoinen lähestyminen

-          häntä matalalla (huomioi rotuominaisuudet)

-          kielen vilautus

-          muhkurainen iho viiksikarvojen alla (saattaa edeltää viiksikarvojen levittämistä tai irvistystä)

Vakavan stressi tunnusmerkkejä:

-          köyristynyt selkä

-          laajentuneet pupillit

-          taakse vedetyt korvat, suuret silmät (”valaan katse”)

-          kasvojen rypyt

-          jäykkä vartalo

-          kova katse

-          voimakas, kuolaava läähätys

-          sivuille puristetut korvat

-          karvanlähtö ja hilseily

-          tiukasti päätä myötäilevä otsanahka

-          jäykät raajat

-          hikoilevat tassut

-          häntä jalkojen välissä

-          vapina tehostettuna ”valaan katseella”

-          levitetyt viiksikarvat

Vanha sanonta sanoo: varo hiljaista vettä, hiljaista vihollista ja hiljaista koiraa.

        Stressistä ei palauduta yhdessä yössä

Jokaisen adrenaliinipurkauksen palautuminen kestää 3-6 päivää. Jos koiralle tulee toinen adrenaliinipurkaus ennen kuin edellinen on ehtinyt tasaantua, stressitaso nousee entistä korkeammaksi. Mikäli esimerkiksi koiran elämän ainoa stressitekijä olisi jokin harrastus, se voisi tulla loistavasti toimeen niin kauan, kun se treenaisi kerran viikossa. Tällöin stressitila ehtii aina laskea ennalleen ennen seuraavaa treeni kertaa.  Treeneistä stressaantunut koira ei kykene keskittymään harjoituksiin. Se voi käyttäytyä liian riehakkaasti treeni tilanteissa.

Stressin kertymistä voidaan kuvata vesilaseilla. Kullakin koiralla on erikokoinen juomalasi, jossa sen ominaisuuksista riippuen on jo sen syntyessä eri määrä vettä. Jonkin verran tähän perusmäärään voidaan vaikuttaa koiran kasvatuksella ja yleisillä elinoloilla. Eri tapahtumat lisäävät vettä lasiin. Perheriita tiristää lasiin pari tippaa, tuntitolkulla palloa heittelevät sukulaislapset lorauttavat sinne vettä jo reilusti enemmän. Veden pinta nousee myös ukkosmyrskyn, liian pitkän yksinolon, posteljoonin käynnin ja hätäisten remmilenkkien seurauksena. Milloin vesi tulee lasista yli, riippuu siitä, kuinka tiuhaan nämä tapaukset sattuvat. Ehtiikö tapausten välillä haihtua lasista vettä pois. Asiaan vaikuttaa myös synnynnäiset ominaisuudet, paljonko koiran lasissa oli vettä sen syntyessä ja kuinka korkea sen oma lasi on. Joidenkin koirien laseihin vaan mahtuu enemmän vettä kuin toisten – ja joidenkin elämäntapa lisää sitä nopeammin.

Stressitilanteen jälkeen koira tarvitsee hiljaisuutta ja rauhaa, jotta sen stressitaso ehtii laskea. Esimerkiksi treenien jälkeen koira on hyvä päästää rauhaan lepäämään, koska se samalla myös työstää oppimiaan asioita. Vakavan stressitilanteen, esimerkiksi eksymisen, jälkeen koira tarvitsee viikon toipumisaikaa. Pitkäkestoisen stressin jälkeen paluu normaalitilaan voi kestää jopa vuoden. Pitkäkestoisen stressitilan aikaansaamiseen ei välttämättä tarvita varsinaista eläinrääkkäystä, vaan esimerkiksi sopeutumattomuus koiralaumaan tai liiallinen ja vääränlainen treenaaminen voivat johtaa herkän koiran vakaviin stressitiloihin.

                                           

Miksi koira stressaa?

Koirille niiden ympäristö on hyvin tärkeä ja monet koiria stressaavat tekijät ovatkin ympäristöllisiä. Koiraa stressaavat asiat ovat aina yksilöllisiä.  Tässä on myös rotutyypillisiä painotuksia riippuen siitä, minkälaisiin asioihin rodun edustajien on toivottu kiinnittävän huomiota. Ajokoira uppoutuu hajujen maailmaan - hajutyöskentely itsessäänkin ehkäisee stressitilaan joutumista - kun taas paimenkoira tarkkailee ympäristöään ja reagoi jopa pieneen liikkeeseen tai ääneen.

Ympäristössä stressiä voivat aiheuttaa esimerkiksi äänet, liike, ahtaus. Oikeastaan mikä tahansa, mitä koira pitää levottomuutta herättävänä. Kyse ei yleensä olekaan vain jostakin yksittäisestä stressin aiheuttajasta, vaan siitä että useat stressitekijät yhdessä ylittävät koiran sietokyvyn. Yleensä stressi näkyy siten, että jokin mitätön seikka saa koiran vesilasin tulvimaan ja koira reagoi odottamattomasti ja omistajan mielestä liioitellen. Usein stressi ilmenee ärsykkeettä puhkeavana aggressiona. Aggressio on ainoa kieli, jota muutkin lajit ymmärtävät.

Ihmiset aiheuttavat koirille stressiä kuormittamalla niitä liikaa, kommunikaatio-ongelmilla sekä ylettömällä kontrolloinnilla. Ylikuormitus voi johtua elämäntilanteen muutoksista, terveydellisistä syistä (hyvin yleisiä ovat esimerkiksi hihnasta nyppimisestä aiheutuneet hermo- ja lihasvammat), liiallisesta harjoittelusta ja/tai kiihdyttämisestä. Terveydellisissä ongelmissa stressi aiheuttaa kierteen, jossa ruumiilliset vaivat käskevät koiraa lepäämään, mutta stressitila estää kivun tunteen ja koira vain jatkaa. Jatkuvista, selittämättömistä, pienistä lihas- ja jännekrempoista kärsivät harrastuskoirat elävät usein tällaisessa liiallisen treenaamisen ja stressin aiheuttamassa kierteessä. Monille koirille heitellään myös aivan liikaa palloa, mikä kiihdyttää ne vakavaan stressitilaan. Ajatellaan, että koira tykkää noutaa palloa, kun todellisuudessa koiralla ei ole valinnan mahdollisuutta. Sen geeneihin on rakennettu reaktio juosta liikkuvan kohteen perään ja kun sitä on siihen vielä rohkaistu, se ei voi olla menemättä.

