maanantai 24. joulukuuta 2012
torstai 6. joulukuuta 2012
perjantai 30. marraskuuta 2012
Hei hei Hemmo
Hemmo on poistunut keskuudestamme paikkaan, jossa kivut eivät enää haittaa. Paikkaan, jossa pappakoiran askel on taas kevyt. Paikkaan, jossa ovikello soi jatkuvasti ja Hemmo saa sitä haukkua ihan niin paljon kuin vaan jaksaa.
Kiitos Hemmolle näistä reilusta 14 vuodesta, jonka sain sinun kanssasi elää. Olit rasavilli lahkeessa roikkuja. Mestari karkaaja pentuna, mutta sinusta kuoriutui hyväsydämminen hieno mies. Hemmo oli koira, joka ajatteli aina kaikista hyvää. Se ei koskaan ollut vihainen, ei koskaan suuttunut. Hemmo näki jokaisessa ja kaikissa aina hyvät puolet. Hemmo oli uskollinen ystäväni alusta loppuun asti.
Kiitos Hemmo. Annoit minulle paljon, mutta veit mennessäsi enemmän...
Ikuisesti sinua muistaen ja kuorsaustasi kaivaten:Mimmu, Lola ja Lyyli
Kiitos Hemmolle näistä reilusta 14 vuodesta, jonka sain sinun kanssasi elää. Olit rasavilli lahkeessa roikkuja. Mestari karkaaja pentuna, mutta sinusta kuoriutui hyväsydämminen hieno mies. Hemmo oli koira, joka ajatteli aina kaikista hyvää. Se ei koskaan ollut vihainen, ei koskaan suuttunut. Hemmo näki jokaisessa ja kaikissa aina hyvät puolet. Hemmo oli uskollinen ystäväni alusta loppuun asti.
Kiitos Hemmo. Annoit minulle paljon, mutta veit mennessäsi enemmän...
Ikuisesti sinua muistaen ja kuorsaustasi kaivaten:Mimmu, Lola ja Lyyli
torstai 29. marraskuuta 2012
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
maanantai 3. syyskuuta 2012
Syksy on saapunut
Ensimmäinen syksy maaseudulla on lähtenyt mielenkiintoisesti käyntiin. Olen tehnyt paljon lähempää tuttavuutta hirvikärpästen kanssa.
Kyllähän olen niistä juttua kuullut, mutta nyt vasta muuton myötä täytyy sanoa, että olen saanut ne kokea. Täällä kuhisee metsät hirvikärpäsiä. Eikä tarvitse välttämättä edes metsään mennä. Riittää kun kävelee hiekkatiellä niin kotona löytää kavereita hiuksistaan.
Ehkä tämä nyt vain kaipaa totuttelua.. kaupunkilainen ei ole tottunut luonnon eläimiin hiuksissaan ja housuissaan, joten ehkä se tästä. Muistuttakaa hirvikärpäsistä, kun valitan talvella kylmyyttä ;)
Syksyn alkeiskurssi on pyörähtänyt käyntiin. Mielenkiintoisia rotua kurssilla, muutama sellainen, joita en ole aikaisemmin nenätyöskentelyssä päässyt tapaamaan. Jokainen koira on aina yksilönsä myös nenän käytössä, mutta kyllä saman rotuisissa on aina tietyt samat piirteet. Siksi olenkin aina erittäin innoissani kun pääsen kouluttamaan rotuja, joita en ole aikaisemmin päässyt edes seuraamaan. Ja tietenkin sekarotuiset ovat aina erittäin mielenkiintoisia. Niissä rotua enemmän vaikuttaa selvästi koiran taustat. Meillä on aika paljon kodinvaihtajia, jotka ovat eläneet tarhalla, joten se näkyy alkeiskurssilla usein myös työskentelyssä. Näiden kanssa saa joskus tehdä vähän enemmän työtä ja rakentaa ohjaajan ja koiran välistä suhdetta toimivaksi. Ja näiden koirakoiden eteneminen on erittäin palkitsevaa katseltavaa :)
Itse pidän aina omaa kirjanpitoa alkeiskurssilaisista. Kirjoitan ylös vähän mitä asioita jäljellä havaittiin, miten jälki meni yms. pienimuotoista muistikirjaa siis. Sitten vuoden päästä kun tälläinen alkeiskurssilainen tulee treeneihini, on ihana katsoa miten koirakko on kehittynyt ja osaa antaa palautetta koirakolle asiasta, kun lähtökohtakin on muistissa.
Omat treenaukset on tällä hetkellä jäähyllä. Lola voi sinällään ihan hyvin, ei ole ontunut nyt pariin viikkoon. Mutta en kuitenkaan viitsi sitä treeneihin viedä, ettei se rasittuisi. Itselläni on treenien vetämisen motivaatio kadoksissa Lolan sairastelun myötä. On hienoa, että alkeiskurssin vetäminen tuli tähän tilanteeseen, näin ollen saan itselleni virikkeitä. Normaaleja treenejä en ole vetänyt pitkään aikaan... ei ole ollut oikein motivaatiota kun en pysty omaa koiraa treenaamaan :(
Koska elämässäni on nyt kausi, jolloin minulla ei ole koiraa, jonka kanssa voisin aktiivisesti harrastaa, olen päättänyt kouluttaa itseäni. Nyt minulla on aikaa lukea kirjoja, käydä luennoilla ja ensiviikolla pyörähtää käyntiin puolen vuoden mittainen kouluttajakoulutus koirakoulu visiossa. Sitä odotankin innolla!
Syksyn ja ehkäpä talvenkin siis keskityn omaan opiskeluuni koirien kouluttamisessa. Siinä ohella yritän saada Lolan etsintävalmiiksi, olemmehan me jo loppusuoralla.
Ensi kesän suunnitelmat ovat suuret, mutta niistä paremmin lähempänä. Kaikki on kuitenkin toistaiseksi vasta suunnittelu asteella. Mutta sanotaan niin, että nyt on oikein hyvä aika keskittyä omaan opiskeluun, ensivuonna aikaa tuskin enää näin paljoa liikenee...
Kuvia montulta:
Kyllähän olen niistä juttua kuullut, mutta nyt vasta muuton myötä täytyy sanoa, että olen saanut ne kokea. Täällä kuhisee metsät hirvikärpäsiä. Eikä tarvitse välttämättä edes metsään mennä. Riittää kun kävelee hiekkatiellä niin kotona löytää kavereita hiuksistaan.
Ehkä tämä nyt vain kaipaa totuttelua.. kaupunkilainen ei ole tottunut luonnon eläimiin hiuksissaan ja housuissaan, joten ehkä se tästä. Muistuttakaa hirvikärpäsistä, kun valitan talvella kylmyyttä ;)
Syksyn alkeiskurssi on pyörähtänyt käyntiin. Mielenkiintoisia rotua kurssilla, muutama sellainen, joita en ole aikaisemmin nenätyöskentelyssä päässyt tapaamaan. Jokainen koira on aina yksilönsä myös nenän käytössä, mutta kyllä saman rotuisissa on aina tietyt samat piirteet. Siksi olenkin aina erittäin innoissani kun pääsen kouluttamaan rotuja, joita en ole aikaisemmin päässyt edes seuraamaan. Ja tietenkin sekarotuiset ovat aina erittäin mielenkiintoisia. Niissä rotua enemmän vaikuttaa selvästi koiran taustat. Meillä on aika paljon kodinvaihtajia, jotka ovat eläneet tarhalla, joten se näkyy alkeiskurssilla usein myös työskentelyssä. Näiden kanssa saa joskus tehdä vähän enemmän työtä ja rakentaa ohjaajan ja koiran välistä suhdetta toimivaksi. Ja näiden koirakoiden eteneminen on erittäin palkitsevaa katseltavaa :)
Itse pidän aina omaa kirjanpitoa alkeiskurssilaisista. Kirjoitan ylös vähän mitä asioita jäljellä havaittiin, miten jälki meni yms. pienimuotoista muistikirjaa siis. Sitten vuoden päästä kun tälläinen alkeiskurssilainen tulee treeneihini, on ihana katsoa miten koirakko on kehittynyt ja osaa antaa palautetta koirakolle asiasta, kun lähtökohtakin on muistissa.