Kommunikaatio-ongelmat johtuvat siitä, että ihminen ei tunne koirien kieltä eikä ymmärrä koiraansa, ja toisaalta koiralle annetaan käskyjä, jotka ovat epäloogisia tai joita sitä ei ole opetettu ymmärtämään. Koira voi kokea yrittävänsä parhaansa, mutta ei onnistu – tai tunne onnistuvansa – koska ei tiedä, mitä siltä toivotaan. Esimerkiksi koulutustilanteessa tapahtuva painostus voi nostaa koiran stressitilan niin korkeaksi, että se ei pysty toimiman, vaikka kuinka haluaisikin miellyttää omistajaansa.

Myös liiallinen kontrollointi aiheuttaa koiralle stressiä. Koirien on saatava olla myös vapaalla: juoksennella omaan tahtiinsa, haistella, nostella koipea, nukkua tai touhuilla muuten itsekseen. Koiran pitää tietää, koska siltä odotetaan toimintaa, koska ei. Ei ole reilua tempaista jotakin TOKO-liikettä kesken pissalenkin, vaan koiralle pitäisi aina kertoa, että nyt teemme töitä ja nyt työnteko loppuu, jotta sen ei tarvitse olla kokoajan varpaillaan. Monille koirille jo se, että katsomme niihin, herättää ne toimintavalmiuteen. Näin ollen on hyvä olla väliin kotona ikään kuin koira olisi meille ilmaa, jotta se saa rentoutua rauhassa.

Stressitekijät minimiin

Yleensä koirien koulutuksessa keskitytään pääsääntöisesti koiran ja ohjaajan toimintaan, eikä mietitä, miten koirille opetetaan asioita, mitä sille todellisuudessa opetetaan ja missä mielentilassa se on. Harrastuksissa yleisimpiä tilanteita, joissa kannattaa etsiä ratkaisuja stressin vähentämisestä, ovat keskittymisen puute, hitaus (koira voi tuntea tilanteen vastemielisenä, rauhoitella tai heittäytyä passiiviseksi, koska se ei kestä stressiä) tai vastentahtoinen luokse tulo.

Koiran elämässä kaiken perusta on sen suhde omistajiinsa. Rauhallinen ja positiivinen johtaja antaa koiran elämälle turvalliset puitteet. Mitä vähemmän stressaamme koiraamme omalla toiminnallamme, sitä helpompi sen on pärjätä elämänsä muiden stressitekijöiden paineessa.

Helposti stressaantuvat koiran kohdalla on tarpeen muuttaa sen ympäristöä ja elämäntyyliä. Mikäli koira ei tule toimeen useamman koiran laumassa, on parasta etsiä sille uusi koti. Mikäli koiraa stressaavat palloleikit, lelujen heittely on syytä lopettaa. Jos koiraa ahdistavat vieraat ympäristöt, on parasta pysytellä mahdollisimman paljon tutuilla reiteillä ja jättää koira lomamatkojen ajaksi kotihoitoon. Kun stressaavia asioita koiran ympäristössä pyritään minimoimaan, sen stressitaso pysyy matalana, eikä välttämättä ylitä kriittistä kynnystä yksittäisen stressinaiheuttajan ilmestyessä koiran elinpiiriin.

                      Stressi tarttuu

Koirien stressi tarttuu ja stressaantunut koira erittää myös erilaista tuoksua kuin normaalisti. Tästä syystä koira voi stressaantua myös paikassa, jossa on hiukan aiemmin ollut stressaantunut koira. Helposti stressaantuvan koiran koulutusta ei siten kannata aloittaa hallilla, jossa on hieman aiemmin treenattu kiihkeää lajia.

Hyvä harrastus stressiherkälle koiralle on jäljestäminen tai muu nenätyöskentely, koska koira ei pysty haistelemaan ja keskittymään jälkeen, jos se on stressaantunut. Jäljestäminen on kaikille koirille luontaista, joten ne pyrkivät keskittymään siihen. Jäljestäminen rauhoittaa koiraa ja väsyttää sitä henkisesti. Myös koiran leikkejä voi muuttaa. Esimerkiksi pallon nappaaminen ilmasta vaatii keskittymistä eikä ole muutenkaan niin stressaavaa kuin juokseminen pallon perässä.

Käytännössä stressi laukaisee aineenvaihdunnan liikkeelle. Oli ärsyke mikä tahansa, koiran aineenvaihdunta reagoi stressin hälytysreaktioon tuottamalla mm. testosteronia, kilpirauhashormonia sekä stressihormoneja (adrenaliineja), sydämen lyöntinopeus kiihtyy. Adrenaliinin purkautuminen kehoon kestää n. 10-15 minuuttia ja keho joutuu käsittelemään näiden aineiden purkamista aineenvaihdunnastaan useita vuorokausia, jopa viikon. Hälytysreaktio laukaisee vastarinta reaktion, joka pyrkii tasapainottamaan kehon takaisin normaalitilaan. Jos stressi kuitenkin vain jatkuu, koira (kuten ihminenkin) uupuu ja silloin se saattaa ärähtää jopa pienestä ärsykkeestä. Kehon uupumisvaihe johtaa tilanteeseen, jossa stressin vaikutukset alkavat vaikeuttaa elintoimintojen normaalia toimintaa. Hälytysreaktion myötä kehon voimavarat ehtyvät ja keho on alttiimpi kaikenlaisille tartunnoille.

                                                         

Lähteet:

-          http://www.kotiposti.net/teddy/koiran_stressi.htm

-          http://www.shetland.fi/Artikkelit/Stressi%20reaktio.pdf

-          Koirien kieli ja käyttäytyminen, Barbara Handelman

Kahden osion möllikisat Lohjalla 22.10

Lauantaina vietimme puolipäivää Lohjan koirakeskuksessa osallistuen ensin hajutestiin ja sen jälkeen kahden osion möllikokeisiin.
Hajutestiä olemme kokeilleet kerran aikaisemmin, silloin Maya juoksi ensimmäiselle laatikolle ja ilmaisi sen minulle. Se osottautui vääräksi ilmaisuksi ja testi hylättiin. Tämän jälkeen olemme panostaneet laatikko treeneihin siinä ilmenevien ongelmien vuoksi. Muissa etsintä alueissa ei ole ilmennyt vale ilmaisuja tai muitakaan suurempia ongelmia, mutta laatikot ovat olleet meidän heikoin lenkki. Vieläkään en ole varma miksi laatikot eivät aina onnistu, syitä joita olen miettinyt on useita. Teenkö itse jotain väärin, viestittämällä koiralle väärää laatikkoa?
Kävimme loppukesästä kurssilla hakemassa kouluttajan näkemystä meidän laatikoihin ja muutamia hyviä vinkkejä sieltä tulikin. kouluttaja mm huomasi, että jos pysähdyn kesken etsinnän, Maya ilmaisee sen laatikon minkä luona se on. Tämä käy kyllä järkeen kun ajattelen miten olen treenannut. Liikun koiran perässä sen suorittaessa etsintää, mutta kun se on hajulla ja tarkentaa minä pysähdyn tarkkailemaan mitä kohtaa se ilmaisee. Toinen havainto oli se, että minun täytyy olla lähempänä koiraani. Etsinnöissä käytän 5m pitkää liinaa, mutta se näyttäisiä olevan vieraassa ympäristössä liian pitkä matka. Mayalla menee pasmat sekaisin jos jään niin kauas ja se alkaa ilmaisun sijaan katsomaan missä olen.
Otin nämä havaitut vinkit käyttöön. Pidin huolen, etten pysähdy laatikko etsinnän aikana, vaan pyrin olla edes hitaassa liikkeessä kun Maya tarkentaa hajupiiloa. Pidin huolen myös siitä, etten anna sille koko liinaa tilaa työskentelyyn, vaan pysyn lähempänä ja annan sille tukea. Treenit alkoivat sujumaan hyvin ja onnistumisiakin saatiin.

Pienin pelonsekaisin tuntein menimme viralliseen hajutestiin. Jännitin tilannetta hiukan, mutta pysyin hyvin kasassa ja hoin koko ajan itselleni "pysy liikkeellä, pysy lähellä".
Maya lähti erittäin innokkaasti hajutestiin, ehkäpä vähän liiankin innokkaasti. Onneksi oma kisajännitykseni on muuttunut totaalisesta jäätymisestä vain pieneksi jännäämiseksi ja kykenin heti alussa tekemään voimakkaan liinapidätteen laatikoille syöksyvälle koiralle. Se auttoikin selvästi ja työskentely laatikoilla oli innostunutta, mutta keskittynyttä.
Maya pysähtyi oikean laatikon kohdalle ihan muutamaksi sekunniksi. Se ei kuitenkaan jämähtänyt siihen, joten minä jatkoin liikkeellä pysymistä, jolloin Mayakin irtosi laatikolta. Se haisteli kaikki laatikot läpi, palasi jälleen alkuun ja sieltä tuli oikean laatikon luo. Se painoi nenänsä laatikon ja lattian rajaan ja jämähti siihen sekunniksi. Sitten se nosti päänsä kun kuuli koiran haukunnan, mutta ei liikkunut mihinkään. Koska se ei ollut reagoinut mihinkään muuhun laatikkoon, tulkitsin tämän ilmaisuksi. Ja näin se olikin! Testi meni läpi ja saimme kisakirjan.

Laatikot onnistuivat hyvin siihen nähden, mitä ne ovat aikaisemmin olleet. Treenaaminen on tuottanut selvästi tulosta. Jatkan ilmaisutreenejä ja toivon, että saan ilmaisun laatikoillekin paranemaan. Mayan työskentely laatikoilla oli mukavaa katsottavaa, sen häntä heilui hurjasti! Aikaisemmin on tuntunut ettei se oikein tykkää laatikoista ja motivaatio tällä etsintä alueella on ollut huonompi. Olen ottanut laatikkotreeneihin lelupalkkaa mukaan, toivoen että saisin koiralle vähän enemmän innokkuutta hommaan. Nyt se ei näyttänyt yhtään tylsistyneeltä, päin vastoin, sillä oli todella hyvä motivaatio hommaan!!

Möllikisat alkoivat hajutestin jälkeen. Koska jo hajutestin läpäiseminen oli minulle erittäin palkitsevaa, lähdimme mölleihin suurella innolla ja hyvällä fiiliksellä. Osioina olivat sisäetsintä ja autoetsintä, jotka suoritettiin heti perään kukin koirakko vuorollaan.
Pääsimme tutustumaan sisäetsintä alueeseen ennen kisojen alkua ja havaitsin heti suuren haasteen keskellä aluetta: vanhat nahkaiset saappaat!! Maya ei voi vastustaa kenkiä!! Tilaan oli myös asetettu pari tyhjää muovipulloa roskakoriin, joka on meillä suosittu lelu, tyhjät pullot. Noh, painoin nämä mieleeni ja toivoin, ettei Maya innostu näistä elementeistä liikaa, vaan kykenee työskentelemään. Ja niinhän se tekikin!! Hajupiilon löytymiseen meni 40 sekuntia. Kenkiin se ei kiinnittänyt mitään huomiota, pullot se vain haisteli ohimennen ja suuntasi hajua kohti. Hajupiilo oli tuolin selkänojan takana olevassa jalassa, Maya ilmaisi ristikkäisen jalan. Todennäköisesti se olisi viellä tarkentanut piilon paremmin jos en olisi hätäillyt ilmaisun kanssa. Onneksi olimme kuitenkin niin lähellä piiloa, että tuomari hyväksyi ilmaisun. Toki saimme siitä huomautuksen, että piilo ei ollut siinä kohdassa mihin Maya nenänsä jämäytti.
Otamme nyt laatikkotreenin lisäksi hajupiilon tarkentamisen treeniohjelmaan. Ilmeisesti olen välillä palkannut sitä hiukan sinnepäin ilmaisusta, jonka takia se ei oikein viitsi tarkentaa kunnolla. Ilmaisutreeniin alan nyt rakentamaan kestoa, jolloin en hätäile tarkentamisen suhteen, vaan joudun odottamaan kunnes Maya jämähtää kunnolla.

Autoetsintä meni hienosti! Rivissä oli 3 autoa. Tuuli oli kohtalainen ja suunnittelin, että lähetän Mayan autojen taakse, koska tuuli tuli nokasta perää kohti. Toivoin, että näin se saisi hajun nenäänsä nopeammin ja osaisi suunnistaa hajulähteelle.
Lähtöviivana oli katuharja ja tietenkin lähetin koirani ihan suoraan harjaa kohti. Onneksi harja ei ollut sekään sen suurempi häiriö, vaan Maya sai hajun nenäänsä ja lähti oitis sitä etsimään. Autopiilo löytyi 11 sekunnissa. Ilmaisu oli tarkka ja hyvä!