Omat treenaukset on tällä hetkellä jäähyllä. Lola voi sinällään ihan hyvin, ei ole ontunut nyt pariin viikkoon. Mutta en kuitenkaan viitsi sitä treeneihin viedä, ettei se rasittuisi. Itselläni on treenien vetämisen motivaatio kadoksissa Lolan sairastelun myötä. On hienoa, että alkeiskurssin vetäminen tuli tähän tilanteeseen, näin ollen saan itselleni virikkeitä. Normaaleja treenejä en ole vetänyt pitkään aikaan... ei ole ollut oikein motivaatiota kun en pysty omaa koiraa treenaamaan :(
Koska elämässäni on nyt kausi, jolloin minulla ei ole koiraa, jonka kanssa voisin aktiivisesti harrastaa, olen päättänyt kouluttaa itseäni. Nyt minulla on aikaa lukea kirjoja, käydä luennoilla ja ensiviikolla pyörähtää käyntiin puolen vuoden mittainen kouluttajakoulutus koirakoulu visiossa. Sitä odotankin innolla!
Syksyn ja ehkäpä talvenkin siis keskityn omaan opiskeluuni koirien kouluttamisessa. Siinä ohella yritän saada Lolan etsintävalmiiksi, olemmehan me jo loppusuoralla.
Ensi kesän suunnitelmat ovat suuret, mutta niistä paremmin lähempänä. Kaikki on kuitenkin toistaiseksi vasta suunnittelu asteella. Mutta sanotaan niin, että nyt on oikein hyvä aika keskittyä omaan opiskeluun, ensivuonna aikaa tuskin enää näin paljoa liikenee...
Kuvia montulta:
torstai 16. elokuuta 2012
Karhuja katsomassa
Tänään kävin tutustumassa "karhuihin" elikkä siis nöffeihin. Rotu on alkanut kiinnostamaan sosiaalisuutensa, rauhallisuutensa, sään kestävyytensä ja vesihimostaan johtuen.
Yhtään nöffiä en koskaan aikaisemmin ole tuntenut, joten oli erittäin mielenkiintoista taas tutustua uuteen rotuun ja sen sielun elämään. Olikin mahtava päästä katsomaan nöffejä elementissään, eli mökillä, järven rannalla.
Paikalla oli 6 nöffiä, uros ja narttuja. Vanhin oli vajaa 10-vuotias ja nuorin 5 viikkoa. Eli siis sain heti hienosti laajan kuvan erilaisista yksilöistä. Sain nähdä miten oikeanlainen nöffin karva kuivuu pelkällä ravistelulla, sekä sain kokea sen kuuluisan "nöffi hepulin", josta olen lehdestä lukenut.
Kertakaikkisen antoisa päivä nöffien maailmaan. Sain ensitietoa turkin hoidosta ja välineistä. Sain nähdä kuinka veteen luotu koira liikkuu vaivattomasti veden varassa, kuinka sen vedenpitävä turkki kuivuu yhdellä ravistuksella. Ja ennen kaikkea, sain halia ja rapsuttaa näitä valloittavia isoja nalleja, jotka veivät täysin sydämeni :)
Kiitos mahtavasta vierailusta kennel Kivisilmälle. Oli oikein antoisa ja opettava päivä. Sain paljon tietoa nöffeistä ja niiden ajatusmaailmasta. Katsotaan joskos joskus pääsisin tutustumaan rotuun vieläkin lähemmin ;)
Yhtään nöffiä en koskaan aikaisemmin ole tuntenut, joten oli erittäin mielenkiintoista taas tutustua uuteen rotuun ja sen sielun elämään. Olikin mahtava päästä katsomaan nöffejä elementissään, eli mökillä, järven rannalla.
Paikalla oli 6 nöffiä, uros ja narttuja. Vanhin oli vajaa 10-vuotias ja nuorin 5 viikkoa. Eli siis sain heti hienosti laajan kuvan erilaisista yksilöistä. Sain nähdä miten oikeanlainen nöffin karva kuivuu pelkällä ravistelulla, sekä sain kokea sen kuuluisan "nöffi hepulin", josta olen lehdestä lukenut.
Kertakaikkisen antoisa päivä nöffien maailmaan. Sain ensitietoa turkin hoidosta ja välineistä. Sain nähdä kuinka veteen luotu koira liikkuu vaivattomasti veden varassa, kuinka sen vedenpitävä turkki kuivuu yhdellä ravistuksella. Ja ennen kaikkea, sain halia ja rapsuttaa näitä valloittavia isoja nalleja, jotka veivät täysin sydämeni :)
Kiitos mahtavasta vierailusta kennel Kivisilmälle. Oli oikein antoisa ja opettava päivä. Sain paljon tietoa nöffeistä ja niiden ajatusmaailmasta. Katsotaan joskos joskus pääsisin tutustumaan rotuun vieläkin lähemmin ;)
sunnuntai 29. heinäkuuta 2012
Inhottavia diagnooseja
Huoh, mistäs sitä alottaisi.
Mennyt viikko on ollut henkisesti erittäin raskas...
Hemmo on selvästi ollut kiukkuisempi kuin normaalisti ja kovasti nuolee tassujaan. Vein sen siis läääriin vähän tietääkseni missä sen kanssa mennään.
Tulokset oli lohduttomat. Hemmon kasvain virtsarakossa on alkanut kasvamaan ja vuotaa verta, siksi pissassa olen välillä kuvitellut näkeväni punaista väriä.
Virtsarakossa on myös suuri virtsakivi, jonka poistamiseen tarvittaisiin leikkaus. Lääkäri ei suosittele enää Hemmolle leikkausta, eikä kasvainta voi edes poistaa, sillä koira ei voi elää ilman virtsarakkoa.
Saimme siis kipulääkkeet ja hiukan lisäaikaa, mutta valmistaudumme pahimpaan ja seuraamme Hemmon oloa koko ajan.
Olenhan minä tähän valmistautunut jo vuosia, mutta lopullisen päätöksen teko tuntuu niin vaikealta..
Maanantai lähti normaalisti käyntiin. Kiiruhdin töistä kotiin, menin koirien kanssa metsään ja sitten vihdoin pääsimme syömään :)
Illalla vein ensin pienet koirat pidemmälle lenkille ja sen jälkeen olin lähdössä Lolan kanssa pitkälle metsälenkille, mutta Lolapa ei pystynyt kävelemään!
Sohvalta alas tuleminen oli erittäin vaikeaa ja vasemmalle etujalalle painon varaaminen tuotti selvästi suuunnatonta kipua. Onneksi minulla oli vanhoja kipulääkkeitä, joten aloitin heti tulehduskipulääke kuurin.
Seuraavana aamuna tilanne oli samalla mallilla. Lola ontui todella pahasti ja oli selvästi erittäin kipeä. Sain lääkäriajan keskiviikolle, joten tiistai mentiin jälleen kipulääkkeiden avulla ja levolla.
Keskiviikkona kiiruhdin jälleen töistä kotiin huolesta suunniltaan. Lola tuli häntä heiluen ovelle vastaan! Selvästi se ontui viellä, mutta käveli kuitenkin jo paremmin. Pakkasin ystäväni autoon ja lähdimme kohti espoon eläinsairaalaa.
Lääkäri tutki ja hutki, väänsi ja käänsi. Kehui Lolan suuria lihaksia ja sanoi, että nivelten tunnustelu on hankalaa kun lihakset on tiellä :) Lola sai myös kehuja lihasten lisäksi hyvästä kunnostaan, painoa oli tasan 50kg.
Ainoa reaktio mitä raajojen vääntelystä saatiin, oli vasemman olkanivelen liikkeet, sekä eteen, että taakse. Lola rauhoitettiin ja päätettiin kuvata, sekä kyynär, että kummatkin lonkat. Lolan kyynärät on kuvattu vuonna 2009 0/0 ja lonkat D/C.
Kuvauksissa paljastui vasemmassa olkanivelessä nivelrikkoa. Samaista muutosta löytyi myös kummastakin lonkasta. Todennäköisesti vasemmassa kyynärässä oli nivelrikon lisäksi jännetulehdus, joka aiheutti pahan ontumisen.
Lääkärin kanssa keskustelimme jatkosta. Jatkan edelleen lisäravinteiden syöttämistä, sekä aloitimme cartrophen-piikki kuurin. Tulehdukseen aluksi ainakin 2 viikkoa kipulääkettä, mutta koiran mukaan mennään ja kipulääkettä voi joutua syöttämään kuusikin viikkoa.
Sitten Lolalle annettiin herätettä ja tarkoitus oli vartin verran odotella ja sitten kotiin miettimään diagnoosia. Mutta varttipa ei riittänyt. Odoteltiin vartti, odoteltiin toinenkin. Ainoa mikä Lolassa oli elossa oli hännän pää, joka heilui kun sille juttelin. Muuten koira oli aivan pihalla. 45minuutin kuluttua lääkäri tuli antamaan toisen herätteen ja laittoi Lolan samalla tippaan. Sydäntä kuunneltiin, se oli ok ja samalla otettiin verinäytteet ja katsottiin ettei ole mitään sisäelin ongelmia. Lola alkoi heräillä noin puolen tunnin päästä tippaan laittamisesta ja oli aivan sekaisin. Se pakitti paniikissa huoneen toiseen päähän ja hetken aikaa katsoi minua kuin ei olisi tiennyt kuka olen. Rauhoittui onneksi nopeasti kun sille juttelin ja nostin sen pään syliini. Annoimme Lolalle nestettä viellä kymmenisen minuuttia, jonka aikana lääkäri tutki verinäytteen ja kertoi kaiken olevan kunnossa.
Vihdoin Lola nousi jaloilleen, ja me pääsimme kotimatkalle. Olin niin järkyttynyt diagnoosista ja Lolan heräämis vaikeuksista, että purskahdin autossa itkuun. Onneksi sain Lolani kotiin, se on pääasia!
Lolan tulevaisuus etsijäkoirana on vaakalaudalla. Olen nyt muutamien kouluttajien kanssa jutellut, että voimmeko me kuitenkin jatkaa kurssilla loppuun asti. Lolalla olisi enää yksi kurssijälki ja 2 koetta suorittamatta. Ilmeisesti tämä nyt sitten kuitenkin onnistuu ja Lolaa aletaan valmistumisen jälkeen käyttämään ns. tarkastus koirana. Eli siis Lola tarkastelee alueita, onko karkulainen siellä viellä, eikä mene itse etsintään. Etsintään en uskalla sitä nivelrikon takia viedä, sillä koskaan ei tiedä kuljetaanko kilometri vai kaksikymmentä. Mielestäni rakenteeltaan sairas koira ei tälläiseen vaativaan työhön kykene. On kuitenkin hienoa, että Lolan nenää tullaan todennäköisesti käyttämään apuna kuitenkin, aina kun sen vointi on hyvä :)
Tässä viellä lääkärin lausunto:
Eläinlääkäri Anne Muhle
Lola tutkittiin vasemman etujalan ontuman vuoksi. Lola aristaa vasemman olkanivelen ekstensiossa ja lavan abduktiossa. Otettiin rauhoituksessa röntgenkuva vasemmasta olkanivelestä, sekä lonkasta (C/D- kuvattu nuorena). Todettiin olkanivelen nivelrikko, humeruksen takapinnalla on nokkamuodostusta, tiivistymä jänteessä on todennäköisesti infraspinatus jänteessä, sekä muuttunut luun tiivistymä intertubercular groove-issa. Epäily on biceps jänteen tulehdus.
Lonkassa on nivelrikko muutoksia, enemmän vasemmassa.
Hoitona aloitettiin Rimadyl tulehduskipulääkekuuri 2-6 viikon ajan.
Aloitetiin Cartrophen pidtossarja nivelrikkohoitoon. Pistokset annetaan neljä kertaa 5-7 vuorokauden välein.
Mennyt viikko on ollut henkisesti erittäin raskas...
Hemmo on selvästi ollut kiukkuisempi kuin normaalisti ja kovasti nuolee tassujaan. Vein sen siis läääriin vähän tietääkseni missä sen kanssa mennään.
Tulokset oli lohduttomat. Hemmon kasvain virtsarakossa on alkanut kasvamaan ja vuotaa verta, siksi pissassa olen välillä kuvitellut näkeväni punaista väriä.
Virtsarakossa on myös suuri virtsakivi, jonka poistamiseen tarvittaisiin leikkaus. Lääkäri ei suosittele enää Hemmolle leikkausta, eikä kasvainta voi edes poistaa, sillä koira ei voi elää ilman virtsarakkoa.
Saimme siis kipulääkkeet ja hiukan lisäaikaa, mutta valmistaudumme pahimpaan ja seuraamme Hemmon oloa koko ajan.
Olenhan minä tähän valmistautunut jo vuosia, mutta lopullisen päätöksen teko tuntuu niin vaikealta..
Maanantai lähti normaalisti käyntiin. Kiiruhdin töistä kotiin, menin koirien kanssa metsään ja sitten vihdoin pääsimme syömään :)
Illalla vein ensin pienet koirat pidemmälle lenkille ja sen jälkeen olin lähdössä Lolan kanssa pitkälle metsälenkille, mutta Lolapa ei pystynyt kävelemään!
Sohvalta alas tuleminen oli erittäin vaikeaa ja vasemmalle etujalalle painon varaaminen tuotti selvästi suuunnatonta kipua. Onneksi minulla oli vanhoja kipulääkkeitä, joten aloitin heti tulehduskipulääke kuurin.
Seuraavana aamuna tilanne oli samalla mallilla. Lola ontui todella pahasti ja oli selvästi erittäin kipeä. Sain lääkäriajan keskiviikolle, joten tiistai mentiin jälleen kipulääkkeiden avulla ja levolla.
Keskiviikkona kiiruhdin jälleen töistä kotiin huolesta suunniltaan. Lola tuli häntä heiluen ovelle vastaan! Selvästi se ontui viellä, mutta käveli kuitenkin jo paremmin. Pakkasin ystäväni autoon ja lähdimme kohti espoon eläinsairaalaa.
Lääkäri tutki ja hutki, väänsi ja käänsi. Kehui Lolan suuria lihaksia ja sanoi, että nivelten tunnustelu on hankalaa kun lihakset on tiellä :) Lola sai myös kehuja lihasten lisäksi hyvästä kunnostaan, painoa oli tasan 50kg.
Ainoa reaktio mitä raajojen vääntelystä saatiin, oli vasemman olkanivelen liikkeet, sekä eteen, että taakse. Lola rauhoitettiin ja päätettiin kuvata, sekä kyynär, että kummatkin lonkat. Lolan kyynärät on kuvattu vuonna 2009 0/0 ja lonkat D/C.
Kuvauksissa paljastui vasemmassa olkanivelessä nivelrikkoa. Samaista muutosta löytyi myös kummastakin lonkasta. Todennäköisesti vasemmassa kyynärässä oli nivelrikon lisäksi jännetulehdus, joka aiheutti pahan ontumisen.
Lääkärin kanssa keskustelimme jatkosta. Jatkan edelleen lisäravinteiden syöttämistä, sekä aloitimme cartrophen-piikki kuurin. Tulehdukseen aluksi ainakin 2 viikkoa kipulääkettä, mutta koiran mukaan mennään ja kipulääkettä voi joutua syöttämään kuusikin viikkoa.
Sitten Lolalle annettiin herätettä ja tarkoitus oli vartin verran odotella ja sitten kotiin miettimään diagnoosia. Mutta varttipa ei riittänyt. Odoteltiin vartti, odoteltiin toinenkin. Ainoa mikä Lolassa oli elossa oli hännän pää, joka heilui kun sille juttelin. Muuten koira oli aivan pihalla. 45minuutin kuluttua lääkäri tuli antamaan toisen herätteen ja laittoi Lolan samalla tippaan. Sydäntä kuunneltiin, se oli ok ja samalla otettiin verinäytteet ja katsottiin ettei ole mitään sisäelin ongelmia. Lola alkoi heräillä noin puolen tunnin päästä tippaan laittamisesta ja oli aivan sekaisin. Se pakitti paniikissa huoneen toiseen päähän ja hetken aikaa katsoi minua kuin ei olisi tiennyt kuka olen. Rauhoittui onneksi nopeasti kun sille juttelin ja nostin sen pään syliini. Annoimme Lolalle nestettä viellä kymmenisen minuuttia, jonka aikana lääkäri tutki verinäytteen ja kertoi kaiken olevan kunnossa.
Vihdoin Lola nousi jaloilleen, ja me pääsimme kotimatkalle. Olin niin järkyttynyt diagnoosista ja Lolan heräämis vaikeuksista, että purskahdin autossa itkuun. Onneksi sain Lolani kotiin, se on pääasia!
Lolan tulevaisuus etsijäkoirana on vaakalaudalla. Olen nyt muutamien kouluttajien kanssa jutellut, että voimmeko me kuitenkin jatkaa kurssilla loppuun asti. Lolalla olisi enää yksi kurssijälki ja 2 koetta suorittamatta. Ilmeisesti tämä nyt sitten kuitenkin onnistuu ja Lolaa aletaan valmistumisen jälkeen käyttämään ns. tarkastus koirana. Eli siis Lola tarkastelee alueita, onko karkulainen siellä viellä, eikä mene itse etsintään. Etsintään en uskalla sitä nivelrikon takia viedä, sillä koskaan ei tiedä kuljetaanko kilometri vai kaksikymmentä. Mielestäni rakenteeltaan sairas koira ei tälläiseen vaativaan työhön kykene. On kuitenkin hienoa, että Lolan nenää tullaan todennäköisesti käyttämään apuna kuitenkin, aina kun sen vointi on hyvä :)
Tässä viellä lääkärin lausunto:
Eläinlääkäri Anne Muhle
Lola tutkittiin vasemman etujalan ontuman vuoksi. Lola aristaa vasemman olkanivelen ekstensiossa ja lavan abduktiossa. Otettiin rauhoituksessa röntgenkuva vasemmasta olkanivelestä, sekä lonkasta (C/D- kuvattu nuorena). Todettiin olkanivelen nivelrikko, humeruksen takapinnalla on nokkamuodostusta, tiivistymä jänteessä on todennäköisesti infraspinatus jänteessä, sekä muuttunut luun tiivistymä intertubercular groove-issa. Epäily on biceps jänteen tulehdus.