Mölleihin osallistui yhteensä 20 koirakkoa ja me tulimme kisoissa toiseksi!! Aivan mielettömän hieno tunne. Mahtava huomata itsestäni, kuinka olen kehittynyt. Kisajännitys on muuttunut suoranaisesta pakokauhusta vain pieneksi tunteeksi mahan pohjaan ja kykenen jo keskittymään koiran lukemiseen ja omaan tekemiseen.
Mayakin tuntuu toimivan kisoissa aina vaan edellistä paremmin. Se oli hyvässä vireessä, rauhallisesti odotteli vuoroaan, mutta teki töitä innokkaasti. Kisoista jäi todella hyvä fiilis ja sain taas rutkasti motivaatiota treenien jatkamiseen.

Kisa video

Seuraava koitoksemme onkin parin viikon päästä kun suuntaamme kisaamaan "kutsu kisoihin". Nämä kisat ovat koirakoille, jotka ovat aikaisemmin saaneet vähintään 75 pistettä aikaisemmasta kisasta. Toivotaan, että saamme taas hyviä onnistumisia ja rutkasti kokemusta näistäkin kisoista!

Tunteet kuohuu

Niin moni koirayhdistys on/on ollut tai alkaa olemaan kovin riitainen. Usein sitä huomaa, että monet riidat ovat jotakin vanhoja kaunoja, joista ei kukaan edes enää muista mistä ovat lähteneet. Usein ulkopuolinen huomaa, ettei asioista  riidellä, vaan riidat ovat henkilökohtaisia ja kohdistuvat johonkin tiettyyn henkilöön tai henkilöryhmään.

Monessa yhdistyksessä missä itse olen ollut mukana, yleisin riidan ja pahan mielen aiheuttaja on jokin muutos, esimerkiksi uuden hallituksen valinta. Vaikka hallituksen valinnan suorittaa jäsenistö, olen huomannut, että se on yksi yleisimmistä pahan mielen aiheuttajista.
Toki muitakin syitä mielipahalle löytyy. Ja välillä tuntuu, ettei mitään varsinaista syytä edes tarvitse olla, niitä kyllä pystytään keksimäänkin.

Oma mielipiteeni on se, että siinä vaiheessa kun asioista ei riidellä, vaan ihmiset riitelevät keskenään tulisi pysähtyä, ihan jokaisen!
Toki ymmärrän, ettei kaikesta voi olla samaa mieltä, eikä kuulukkaan. Silloin ei mikään asia kehity jos jämähdetään vanhaan tuttuun tapaan. Mutta siinä vaiheessa kun riidat menevät henkilökohtaiselle tasolle, sillä ei saada aikaa mitään positiivista. Usein tälläiset riidat ovat erittäin "likaisia" ja menevätkin jo selvästi kiusaamisen puolelle.  Henkilökohtaiset erimielisyydet tulee hoitaa aina asianosaisten kanssa, eikä niihin tulisi sekoittaa ulkopuolisia ihmisiä esimerkiksi somessa huutelemalla. Kuitenkin tälläisiin huuteluihin törmää, palstalla kuin palstalla. Ihmisistä laitetaan mitä erikoisempia henkilökohtaisia juoruja liikkeelle. Toiset juorut perustuvat löysästi totuuteen, toisilla ei ole totuuden kanssa edes mitään tekemistä. Koiraharrastuksessa on aina helppoa yrittää pilata jonkun toisen maine juorulla "sen oma koira ei toimi..."

Toivoisin, että jokainen joka kuulee juoruja, tai lukee niistä somesta, on sen verran viisas ja kriittinen, että ymmärtää tarkastaa juorujen todenperäisyyden, ennen kuin ottaa niitä faktoina. Nykypäivänä on helppoa ja todella nopeaa laittaa perättömiä juoruja liikkeelle sosiaalisen median kautta. Surullista mutta totta. Tätä tapahtuu jatkuvasti. Ja tätä tapahtuu aikuisten ihmistenkin kesken. Tämä on mielestäni kiusaamista, eikä siihen kannata missään nimessä mennä mukaan.

Varmasti jokainen on jo,  tai ainakin tulee kokemaan "mustamaalaamista" jossain vaiheessa. Se tuntuu olevan valitettavan yleistä varsinkin koiraharrastuksissa. Mitä enemmän koiraharrastuksissa menestyy, sitä enemmän se tuntuu herättävän joissakin toisissa, samaa lajia harrastavissa negatiivisiä tunteita. Omaa menestymistään ja siihen tyytyväisyyttään, ei kannata koskaan peilata pelkästään vertaamalla sitä toisten menestykseen. Se on huono tie mielen hyvinvoinnille, sekä omalle kehittymiselle.

Negatiivinen ajattelu

Ajatukset ovat sisäistä ääntä, se on puhetta, joka tapahtuu päämme sisällä. Ajatukset syntyvät muistoistamme, tunteistamme ja tilanteista. Tärkeää ei ole ymmärtää miten ajatukset syntyvät, tärkeämpää on tiedostaa mihin ajatuksiin takerrumme kiinni ja mistä päästämme irti.

Ajattelutapamme muokkaa maailmankuvamme. Se näyttää meille maailman juuri sellaisena kuin uskomme sen olevan. Jokaisella meillä on siis oma henkilökohtainen maailmankuvamme, jota pidämme totuutena.

Ajatukset, tunteet ja mieli saavat aivot erittämään kemikaaleja. Näillä kemikaaleilla on suora yhteys ihmisen terveydentilaan. Negatiivinen ajattelu ei siis vain saastuta mieltä, vaan se aiheuttaa pahimmillaan koko kehon terveydentilan heikkenemisen, vastustustuskyvyn laskemisen.

Tunteet, motivaatio ja käyttäytyminen, lähtevät kaikki mielestä. Mielessä luomme maailmankuvamme. Mitä paremmin tiedostamme oman ajattelutapamme, sitä paremmin voimme vaikuttaa siihen. Kykenemme olemaan avoimia toistenkin ajatuksille ja näkemyksille. Se rikastuttaa maailmankuvaamme.

Itselläni on valitettavasti hyvä kokemus siitä miten väärä tunnetaso syö motivaation, niin koiran ohjaajalta kuin koiraltakin.

Myrskyn kanssa aloittaessamme vepe harrastuksen liityin treeniporukkaan, josta en tuntenut ketään aikaisemmin. Porukka oli minulle siis joukko tuntemattomia ihmisiä ja menin treeneihin intoa puhkuen ja uuden lajin opettelemista kovasti odottaen.