Lonkassa on nivelrikko muutoksia, enemmän vasemmassa.
Hoitona aloitettiin Rimadyl tulehduskipulääkekuuri 2-6 viikon ajan.
Aloitetiin Cartrophen pidtossarja nivelrikkohoitoon. Pistokset annetaan neljä kertaa 5-7 vuorokauden välein.
lauantai 14. heinäkuuta 2012
Vihtiläiset ilmottautuu!
Uudessa kodissa on elo lähtenyt hienosti käyntiin. Koirat ovat sopeutuneet hienosti, itseasiassa yllättävän hyvin. Osasin vähän pelätä millaista kaaosta muutto koirille aiheuttaa, me kun tosiaan vanhoista huonekaluista otimme mukaan vain sängyn. Eli täysin uusi talo, uusi ympäristö, eikä edes tuttuja hajuja huonekaluista.
Sänky olikin koirien lempipaikka oikeastaan koko ensimmäisen viikon ajan. Koska Hemmo ei enää pääse hyppäämään sänkyyn, se sai pitää vanhan kevythäkkinsä nukkumapaikkanaan. Ensimmäisen viikon aikana koirat viihtyivätkin eniten makuuhuoneessa. Vasta viikon päästä ne alkoivat levittäytyä olohuoneen puolelle.
Olin onnesta soikeanan kun kukaan koirista ei mennyt sohvalle. Ne kun ovat tottuneet, että kotona saa sohvalla olla, mutta kylässä ei. Joten muutto aiheutti sohvattomuuden. Jopa Lyyli, minun pieni trinsessani nukkui kiltisti käpertyneenä jalkoihini vaikka itse istuin sohvalla. Iloa kesti viikon... sitten minä sorruin ja annoin niille luvan.
Lähimaastoja on jo koluttu jonkinverran ja perus pieni aamulenkki on löytynyt. Metsää täällä riittää, mutta näin marjastus aikaan siellä on paljon muitakin kyläläisiä.
Muutamia koira"kavereita" bongattu, mutta viellä ei ole yhtään sellaista hyvää kaveria Lolalle löytynyt. Toivottavasti löytyisi, lenkkeily on aina mukavampaa kaverin kanssa.
Tytöt
Lolan kanssa olemme viettäneet lomaa treeneistä. Kävimme jäljestämässä kissaa kun oma pääni alkoi kaipaamaan jo aktiviteettiä
Treenit sujui hienosti, joskin Lola olisi taas ilmeisesti vetässyt parin kilometrin lenkin jollen olisi sitä puoliksi pakottanut menemään jälkeä pitkin... huoh..
Kesälomat on lusittu, ensiviikolla alkaa taas arki. Onneksi jäljellä on viellä viikko syyskuussa.. sitä odotellessa..
Sänky olikin koirien lempipaikka oikeastaan koko ensimmäisen viikon ajan. Koska Hemmo ei enää pääse hyppäämään sänkyyn, se sai pitää vanhan kevythäkkinsä nukkumapaikkanaan. Ensimmäisen viikon aikana koirat viihtyivätkin eniten makuuhuoneessa. Vasta viikon päästä ne alkoivat levittäytyä olohuoneen puolelle.
Olin onnesta soikeanan kun kukaan koirista ei mennyt sohvalle. Ne kun ovat tottuneet, että kotona saa sohvalla olla, mutta kylässä ei. Joten muutto aiheutti sohvattomuuden. Jopa Lyyli, minun pieni trinsessani nukkui kiltisti käpertyneenä jalkoihini vaikka itse istuin sohvalla. Iloa kesti viikon... sitten minä sorruin ja annoin niille luvan.
Lähimaastoja on jo koluttu jonkinverran ja perus pieni aamulenkki on löytynyt. Metsää täällä riittää, mutta näin marjastus aikaan siellä on paljon muitakin kyläläisiä.
Muutamia koira"kavereita" bongattu, mutta viellä ei ole yhtään sellaista hyvää kaveria Lolalle löytynyt. Toivottavasti löytyisi, lenkkeily on aina mukavampaa kaverin kanssa.
Tytöt
Lolan kanssa olemme viettäneet lomaa treeneistä. Kävimme jäljestämässä kissaa kun oma pääni alkoi kaipaamaan jo aktiviteettiä
Treenit sujui hienosti, joskin Lola olisi taas ilmeisesti vetässyt parin kilometrin lenkin jollen olisi sitä puoliksi pakottanut menemään jälkeä pitkin... huoh..
Kesälomat on lusittu, ensiviikolla alkaa taas arki. Onneksi jäljellä on viellä viikko syyskuussa.. sitä odotellessa..
tiistai 26. kesäkuuta 2012
Kesä kuulumisia
Huh, huh. Paljon on tapahtunut sitten viimeisen kirjoitukseni ja tuntuu, ettei itsekään pysy perässä.
Hemmon askel on hidastunut entisestään ja nyt alkaa tosiaan tuntua, että tässä mennään ihan vaan päivä kerrallaan. Hemmon ruokahalu on päässyt ihan uusiin ulottuvuuksiin, joka on mielestäni erittäin huolestuttavaa. Se on alkanut taas turpoamaankin, jonka takia epäilen, ettei se juurikaan enää jaksa kävellä. Hemmo on alkanut nukkumaankin nyt sikeämmin kuin koskaan. Olen joutunut sille antamaan muutamana iltana kipulääkettä, kun tuntuu, että se on erittäin levoton ja läähättää raskaasti :(
Lyylistäkin voisi sanoa, että siitä tulee pikkuhiljaa aikuinen. Se on selvästi rauhoittunut pikkiriikkisen :D Lyyli voi muuten hyvin, ei mitään ihmeempiä.
Lolan kanssa olemme aloittaneet aktivoinnin merkeissä verijäljen. Se onkin ollut huisin kiinnostavaa puuhaa. Mielenkiintoista katsoa miten erilailla se jäljestää verijälkeä kuin ID-jälkeä. Verijäljessä Lola menee ihan täysin jäljen päällä, hitaasti ja varmasti. Nuuhkii jokaisen oksan ja risun ja kulkee häntä alhaalla. Maalissa oleva sorkka on onneksi huisin kiinnostava.
Jatkamme verijäljen tekoa nyt ainakin tämän kesän ajan ja katsotaan jos Lolan into jatkuu ja meillä rahkeet riittää, niin voisi ensivuonna yrittää ihan kokeisiin asti.
Tässä video Lolan ensimmäisestä verijäljestä.
Olemme Lolan kanssa myös suorittaneet kurssijälkiä aina säiden salliessa. 5km kurssijälki on suoritettu hienosti! Lola oikoi kaikista mahdollisista kohdista. Jäljen alku lähti etsittävän koiran kotiovelta, joten alueella oli paljon etsittävän eri-ikäisiä hajuja. Tämä ei tuottanut Lolalle minkäänmoista haastetta. Se suunnisti oikeastaan koko 5km matkan ilmavainulla. Etsittävä koira oli sisällä talossa ja se otettiin pihalle noin 300m ennen kuin olimme kohdalla. Eli tälläkertaa Lola suunnisti ilmavainulla kohti tuoreinta jälkeä. Aika huisin hieno suoritus taas kerran, olen ylpeä!!!
Tässä jäljestä kartta. Etsittävä on sininen ja Lolan reitti on merkattu punaisella.
Ostimme Otalammelta tontin toukokuussa 2009. Siitä lähtien olemme rakentaneet hiellä, verellä ja kyyneleillä itsellemme kotia. Ja nyt se on sisältä valmis!!!!!
Juuri tällä hetkelle puuhailemme rankkaa muuttoa ihka ensimmäiseen omaan kotiin.
1.7.2012 lähtien, Mimmu ja molossit asustavat Vihdin maaseudun rauhassa.
Kunhan tämän muuttorumban saa pois alta, niin sitten alkaa elämästä nauttiminen luonnon helmassa.
Hemmon askel on hidastunut entisestään ja nyt alkaa tosiaan tuntua, että tässä mennään ihan vaan päivä kerrallaan. Hemmon ruokahalu on päässyt ihan uusiin ulottuvuuksiin, joka on mielestäni erittäin huolestuttavaa. Se on alkanut taas turpoamaankin, jonka takia epäilen, ettei se juurikaan enää jaksa kävellä. Hemmo on alkanut nukkumaankin nyt sikeämmin kuin koskaan. Olen joutunut sille antamaan muutamana iltana kipulääkettä, kun tuntuu, että se on erittäin levoton ja läähättää raskaasti :(
Lyylistäkin voisi sanoa, että siitä tulee pikkuhiljaa aikuinen. Se on selvästi rauhoittunut pikkiriikkisen :D Lyyli voi muuten hyvin, ei mitään ihmeempiä.
Lolan kanssa olemme aloittaneet aktivoinnin merkeissä verijäljen. Se onkin ollut huisin kiinnostavaa puuhaa. Mielenkiintoista katsoa miten erilailla se jäljestää verijälkeä kuin ID-jälkeä. Verijäljessä Lola menee ihan täysin jäljen päällä, hitaasti ja varmasti. Nuuhkii jokaisen oksan ja risun ja kulkee häntä alhaalla. Maalissa oleva sorkka on onneksi huisin kiinnostava.
Jatkamme verijäljen tekoa nyt ainakin tämän kesän ajan ja katsotaan jos Lolan into jatkuu ja meillä rahkeet riittää, niin voisi ensivuonna yrittää ihan kokeisiin asti.
Tässä video Lolan ensimmäisestä verijäljestä.
Olemme Lolan kanssa myös suorittaneet kurssijälkiä aina säiden salliessa. 5km kurssijälki on suoritettu hienosti! Lola oikoi kaikista mahdollisista kohdista. Jäljen alku lähti etsittävän koiran kotiovelta, joten alueella oli paljon etsittävän eri-ikäisiä hajuja. Tämä ei tuottanut Lolalle minkäänmoista haastetta. Se suunnisti oikeastaan koko 5km matkan ilmavainulla. Etsittävä koira oli sisällä talossa ja se otettiin pihalle noin 300m ennen kuin olimme kohdalla. Eli tälläkertaa Lola suunnisti ilmavainulla kohti tuoreinta jälkeä. Aika huisin hieno suoritus taas kerran, olen ylpeä!!!
Tässä jäljestä kartta. Etsittävä on sininen ja Lolan reitti on merkattu punaisella.
Ostimme Otalammelta tontin toukokuussa 2009. Siitä lähtien olemme rakentaneet hiellä, verellä ja kyyneleillä itsellemme kotia. Ja nyt se on sisältä valmis!!!!!
Juuri tällä hetkelle puuhailemme rankkaa muuttoa ihka ensimmäiseen omaan kotiin.
1.7.2012 lähtien, Mimmu ja molossit asustavat Vihdin maaseudun rauhassa.
Kunhan tämän muuttorumban saa pois alta, niin sitten alkaa elämästä nauttiminen luonnon helmassa.
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
Hemmo 14v !!!
13.5 rautapappa Hemmo täytti huimat 14-vuotta.
Tahti on hidastunut, kuulo heikentynyt, näkö miltei lähtenyt. Kasvaimia löytyy mutta tassut nousee edelleen. Hemmon kanssa mennään päivä kerrallaan. Ja niin kauan kuin häntä heiluu, ruoka maistuu ja askel etenee, nautimme jokaisesta yhteisestä hetkestämme.
Paljon onnea Hemmolle toivoo: Mimmu, Lyyli ja Lola :)
Hemmo huljuttelee :)
Tahti on hidastunut, kuulo heikentynyt, näkö miltei lähtenyt. Kasvaimia löytyy mutta tassut nousee edelleen. Hemmon kanssa mennään päivä kerrallaan. Ja niin kauan kuin häntä heiluu, ruoka maistuu ja askel etenee, nautimme jokaisesta yhteisestä hetkestämme.
Paljon onnea Hemmolle toivoo: Mimmu, Lyyli ja Lola :)
Hemmo huljuttelee :)
tiistai 8. toukokuuta 2012
Treeniä, treeniä ja treeniä
Ennen vappua kävimme taas treeneissä ja harjoittelimme Lolan kanssa tien ylitystä. Se ei jälleen sujunut niinkuin toivoin, mutta kokeneemman kanssa analysoimalla osottautui, että Lola meni olosuhteisiin nähden juuri oikein. Minulle se taas oli lähinnä jälleen yksi epäonnistunut tien ylitys :(
Vappu vierähtikin taas perinteisesti wapputreenien parissa. Minulla on taas pari alkeiskurssilaista koulutuksessa, joten alkeiskurssi korkattiin grillailun ja hyvän seuran puitteissa. Mahtavia koiria on taas tulossa mukaan harrastukseen.
Santtu & Aiccu
Mimmi
Papu
Mimmille alkuhajua
välipala
Maalikoiran lähetys maaliin
Riolle alkuhaju
Toissapäivänä oltiinkin sitten hakemassa apua tähän minun ja Lolan tie juttuun. Oltiin priva treeneissä kokeneemman kouluttajan kanssa. Lolalle tehtiin noin 600m pitkä tuore jälki, joka ylitti vilkkaan autotien.
Saimme todella hienon onnistumisen!
Lola selvästi regoi pakokaasuihin, mutta jäljesti hienosti ja ylitti tien ongelmitta. Ilmaisu tapahtui kaukaa noin 100m päästä ja ilmaisu oli normaalista poikkeavaa. Olen ihmetellyt kun Lola on alkanut temppuilemaan, heittelemään voltteja jäljellä. Mutta nyt sankin tietää, että se on ilmaisu! Lola siis ilmaisee maalikoirat kaukaa piehtaroimalla.
Eli siis jälleen vika löytyy sieltä liinan toisesta päästä... onneksi ;)
Lolan taso on jo sen verran korkea, ettei sille enää voi tehdä "helppoja" jälkiä. Liian helpot jäljet selvästi syövät sen motivaatiota. Niimpä, kouluttajan kanssa juteltua, tulimme siihen tulokseen, että lopetan Lolan kanssa nyt treenaamisen ainakin vähäksi aikaa. Suoritamme siis vain puuttuvia kurssijälkiä ja muut treenit saa olla. Jos haluan Lolalle jonkun treenijäljen tehdä niin se "helppo" täytyy olla vähintään 2km tai vähintään 4 pv vanha ;) Ei siis enää mitään nopeita helppoja, muka palauttavia jälkiä sille.
Katsotaan joskos se tästä taas intoutuisi. Itselleni priva treeni oli juuri sitä mitä halusin. Moneen kysymykseen sain vastauksen ja taas paljon hyviä neuvoja.
Tällä hetkellä keskitynkin nyt alkeiskurssien treeneihin ja siinä ohella voisi kokeilla Lolalle pitkien jälkien puuttuvat suoritukset...
Vappu vierähtikin taas perinteisesti wapputreenien parissa. Minulla on taas pari alkeiskurssilaista koulutuksessa, joten alkeiskurssi korkattiin grillailun ja hyvän seuran puitteissa. Mahtavia koiria on taas tulossa mukaan harrastukseen.
Santtu & Aiccu
Mimmi
Papu
Mimmille alkuhajua
välipala
Maalikoiran lähetys maaliin
Riolle alkuhaju
Toissapäivänä oltiinkin sitten hakemassa apua tähän minun ja Lolan tie juttuun. Oltiin priva treeneissä kokeneemman kouluttajan kanssa. Lolalle tehtiin noin 600m pitkä tuore jälki, joka ylitti vilkkaan autotien.
Saimme todella hienon onnistumisen!
Lola selvästi regoi pakokaasuihin, mutta jäljesti hienosti ja ylitti tien ongelmitta. Ilmaisu tapahtui kaukaa noin 100m päästä ja ilmaisu oli normaalista poikkeavaa. Olen ihmetellyt kun Lola on alkanut temppuilemaan, heittelemään voltteja jäljellä. Mutta nyt sankin tietää, että se on ilmaisu! Lola siis ilmaisee maalikoirat kaukaa piehtaroimalla.
Eli siis jälleen vika löytyy sieltä liinan toisesta päästä... onneksi ;)
Lolan taso on jo sen verran korkea, ettei sille enää voi tehdä "helppoja" jälkiä. Liian helpot jäljet selvästi syövät sen motivaatiota. Niimpä, kouluttajan kanssa juteltua, tulimme siihen tulokseen, että lopetan Lolan kanssa nyt treenaamisen ainakin vähäksi aikaa. Suoritamme siis vain puuttuvia kurssijälkiä ja muut treenit saa olla. Jos haluan Lolalle jonkun treenijäljen tehdä niin se "helppo" täytyy olla vähintään 2km tai vähintään 4 pv vanha ;) Ei siis enää mitään nopeita helppoja, muka palauttavia jälkiä sille.