Montaa minuuttia ei treeneissä tarttenut olla, kun mieleeni hiipi pieni tunne siitä, että minä en ehkä ollutkaan niin tervetullut porukkaan. Pienien sivuhuomautuksien rivien välistä kykenin lukemaan, että ehkäpä minulla oli väärän rotuinen koira tai kenties koirani oli väärältä kasvattajalta.

Kaksi ensimmäistä treeniä meni täysin penkin alle. En saanut koiraani tekemään mitään. Se meni veteen kyllä, mutta se ei uinut apuohjaajan luo veneelle hakeman palkkaa. Se ei suostunut nostamaan kumiveneeseen tassuaankaan. Se ei kertakaikkiaan tehnyt mitään muuta kuin seisoi rantavedessä.

Kolmanteen treeniin mennessä oma motivaationi oli jo niin pakkasen puolella, että sinne oli jopa vaikea lähteä. Ja kun mitään apuja, innostusta tai vinkkejä ei keneltäkään naurun hymistelyn lomasta tullut, päätin jättää homman siihen.

Seuraavana kesänä jätin huonot kokemukset taakseni ja liityin toiseen porukkaan. Menin hiukan epävarmana ensimmäisiin treeneihin, kertoen mitä vuosi sitten oli tapahtunut. Treenien vetäjä oli innostunut, hän pyysi oitis ottamaan koiran autosta jotta saadaan nähdä miten se käyttäytyisi nyt. Heti ensimmäisissä treeneissä tällä uudella porukalla, johon tunsin itseni ja koirani tervetulleeksi, Myrsky ui veneelle hakemaan palkan. Se ui veneelle hakemaan lelun ja veti veneen rantaan. Se tuli kanssani veneeseen. Se meni vieraan kanssa veneeseen ja hyppäsi sieltä ongelmitta veteen.

Tämä kokemus, vaikkei se niin positiivinen kaikilta näkökulmilta ollutkaan, avasi silmäni sille, miten paljon tunteet vaikuttavat suoritukseen. Ja koiran kanssa harrastaessa, se vaikuttaa myös koiran suoritukseen, sekä motivaatioon.

Tämän kokemuksen myötä, mikäli en ole tuntenut itseäni ja koiraani tervetulleeksi johonkin treeniryhmään, olen lopettanut homman heti. En halua enää tuhlata omaa aikaani ja tappaa koirani motivaatiota sillä, että ihmiset viestittävät vääriä tunnetiloja.

Ajatelkaapa treeniporukkaa jossa kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Jossa jokaisen koirakon menestymiseen panostetaan täysillä. Jossa jokainen koirakko on yhtä tärkeä ja jossa jokaisen koirakon ongelmiin suhtaudutaan haasteina, jotka selvitetään ja ylitetään porukalla.

Ajatelkaa treeniporukkaa, jossa on tekemisen meininkin. Jossa on positiivinen ilmapiiri. Tälläinen treeniporukka tekee tuloksia. Tälläiseen porukkaan tulee pyrkiä. Tälläiseltä porukalta homma onnistuu, sekä ohjaajat, että koirat ovat todella motivoituneita. Tälläisellä porukalla ei ole olemassa mitään esteitä mitkä estäisivät tavoitteisiin pääsemisen.Tälläiset porukat ovat kultaa!

Uusien ajatusrakenteiden luominen ei ole helppoa. Se ei tapahdu nopeasti, eikä varsinkaan väkisin. Ajatusten muuttamiseen pääsee käsiksi vasta, kun tunteet eivät rajoita tai muokkaa niitä. Ajatukset ovat tunteiden ohjaajia, ne ovat kuin  ratti autossa. 

Opettelemalla ajattelemaan asioita oikein, pystymme säätelemään tunteitamme ja vaikuttamaan niihin, sekä meidän omaan hyvinvointiimme.

Tunteet

Tunteita ei tarvitse kieltää, eikä niitä tule kieltää. Kaikki tunteet kuuluvat inhimilliseen elämään. Tunne on kehon vastaus sisäiselle äänelle, ajatukselle. Tunteet ohjaavat toimintaamme, se voi olla myös suora reaktio ulkoiselle ärsykkeelle. Tunteet aiheuttavat kehossamme moninaisia biokemiallisia muutoksia, jotka näkyvät koirienkin hajutyöskentelyssä. Adrenaliini haisee voimakkaimmin tunteista koirienkin nenään.

Vaikka haluaisimme ajatella, että kuljemme järjen osoittamaa tietä enemmin kuin tunteen tekemää, on hyvä tiedostaa, että ihmisen käyttäytymistä ohjaavat kuitenkin useammin tunteet kuin järki. Nämä eivät kuitenkaan välttämättä ole toistensa vastakohtia valinnoissamme.

Tunteet ohjaavat meitä kahteen suuntaan, väistämään kipua tai hakemaan nautintoa. Se on alkuajoista jäljelle jäänyt selviytymisvietti, joka meissä ihmisissä tänäkin päivänä on syvällä geeneissämme. Aivot eivät itsessään päätä, mikä on meille hyväksi, ne reagoivat tunteiden tasolla näihin kahteen asiaan. Voimakkaiden tunteiden vallassa onkin suuri mahdollisuus tehdä asioita tai päätöksiä joita myöhemmin joutuu katumaan syvästi. Siksi olisikin suotavaa, ettei suuria päätöksiä kannata tehdä tunnekuohuissa. Asioihin tulisi ottaa  etäisyyttä, antaa tunnekuohun lauhtua,  miettiä "yön yli" ennen päätöksen tekoa.

Tunteet muodostuvat joko sisäisestä tai ulkoisesta ärsykkeestä. Pääsääntöisesti tunteet auttavat ihmistä toimimaan tarkoituksenmukaisesti eri tilanteissa. Voimakkailla tunteilla on tapana jäädä mieleemme pidemmäksi aikaa. Ne voivat joka auttaa, tai päin vastoin, vaikeuttaa toimintaamme. Stressaavassa tilanteessa käyttäytyminen, perustuu usein pitäaikaiseen muistiin ja siellä oleviin kokemuksiin, sekä tunneassosiaatioihin. Ihmistä ohjaavat edelleenkin vietti ja vaistotoiminnot.