Katsotaan joskos se tästä taas intoutuisi. Itselleni priva treeni oli juuri sitä mitä halusin. Moneen kysymykseen sain vastauksen ja taas paljon hyviä neuvoja.
Tällä hetkellä keskitynkin nyt alkeiskurssien treeneihin ja siinä ohella voisi kokeilla Lolalle pitkien jälkien puuttuvat suoritukset...
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Kevättä odotellessa
Kevät tulee, vaikka toisinaan siihen ei uskoisi. Meillä varma kevään merkki on aina ollut Hemmon laittaminen kevät kuntoon. Hemmoa ei voi enää nyppiä, eikä ihossa olevien pattien ja näppyjen takia ajelukaan enää onnistu. Niimpä pappakoiralainen pääsi ihan perinteiseen saksi käsittelyyn ja on nyt valmis kuukauden kuluttua ottamaan syttärivieraita vastaan :)
Pörrönä
Ja saksittuna
Lyylille on varattu epilepsia kontrolli. Muutaman viikon päästä menemme Aistiin ottamaan verinäytteet ja pidämme sormet ristissä, että tulokset olisivat yhtä hyviä kuin viimeksi.
Lolan kanssa kävimme pitkästä aikaa kaveri lenkillä. Olimme noin tunnin verran montulla ja koirat vapaana. Lola sai itse päättää kävely tahdin, sekä milloin se juoksi ja milloin ei. Selvästi juokseminen oli vähempää mitä ennen ontumis ongelmia, mutta juoksi se kuitenkin.
Seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus mennä suorittamaan 5km pituinen kurssijälki, mutta sepäs ei onnistunutkaan. Lolan selkä oli ilmeisesti kipeytynyt juoksemisesta, sillä se ei suostunut jäljestämään, eikä istumaan.
Päivän mittaisella levolla, Lola on taas palautunut täysin. Eli ei siis enää rankempia riehumisia, ei ainakaan ennen kurssijälkeä.
Blogikin on päivitetty kevät kuntoon ja sen kanssa olenkin huuli pyöreänä. Pahoitteluni jos jotakin virheitä löytyy uudesta mallista...
Pörrönä
Ja saksittuna
Lyylille on varattu epilepsia kontrolli. Muutaman viikon päästä menemme Aistiin ottamaan verinäytteet ja pidämme sormet ristissä, että tulokset olisivat yhtä hyviä kuin viimeksi.
Lolan kanssa kävimme pitkästä aikaa kaveri lenkillä. Olimme noin tunnin verran montulla ja koirat vapaana. Lola sai itse päättää kävely tahdin, sekä milloin se juoksi ja milloin ei. Selvästi juokseminen oli vähempää mitä ennen ontumis ongelmia, mutta juoksi se kuitenkin.
Seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus mennä suorittamaan 5km pituinen kurssijälki, mutta sepäs ei onnistunutkaan. Lolan selkä oli ilmeisesti kipeytynyt juoksemisesta, sillä se ei suostunut jäljestämään, eikä istumaan.
Päivän mittaisella levolla, Lola on taas palautunut täysin. Eli ei siis enää rankempia riehumisia, ei ainakaan ennen kurssijälkeä.
Blogikin on päivitetty kevät kuntoon ja sen kanssa olenkin huuli pyöreänä. Pahoitteluni jos jotakin virheitä löytyy uudesta mallista...
perjantai 6. huhtikuuta 2012
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Treenataan hevosella
Eilen kävimme pitkästä aikaa treenaamassa hevosen jäljestystä. Oli hienoa nähdä miten hyvin kaupunkilais tollo käyttäytyy hevosten kanssa. Aluksi Lola taas muutaman kerran haukkui epävarmuuttaan tarhassa olleille hevosille, mutta rauhoittui sitten pian. Pientä piippausta oli havaittavissa kun hevonen oli Lolan mielestä liian lähellä.
Teimme helpon jäljen kahdella kulmalla. Jäljellä oli pituutta noin 500m. Lolaa ennen jäljesti uroskoira samaisen hevosen ja Lolalla olikin täysi työ merkata kaikki samat kohdat. Pidemsimme Lolan jälkeä hitusen edellisen maalin kohdalta, joten mielenkiinnolla odottelin miten Lola käyttäytyy kohdassa, jossa toinen koira ei enää jatkanutkaan eteenpäin. Eipä tuo näyttänyt siitä häiriintyvän, vaikka kovasti merkkasi kaikkiin samoihin kohtiin.
Jäljestys sujui ongelmitta ja Lolalla oli hyvä into päällä :)
Videon alusta jäi valitettavasti alkuhajun anto pois, se annettiin tällä kertaa harjasta. Tallilla saatiin heti hyvää häiriö treeniä kun Lola säikähti lapion kanssa heiluvaa lannan heittelijää. Nopeasti Lola palautui ja jatkoi taas töitä.
Ilmaisu tapahtui kaukaa, noin 50m päästä, joten valitettavasti videolla ei näy maalissa olevaa hevostakaan. Mutta tässä nyt kuitenkin video jäljestyksestä ja useasta, useasta merkkaamisesta :D
Teimme helpon jäljen kahdella kulmalla. Jäljellä oli pituutta noin 500m. Lolaa ennen jäljesti uroskoira samaisen hevosen ja Lolalla olikin täysi työ merkata kaikki samat kohdat. Pidemsimme Lolan jälkeä hitusen edellisen maalin kohdalta, joten mielenkiinnolla odottelin miten Lola käyttäytyy kohdassa, jossa toinen koira ei enää jatkanutkaan eteenpäin. Eipä tuo näyttänyt siitä häiriintyvän, vaikka kovasti merkkasi kaikkiin samoihin kohtiin.
Jäljestys sujui ongelmitta ja Lolalla oli hyvä into päällä :)
Videon alusta jäi valitettavasti alkuhajun anto pois, se annettiin tällä kertaa harjasta. Tallilla saatiin heti hyvää häiriö treeniä kun Lola säikähti lapion kanssa heiluvaa lannan heittelijää. Nopeasti Lola palautui ja jatkoi taas töitä.
Ilmaisu tapahtui kaukaa, noin 50m päästä, joten valitettavasti videolla ei näy maalissa olevaa hevostakaan. Mutta tässä nyt kuitenkin video jäljestyksestä ja useasta, useasta merkkaamisesta :D
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Tiimipäivä
Viime viikonloppuna pidimme "tiimin" kesken kahden päivän treeniviikonlopun. Tiimi koostuu aktiivisista bm ihmisistä, joilla koirat ovat kotoisin samalta kasvattajalta. Meitä on noin 10 aktiivista koirakkoa ja pyrimme järjestämään mahdollisuuksien mukaan, aina jotakin kivaa puuhaa. Kesällä haku treenejä, esine-etsintää, tokoa yms. Talvella joutuukin käyttämään vähän enemmän mielikuvitustaan..
Lauantaipäivä hurahti töissä, joten Lolan kanssa osallistuimme tiimipäiville vain sunnuntaina. Teemana oli tälläkertaa rakennusetsintä. Tove oli varannut meille Porvoosta Epoon vanhan koulun päiväksi käyttöön.
Mukana oli aloittelijoita, jonkin verran kokemusta omaavia ja sitten ihan näitä taitavia koirakoita. Niin ja sitten tietenkin minun Lola, joka meni haun sijasta ID-jäljestyksellä myös näissä treeneissä.
Sunnuntai oli hurjan antoisa päivä. Oli todella opettavaista nähdä erilaisten koirien työskentelyä. Kaikkein mielenkiintoisinta oli nähdä kaksi täysin eriaista koulutustyyliä. Siitä riittikin kouluttajien kesken kiivasta keskustelua :) Itseäni kiinnostaa aina suuresti nähdä erilaisia koulutustyylejä ja miettiä niitä sitten omassa pienessä päässään mikä olisi hyvä ottaa omaankin käyttöön ja taas, mitä en voisi kuvitellakaan käyttäväni.
Päivä oli erittäin antoisa itselleni. Mukavaa seuraa ja mukavia koiria. Sain nähdä monta taidonnäytettä, sekä nuorten koirien hienoja suorituksia :)
Itse henkilökohtaisesti olen hurjan ylpeä Lolan suorituksesta. Meidänhän piti mennä vähän vaan niinkuin "kokeilemaan". Halusin ottaa Lolalle ensimmäisen ihmisjäljen ja koska maasto ei ollut helpoimmasta päästä, olin varautunut auttamaan Lolaa jäljellä.
Ilmeisesti vahva haku historia tuli jostain Lolan sisältä. Sehän on opetettu ilmaisemaan eläimet kauempaa, mutta ihmisen luo se menikin suoraan, häntä vispaten, niinkuin kuuluukin.
Tässä Lolan ensimmäinen harjoituskerta. Teimme heti ensimmäiseksi Lolalle jäljen, joten ennen tätä maalimies ei ollut liikkunut sisällä. Alkuhajuksi saimme hanskan.
Ennen toista harjoituskertaa, olimme vetäneet koululla kuudelle koiralle hakutreenit :) Eli siis koululla oli paljon hajuja, myös tämä meidän maalimies oli kulkenut pitkinpoikin koulua. Lola joutui siis käyttämään nyt todellakin päätään, valitessaan oikean hajun lisäksi myös sen tuoreimman hajun, jota lähti seuraamaan.
Alkuhajuna meillä oli tässä harjoituksessa auton avaimet. Ja hienosti se sujuikin!!
Olen huisin ylpeä Lolasta!! Joskus sitä täytyy tosiaan kokeilla hieman omia ja koiran rajojaan, niin tietää missä vaiheessa koulutuksessa ollaan menossa. Sanoisin, että tämä sunnuntain kokemus osoitti, että Lola kyllä osaa!!!
Tässä viellä parin kokeneen haku-koirakon tyylinäytteitä.
Taisto:
Ady
Mahtava viikonloppu! Kiitos kaikille (varsinkin järjestäjille) vielä tätäkin kautta.
Lauantaipäivä hurahti töissä, joten Lolan kanssa osallistuimme tiimipäiville vain sunnuntaina. Teemana oli tälläkertaa rakennusetsintä. Tove oli varannut meille Porvoosta Epoon vanhan koulun päiväksi käyttöön.
Mukana oli aloittelijoita, jonkin verran kokemusta omaavia ja sitten ihan näitä taitavia koirakoita. Niin ja sitten tietenkin minun Lola, joka meni haun sijasta ID-jäljestyksellä myös näissä treeneissä.
Sunnuntai oli hurjan antoisa päivä. Oli todella opettavaista nähdä erilaisten koirien työskentelyä. Kaikkein mielenkiintoisinta oli nähdä kaksi täysin eriaista koulutustyyliä. Siitä riittikin kouluttajien kesken kiivasta keskustelua :) Itseäni kiinnostaa aina suuresti nähdä erilaisia koulutustyylejä ja miettiä niitä sitten omassa pienessä päässään mikä olisi hyvä ottaa omaankin käyttöön ja taas, mitä en voisi kuvitellakaan käyttäväni.
Päivä oli erittäin antoisa itselleni. Mukavaa seuraa ja mukavia koiria. Sain nähdä monta taidonnäytettä, sekä nuorten koirien hienoja suorituksia :)
Itse henkilökohtaisesti olen hurjan ylpeä Lolan suorituksesta. Meidänhän piti mennä vähän vaan niinkuin "kokeilemaan". Halusin ottaa Lolalle ensimmäisen ihmisjäljen ja koska maasto ei ollut helpoimmasta päästä, olin varautunut auttamaan Lolaa jäljellä.
Ilmeisesti vahva haku historia tuli jostain Lolan sisältä. Sehän on opetettu ilmaisemaan eläimet kauempaa, mutta ihmisen luo se menikin suoraan, häntä vispaten, niinkuin kuuluukin.
Tässä Lolan ensimmäinen harjoituskerta. Teimme heti ensimmäiseksi Lolalle jäljen, joten ennen tätä maalimies ei ollut liikkunut sisällä. Alkuhajuksi saimme hanskan.
Ennen toista harjoituskertaa, olimme vetäneet koululla kuudelle koiralle hakutreenit :) Eli siis koululla oli paljon hajuja, myös tämä meidän maalimies oli kulkenut pitkinpoikin koulua. Lola joutui siis käyttämään nyt todellakin päätään, valitessaan oikean hajun lisäksi myös sen tuoreimman hajun, jota lähti seuraamaan.
Alkuhajuna meillä oli tässä harjoituksessa auton avaimet. Ja hienosti se sujuikin!!
Olen huisin ylpeä Lolasta!! Joskus sitä täytyy tosiaan kokeilla hieman omia ja koiran rajojaan, niin tietää missä vaiheessa koulutuksessa ollaan menossa. Sanoisin, että tämä sunnuntain kokemus osoitti, että Lola kyllä osaa!!!
Tässä viellä parin kokeneen haku-koirakon tyylinäytteitä.
Taisto:
Ady
Mahtava viikonloppu! Kiitos kaikille (varsinkin järjestäjille) vielä tätäkin kautta.
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Vapaa päivän iloja
Tänään nautittimme vapaasta päivästä ja ihanasta kevät säästä.
Aamupäivästä olimme Lolan kanssa pellolla ja kokeilin taas pillin toimivuutta. Minä kun olen pilannut Lolan luoksetulon lahjakkaasti huutamalla välillä "tänne", välillä "tännepäin", välillä nimellä ja kaikkea muuta mahdollista. Toisinaa "tänne" käsky tarkoittaa, että alkaa vaan tulemaan kohti ja toisinaan sitten haluan sen tulevan ihan luo. Koska tuntuu mahdottomalta hallita omaa kielen käyttöään ja uudelleen opettaminen on haastavaa, olen ostanut pillin. Alusta asti olen tietoisesti vaatinut, että kun pilliin puhalletaan tullaan luokse.
Tänään kokeilin mitä tapahtuu kun Lola tekee jotain erittäin mukavaa ja puhallan pilliin..
Iltapäivästä Lola pääsi Riesan kanssa lenkille. Lola ei ole kolmeen kuukauteen ollut kaveri lenkillä ja nyt kokeilimme mitä tapahtuu tunnin mittaisen rymyämisen jälkeen. Lola on lenkin jälkeen maannut sohvalla, eikä ole pahemmin liikkunut. Laitoin sille varmuuden vuoksi Bot loimen päälle ja nyt toivon ettei se aamulla olisi täysin lukossa.
Lenkki meni hyvin, vauhtia riitti ja Lola selvästi nautti. Joskin sen tahti oli huomattavasti hidastunut siitä mitä se on parhaillaan ollut.
Nyt vaan katsotaan mitä sen kanssa voi tehdä ja mitä meidän tulee välttää. Toivotaan, että tämän päivän mukava lenkki ei ollut virhe...
Kevät ja ekat joutsenet :)
Pienten kanssa päivä kului metsässä. Lyyli osaa kerjäämisen jalon taidon. Kukaan ei liiku ennen kuin Lyyli saa namia.. Olen hyvä kouluttamaan koiria ;)
Aamupäivästä olimme Lolan kanssa pellolla ja kokeilin taas pillin toimivuutta. Minä kun olen pilannut Lolan luoksetulon lahjakkaasti huutamalla välillä "tänne", välillä "tännepäin", välillä nimellä ja kaikkea muuta mahdollista. Toisinaa "tänne" käsky tarkoittaa, että alkaa vaan tulemaan kohti ja toisinaan sitten haluan sen tulevan ihan luo. Koska tuntuu mahdottomalta hallita omaa kielen käyttöään ja uudelleen opettaminen on haastavaa, olen ostanut pillin. Alusta asti olen tietoisesti vaatinut, että kun pilliin puhalletaan tullaan luokse.
Tänään kokeilin mitä tapahtuu kun Lola tekee jotain erittäin mukavaa ja puhallan pilliin..
Iltapäivästä Lola pääsi Riesan kanssa lenkille. Lola ei ole kolmeen kuukauteen ollut kaveri lenkillä ja nyt kokeilimme mitä tapahtuu tunnin mittaisen rymyämisen jälkeen. Lola on lenkin jälkeen maannut sohvalla, eikä ole pahemmin liikkunut. Laitoin sille varmuuden vuoksi Bot loimen päälle ja nyt toivon ettei se aamulla olisi täysin lukossa.
Lenkki meni hyvin, vauhtia riitti ja Lola selvästi nautti. Joskin sen tahti oli huomattavasti hidastunut siitä mitä se on parhaillaan ollut.
Nyt vaan katsotaan mitä sen kanssa voi tehdä ja mitä meidän tulee välttää. Toivotaan, että tämän päivän mukava lenkki ei ollut virhe...
Kevät ja ekat joutsenet :)
Pienten kanssa päivä kului metsässä. Lyyli osaa kerjäämisen jalon taidon. Kukaan ei liiku ennen kuin Lyyli saa namia.. Olen hyvä kouluttamaan koiria ;)
tiistai 6. maaliskuuta 2012
Kaikki hyvin taas :)
Lolan kipulääkekuuri on loppunut 2 päivää sitten. Ontumista ei ole esiintynyt pariin viikkoon ja Lolan koko olemus on muuttunut selvästi iloisemmaksi ja pirteämmäksi. Cartivettiä se saa edelleen, sitä en tule lopettamaankaan jos kerran vaikutus on näin hyvää.