Tunteet ovat tarttuvia. Se on periytynyt esi-isiltämme, jossa lajin selviytymisen kannalta oli tärkeää, että laumaa puolustaessa kaikki lauman jäsenet olivat agressiivisia. Tämä on nykypäivänäkin havaittavissa sekä eläimissä, että ihmisissä. Yksi voimakkaasti tunteella reagoiva henkilö, saa koko joukon reagoimaan samoin. Tämän takia esimerkiksi rauhallisesti alkavat mielenosoitukset voivat yltyä nopeasti agressiiviseksi joukoksi ihmisiä. Tämän takia, yksi negatiivinen ihminen työyhteisössä voi myrkyttää koko työilmapiirin. Negatiiviset tuneet tarttuvat voimakkaammin kuin positiiviset, mutta positiivisetkin tarttuvat.

Vihainen ihminen karkoittaa toisia läheltään. Vihainen ihminen on usein epävarma ja siksi välttelemme tälläisten seuraa jopa tiedostamattomasti. Positiivisen ja iloisen ihmisen seurassa on turvallisempaa olla, kuin negatiivisen tai vihoittelevan. Hyväntuulisen kelkkaan on tungosta, vihaisen ihmisen kelkasta halutaan pois.

Tunteet vaikuttavat ihmisen ajatteluun. Hallitsemattomien mielialojen seuraaminen tai väistäminen on toivotonta, hyödytöntä, väsyttävää ja turhauttavaa. Voimakkaan negatiivisen tunteen vallassa on vaikea olla rakentava ja rationaalinen.

Aivotoimintamme

Tutkimusten mukaan aivotoimintojemme tehokkuus, on suuntautunut negatiivisen viestin vastaanottamiseen, tallentamiseen, varastoimiseen ja muistamiseen. Siksi meillä on kyky muistaa tapahtuneita negatiivisiä asioita pidemmänkin ajan takaa, ja tuntea ne samat negatiiviset tuntemukset yhtä voimakkaasti kuin silloinkin. 

Meidän tulisi pyrkiä vaalimaan kauniita ja lämpimiä tunteita negatiivisten tunteiden sijaan. Negatiiviset tunteet kuuluvat toki ihmisen elämään, mutta ne tulisi ainoastaan tunnistaa ja antaa niiden sen jälkeen poistua. 

Tunteet jalostuvat, kehittyvät ja muutavat muotoaan joko hyvään tai huonoon suuntaan. Tämän suunnan valinta on se, joka on meidän hallinnassamme. Me voimme valita mihin suuntaan meidän kulloinenkin tunteemme kehittyy, ja kuinka kauan me siitä pidämme kiinni antaen sen vaikuttaa elämäämme.

Tunteita ja ajatuksia on jalostettava, jotta voimme nauttia paremmasta elämästä. Mikäli tunteitaan ja ajatuksiaan ei kykene jalostamaan parempaan suuntaan, aiheutuu mielen mustuminen. Mielen mustuessa tarpeeksi, paha olo on purettava vihan tunteen aiheuttamiin henkilöihin. Tämä on mielenhäiriön luoma harha. Todellinen paha olo syntyy aina ihmisen omissa ajatuksissa ja tunteissa, ei ulkopuolisissa ihmisissä.

Voimakas pahan olon tunne hakee aina väylät purkautumiseen. Jossain vaiheessa paha olo purkautuu, enemmin tai myöhemmin. Tästä johtuvat mm toisten ihmisten mustamaalaamiset, perättömien juorujen levittäminen. Ihminen hakee omalle pahalle ololleen purkautumiskeinoa, eikä sillä ole aina välttämättä mitään tekemistä kohteeksi joutuneen ihmisen kanssa. 

Viha sitoo liikaa energiaa. Se heikentää sekä mentaalista, että fyysistä suoritusta. Tunteet vaikuttavat mielialaamme ja mielen laatu vaikuttaa kaikkeen toimintaamme.

Alakuloinen ja masentunut mieli elää menneisyydessä. Huolestunut ja ahdistunut mieli elää tulevaisuudessa. 

Tietoinen läsnäolo on nykyhetken aistimista, kuulemista, näkemistä ja tuntemista. Siihen meidän tulee pyrkiä, oman hyvinvointimme takaamiseksi.

 Onnellisuus

Todellinen onnellisuus löytyy ihmisen omasta sisäisestä maailmasta. Sitä ei saa ulkoisilla asioilla. Onnellisuus on valinta, jonka yksi rakenne on henkinen tasapaino.

Onnellisuus on henkilökohtaista. Jokainen on vastuussa omista ajatuksistaan, tunteistaan ja tekemisistään. Yksi onnellisuuden tekijä on sopusointu. Sopusointu itsensä kanssa, sekä läheistensä kanssa. Sopusointu ympäristön kanssa, sekä luonnon kanssa. Sopusointu tarvitsee aina myötätuntoa ja empatiaa. 

Onnellisuus on vapautta. Se on tunnetta oman elämän hallitsemisesta. Terveeseen itsekkyyteen tulee opetella. Jos emme itse pidä huolta itsestämme ja omasta hyvinvoinnistamme, ei sitä tee kukaan muukaan.

Se miten me puhumme muista ihmisistä ja suhtaudumme heihin, ei kerro niinkään heistä, vaan se kertoo enemmän meistä ja meidän tavastamme ajatella. Tämä asia unohtuu yleensä siinä vaiheessa, kun annamme tunteillemme liian suuren vallan vaikuttaa käyttäytymiseemme. Varsinkin sosiaalisessa mediassa toisten haukkuminen, mollaaminen ja mustamaalaaminen eivät yleensä aiheuta sitä reaktiota mitä kirjoittaja toivoisi, vaan se päin vastoin, kertoo muille kirjoittajan omasta ajatusmaailmasta.

Pahan olon purkaminen puhumalla on aina hyödyllistä. Tulee kuitenkin tehdä selkeä ero sen suhteen, milloin kertoo omista tunteistaan ja milloin puhuminen on vain oman pahan olon purkamista eteenpäin. Puhuminen puhdistaa, kiukuttelu saastuttaa.

Pelko

Yksi hallitsevimmista käyttäytymistämme ahjaavista tunteista on menettämisen pelko. Muutos, oli se sitten mitä vaan ja missä osa-alueessa elämää tahansa, aiheuttaa usein hallinnan menettämisen pelkoa. Hallinnan tunteen menettämisen pelko on erittäin voimakkaasti vaikuttava tunnetila. Se mitä emme ymmärrä, sitä vastustamme. Elämämme on kuitenkin jatkuvaa muutosta, koko ajan.

Kaikkea oppimista, energian täysmääräistä käyttämista ja hyödyntämistä estää yksi asia: pelko. Tämä estävä tunne on kaikkein tehokkain.

Itseluottamus

Itseluottamus ei ole vain tiettyjen ihmisten etuoikeus, vaan saavutettavissa oleva asia jokaiselle ihmiselle. Itseensä luottava ihminen ei anna sijaa epäonnistumisen pelolle, eikä suostu huolien huokailuun. Epäonnistumiselle annetaan arvoa opetuksen muodossa. Kaikki ihmiset epäonnistuvat joskus, menestyjät usein. Menestyvät ihmiset pohtivat epäonnistumisiaan oppiakseen niistä ja jatkavat matkaansa entistäkin viisaampina.

Yleensä ihmisen itseluottamus laskee, kun muut arvostelevat tai nousee kun kehutaan. Tämän hetkellisen tunteen ei pidä antaa vaikuttaa itseluottamuksen perustaan. Me itse luomme asioille merkityksen, eivät asiat sinänsä. Mikäli annamme muiden mielipiteiden vaikuttaa liiaksi itseluottamuksemme perustaan, alamme rakentaa omakuvaa muiden mielipiteiden varaan. Tällöin itseluottamuksen kehittyminen ei ole enää omassa hallinnassa. On pidettävä kaikki sisäiseen maailmaan liittyvät seikat oman päätösvallan alla, eikä sitä valtaa saa antaa muille.

Aina tulee aikoja, jolloin meillä kaikilla itseluottamus on koetuksella. Itseluottamusta on rakennettava päivittäin, sen ymmärtämiselle tulee antaa aikaa ja siihen tulee keskittyä päivittäisissä tekemisissä. Se koostuu pienistä tekijöistä, joille annetaan oikeaa merkitystä ja joiden avulla rakennetaan suurempaa kokonaisuutta.

Jokapäiväisten arkisten asioiden oikeasta suhteuttamisesta voidaan rakentaa terveempi ja vahvempi itseluottaminen. Mikäli joku sanoo meille loukkaavasti, voimme vastata siihen henkisesti hymyillen. Emme anna sen vaikuttaa itseemme tai tunteisiimme negatiivisesti. Kysymys on ainoastaan meidän omasta asennoitumisestamme. Se on oiva tilaisuus kehittää itseään. Jokaisen tilausuuden jälkeen huomaamme, mikä hyvän olon tunne tulee siitä, että olemme kontrolloineet omaa mieltämme ja näin lisänneet luottamusta itseemme.

Elämässä tapahtuu koko ajan asioita, joihin me emme pysty suoranaisesti vaikuttamaan. Mutta se, miten me käsittelemme erilaiset eteemme tulevat asiat, ovat meidän hallinnassamme. Haluatko jäädä märehtimään menneitä, myrkyttää niillä oman mielesi. Haluatko kiukulla karkoittaa ihmiset luotasi ja kenties jopa menettää terveytesikin. Vai pitäisikö menneet asiat jättää omaan arvoonsa, sillä niihin ei kuitenkaan enää kykene vaikuttamaan, kuin vain ja ainoastaan oman asenteen kautta. Antaa negatiivisten menneiden asioiden jäädä omaan arvoonsa, ottaa niistä opiksi jos niistä opiksi voi ottaa. Mutta ennen kaikkea, antaa niiden olla vaikuttamatta elämäämme jatkossa, varsinkaan negatiivisten tunteiden kautta. Katkeruus on elämän myrkky.

Lähteet: 

 

Mölli kisoissa

Eilen kävimme Mayan kanssa hakemassa jälleen kisakokemusta mölleistä. Möllit pidettiin Tapiolassa autokoulu safarin tiloissa.

Kisat aloitettiin ulkoetsinnällä, joka osottautuikin haasteelliseksi. Alue oli sisäpihalla, jonka rajasi talon seinät. Piha oli kummastakin päästä avoin, jolloin tuuli pääsi pyörimään piha-alueella kiitettävästi. Hajupiilo oli alueen keskellä lavapinossa.
Maya joutui tekemään tosissaan töitä kohdentaakseen mistä haju tuli. Se kävi pariin kertaan tarkastamassa alueen nurkat, mutta palasi aina takaisin lavapinolle ja pyöri sitä ympäri. Ymmärsin, että haju on lavoissa mutten saanut heti ilmaisua. Pyysin Mayaa kohdentamaan ja viimein se merkkasikin minulle lavan reunan. Ilmoitin löydön, jolloin tuomari pyysi minua kertomaan missä piilo on. Osasin Mayan käyttäytymisestä kertoa piilon paikan tarpeeksi tarkkaan ja saimme siitä hyväksytyn tuloksen.
Oman suorituksen jälkeen oli mielenkiintoista katsoa toisten suorituksia, kaikki koirat pyörivät enemmän tai vähemmän lavojen ympärillä, kohdentaminen tuntui olevan myös toisille hankalaa. Toki joukossa oli koirakko, joka meni ihan suoraan hajupiilolle ja ilmaisivat sen tyylipuhtaasti :)
Otetaan mukaan treenisuunnitelmaan ulkopiilo, jossa haju pääsee leviämään esteittä jokaiseen suuntaan.

Ulkoetsinnän löytöpisteet 25 (maksimi) virhepisteet 0 (minimi) ja aika 1.11.4   (SIJOITUS 2.)

Ulkoetsinnästä jatkoimme suoraan ajoneuvo etsintään. Rata oli samalla alueella noin 5m päässä edellisestä. Radalla oli yksi henkilöauto ja yksi traileri perätysten. Piilo oli trailerissa noin Mayan nenän korkeudella.
En ihan tasan tarkkaan muista miten Maya tämän radan suoritti. Autoa se ei niinkään kierrellyt, mutta trailerin se kävi haistelemassa vastakkaiselta puolelta ennen kuin löysi hajun lähteen. Ilmeisesti tuuli teki tässäkin tepposensa. Ilmaisu oli selkeä ja se tapahtui aivan piilon kohdalle.

Ajoenuvoetsinnän löytöpisteet 25, virhepisteet 0, aika 0.24.6  (SIJOITUS TÄSSÄ 3.)

 Kun kaikki 7 koirakkoa olivat suorittaneet nämä kaksi etsintää siirryttiin laatikoille ja siitä heti perään sisäetsinnälle. Tässä välissä tuli siis noin 30min tauko, joka oli ihan paikoillaan sekä koiralle, että ohjaajalle.

Laatikkorata oli tehty autokoulun sisätiloihin luentosaliin. Laatikoita oli  muistaakseni 15, ne oli suht pienellä alueella epämääräisessä järjestyksessä. Laatikot olivat pahvisia.
Laatikoissa meillä on ollut aikaisemmin haastetta. Maya jostain syystä tekee valeilmaisuja laatikkoradalla ja niin se teki nytkin. Viellä minulle ei ole selvinnyt mikä laatikoiden oikea ongelma on, joten jatketaan harjoituksia tällä alueella.
Tällä kertaa olen kuitenkin erittäin tyytyväinen Mayan työskentelyyn laatikoilla. Se haisteli laatikoita tarkkaan eikä juurikaan poikennut radalta pois. Pari pidätystä jouduin tekemään kun se olisi tahtonut mennä tutkimaan tilaa laajemmalti.
Aika kauan se pyöri laatikoilla kunnes sitten palasi sinne ihan ensimmäiselle laatikolle, johon jämähti. Luin tämän jämähdyksen ilmaisuksi ja ilmoitin sen tuomarille. Laatikko oli väärä.
Jälleen kerran, heti kun olin väärän ilmaisun ilmoittanut, Maya meni oikealle laatikolle ja ilmaisi sen.. ennen kuin tuomari kerkesi sanoa missä oikea laatikko on.

Olenko nyt siis vain liian hätäinen ilmaisun suhteen? Luenko ilmaisuksi sen, että Maya haistelee jotakin laatikkoa hiukan pidempään? Kuulemma muutkin koirat olivat haistelleet tätä valeilmaistua laatikkoa joten siinä oli taatulla muiden koirien hajuja.

Otan nyt treenisuunnitelmaan laatikoiden harjoittelemisen ihan alusta alkaen uudelleen. Ensin yhdellä, sitten kahdella, sitten kolmella etc. Toivon että mikäli siellä on joku ongelma, maya selvittää sen tällä konstilla. Jos taas ongelma on minussa ja siinä, että luen pidemmän haistelun ilmaisuksi, videoin varuilta kaikki laatikko treenit. Olen täysin varma, että pidemmällä haistelulla ja oikealla ilmaisulla on jokin ero koiran elekielessä. Minun täytyy se nyt vaan oppia lukemaan ja erottamaan. Kotona kun treenaan laatikoita, eli tiedän missä haju on, ei ole valeilmaisua esiintynyt. Tämän perusteella nyt alan kallistumaan sen puoleen, että kyseessä onkin vain pidempi ja tarkempi haistelu, jonka minä luen ilmaisuksi.
Onneksi kisoissakaan ei tule koskaan palkanneeksi väärästä ilmaisusta, joten sen puolesta tässä ei mitään muuta hallaa ole käynyt, kuin pisteiden menettäminen tästä osa-alueesta. Se oli kyllä surku, sillä muutoin kisat menivät meiltä jälleen kerran erittäin hyvin!!

Laatikkoetsinnän löytöpisteet 0, virhepisteet 2 (valeilmaisu), aika 2.00.0 (EI SIJOITUSTA)

 Laatikko etsinnältä siirryimme heti seuraavaan huoneeseen, jossa suoritimme sisäetsinnän. Sisäetsintä sujui erittäin hyvin. Siinä ei mitään sen ihmeellisempää ollut. Itse tein valitettavasti meillä virhepisteen tiputtamalla palkkanamia maahan. Noh, otetaan tästäkin opiksi ja katsotaan ettei se pääse toistumaan.
Piilo oli työpöydän nurkassa pöytälevyn alla.

Sisäetsinnän löytöpisteet 25, virhepisteet 1 (namin pudotus) aika 0.31.7 (SIJOITUS 2.)

 Piirrokset ovat suuntaa antavia. En todellakaan enää muista täysin miten Maya alueella liikkui.. ja voi olla ettei piirretyt esineetkään olleet ihan just niinkuin oikeesti olivat..

Möllikisat olivat erittäin hyvin järjestetty. Etsintä alueet olivat mukavia (mahdollisia mutta haastavia). Oli uusia elementtejä ja uusia ympäristöjä. Sää suosi sen verran, että vasta kisojen jälkeen alkoi kova sade.
Mayan työskentely oli hienoa! Se oli selvästi stressaantunut ja läähätti melko voimakkaasti ennen etsintään lähtemistä. Onneksi sillä on mitä mallikkain hermorakenne ja se kykenee työskentelemään myös stressin alla. Se hoiti hienosti hommansa! Se oli sopivassa vireessä, innostunut mutta ei kiihtynyt. Lelupalkka kummankin osion viimeisen etsinnän jälkeen oli aivan mielettömän hyvä! Leikin Mayan kanssa useita minuutteja ulkona patukan kanssa ja Maya oli onnesta soikea!

Olen erittäin tyytyväinen myös omaan suoritukseeni. Jännitys oli vain pientä vatsassa olevaa kutinaa, sellaista mikä kuuluukin olla kun kisataan. Mutta mitään pakokauhua en tuntenut, enkä muutakaan, joka olisi estänyt omaa aivotoimintaani. Mielestäni pystyin keskittymään Mayan työskentelyyn täysillä (noh, ehkä en nyt ihan kokonaisvaltaisesti mutta melkein!). Aivot pysyivät hommassa mukana ja koiran lukeminen sekä ilmaisuus reagoiminen onnistui.
Nämä olivat meidän kolmannet möllikisat ja jokainen kisa tuntuu edellistä helpommalta jännittämisen suhteen. Se on aivan mahtava asia! Ei muuta kuin lisää kokemusta ja lisää treeniä.
Möllikisoihin on hyvä mennä testaamaan omaa osaamistasoa, jolloin saa tietää ne osa-alueet, mitkä kaipaavat lisää harjoittelua. Meillä se nyt näyttää olevan nuo laatikot. Olen todella tyytyväinen Mayaan ja siihen, että meillä vain laatikot tuottavat ongelmaa. Maya on vaasta vuoden ikäinen, joten olen aivan varma, että kun kokemusta, harjoittelua ja ikää karttuu, meistä tulee viellä oikein hyviä kisakentällä... ainakin toivon niin ja sitä kohti lähdetään tavotteita asettamaan.

                                         Epävirallinen nose work koe 14.8 Tapiola

                                            löytöpisteet      virhepisteet             aika              sijoitus
Laatikkoetsintä                        0                          2                  2.00.0                   -
Sisäetsintä                                25                         1                  0.31.7                   2
Ulkoetsintä                               25                         0                  1.11.4                   2
Ajoneuvoetsintä                       25                         0                  0.24.6                   3

Koko kisan sijoitus 4. 


Tuomarin kommentit: Erittäin hyvä etsijä! Taitavaa ohjaamista, koira on työvarma.

 Hyvä Maya!!