Lolan vointi on ollut niin hyvä, että uskaltauduimme sunnuntaina pienelle jäljellekin. Jäljestä on tulossa video myöhemmin, kunhan saan sen ladattua. Harjoittelimme vilkkaan tien ylitystä ja taidamme harjoitella sitä viellä muutaman muunkin kerran ennen koetta.
Sää on ollut taas haasteellinen Lolan kynsille. Kova hanki ja puolittainen hankikanto lohkaisi taas kynnen. Nyt kun ontuminen on saatu parannelluksi, parantelemme lohjenneen kynnen ja kenties sitten voimme taas aktivoitua...
Välillä näin...
Lolan vointi on ollut niin hyvä, että uskaltauduimme sunnuntaina pienelle jäljellekin. Jäljestä on tulossa video myöhemmin, kunhan saan sen ladattua. Harjoittelimme vilkkaan tien ylitystä ja taidamme harjoitella sitä viellä muutaman muunkin kerran ennen koetta.
Sää on ollut taas haasteellinen Lolan kynsille. Kova hanki ja puolittainen hankikanto lohkaisi taas kynnen. Nyt kun ontuminen on saatu parannelluksi, parantelemme lohjenneen kynnen ja kenties sitten voimme taas aktivoitua...
Välillä näin...
torstai 23. helmikuuta 2012
Ortopedillä
Kävimme maanantaina Lolan kanssa ortopedillä Aistissa. Tarkoitus oli tutkia paremmin Lolan ontumisen syytä, sitä kun on jatkunut nyt reilun kuukauden.
Lolaa juoksutettiin, kävelytettiin, väänneltiin ja käänneltiin. Ainoa selvästi kipua aiheuttava liike tuli vasemman takajalan taaksepäin tehtävässä venytyksessä.
Lonkkia ei kuvattu, sillä Lolan lonkat on parisen vuotta sitten kuvattu jo.
Diagnoosi: alkava nivelrikko vasemmassa lonkassa.
Sain Lolalle nyt uutta Previcox-tulehduskipulääkettä, rimadyl kun ei näyttänyt auttavan. Lisäravinteina cartivettiä sekä omegamax-öljyä. Lääkärin mukaan nämä lisäravinteet ovat auttaneet monia nivel potilaita yllättävän hyvin.
Lola on nyt syönyt lääkkeitä 4 päivää ja ontuminen on vihdoin ja viimein loppunut!! Lola on selvästi piristynyt ja nyt sitä saakin pidellä kaksin käsin remmissä. Kuukausi ollaan nyt oltu remmiliikunnalla ja kaksi viikkoa pitäisi viellä olla.. Saas nähdä miten tässä käy ;)
Tässä viellä lääkärin lausuntoa:
Lievä vasemman takajalan ontuminen, nähtävissä etenkin kun koira kävelee hitaasti. Istuma-asento normaali. Erittäin hyvä lihaskunto, viellä ei ole tunnettavissa lihasasatrofiaa. Missään nivelessä ei havaita nivelnesteen lisääntymistä tai nivelturvotusta tai paksuuntumaa. Kaikki muut nivelet ovat liikkuvuudeltaan normaalit, vasemmassa lonkassa havaitaan normaalia pienempää liikettä ja kipua suoristuksen yhteydessä.
Laihdutus- tähtäin noin 42kg
Lonkkavika aiheuttaa ajan kanssa nivelen rappeumaa. Nivelruston puute aiheuttaa kipua. Tämä on jatkuva prosessi, jota emme saa pysäytettyä. Konservatiivisellä hoidolla saavutetaan useimmiten hyvää vastetta ja kipua saadaan hallittua jolloin elämänlaatu pysyy hyvänä. Mikäli tätä emme saa saavutettua, voidaan harkita lonkkanivelen proteesia, tekonivelen laittoa, mutta ainoastaan mikäli oireet ovat erittäin voimakkaat. Lihasmassan pitäminen hyvänä on erittäin tärkeää ja on yksi meidän tavoitteista myös tulevaisuudessa.
Nyt toivomme, että jatko menee yhtä hienosti kuin tämä alkukin on lähtenyt menemään. Että lisäravinteet ja laihdutus auttaa ja Lolan elämänlaatu pysyy ennallaa, eli hyvänä :)
Harrastukset meillä jatkuu, sehän on mitä parhainta liikuntaa. Muutenkin mietittyäni lääkärin diagnoosia, olen tullut siihen tulokseen, että elämää jatketaan normaalisti niin kauan kuin siihen vain pystytään. Jos tilanne pahenee, sitten mietitään vaihtoehtoja.
Kunhan Lolan sairasloma loppuu, niin elämä jatkuu. Lola saa elää täysillä elämänsä loppuun asti.
Olo on kyllä kieltämättä huojentunut kun ontuminen on loppunut ja selvästi Lola on muutenkin pirteämpi, oma itsensä taas :)
Lolaa juoksutettiin, kävelytettiin, väänneltiin ja käänneltiin. Ainoa selvästi kipua aiheuttava liike tuli vasemman takajalan taaksepäin tehtävässä venytyksessä.
Lonkkia ei kuvattu, sillä Lolan lonkat on parisen vuotta sitten kuvattu jo.
Diagnoosi: alkava nivelrikko vasemmassa lonkassa.
Sain Lolalle nyt uutta Previcox-tulehduskipulääkettä, rimadyl kun ei näyttänyt auttavan. Lisäravinteina cartivettiä sekä omegamax-öljyä. Lääkärin mukaan nämä lisäravinteet ovat auttaneet monia nivel potilaita yllättävän hyvin.
Lola on nyt syönyt lääkkeitä 4 päivää ja ontuminen on vihdoin ja viimein loppunut!! Lola on selvästi piristynyt ja nyt sitä saakin pidellä kaksin käsin remmissä. Kuukausi ollaan nyt oltu remmiliikunnalla ja kaksi viikkoa pitäisi viellä olla.. Saas nähdä miten tässä käy ;)
Tässä viellä lääkärin lausuntoa:
Lievä vasemman takajalan ontuminen, nähtävissä etenkin kun koira kävelee hitaasti. Istuma-asento normaali. Erittäin hyvä lihaskunto, viellä ei ole tunnettavissa lihasasatrofiaa. Missään nivelessä ei havaita nivelnesteen lisääntymistä tai nivelturvotusta tai paksuuntumaa. Kaikki muut nivelet ovat liikkuvuudeltaan normaalit, vasemmassa lonkassa havaitaan normaalia pienempää liikettä ja kipua suoristuksen yhteydessä.
Laihdutus- tähtäin noin 42kg
Lonkkavika aiheuttaa ajan kanssa nivelen rappeumaa. Nivelruston puute aiheuttaa kipua. Tämä on jatkuva prosessi, jota emme saa pysäytettyä. Konservatiivisellä hoidolla saavutetaan useimmiten hyvää vastetta ja kipua saadaan hallittua jolloin elämänlaatu pysyy hyvänä. Mikäli tätä emme saa saavutettua, voidaan harkita lonkkanivelen proteesia, tekonivelen laittoa, mutta ainoastaan mikäli oireet ovat erittäin voimakkaat. Lihasmassan pitäminen hyvänä on erittäin tärkeää ja on yksi meidän tavoitteista myös tulevaisuudessa.
Nyt toivomme, että jatko menee yhtä hienosti kuin tämä alkukin on lähtenyt menemään. Että lisäravinteet ja laihdutus auttaa ja Lolan elämänlaatu pysyy ennallaa, eli hyvänä :)
Harrastukset meillä jatkuu, sehän on mitä parhainta liikuntaa. Muutenkin mietittyäni lääkärin diagnoosia, olen tullut siihen tulokseen, että elämää jatketaan normaalisti niin kauan kuin siihen vain pystytään. Jos tilanne pahenee, sitten mietitään vaihtoehtoja.
Kunhan Lolan sairasloma loppuu, niin elämä jatkuu. Lola saa elää täysillä elämänsä loppuun asti.
Olo on kyllä kieltämättä huojentunut kun ontuminen on loppunut ja selvästi Lola on muutenkin pirteämpi, oma itsensä taas :)
lauantai 18. helmikuuta 2012
Synttäri juhlaa!
Tänään juhlittiin porukalla etsijäkoiraliiton toimintaa, joka alkoi miltei päivälleen 10 vuotta sitten.
10 vuotta sitten etsijäkoiraliiton puheenjohtajan "Lelu" sheltti saatiin takaisin 8kk kestäneeltä karkureissultaan. Siitä alkoi järjestäytynyt toiminta, jonka tarkoituksena on auttaa karanneet lemmikit takaisin kotiin. Koko ajan toimintaa kehitetään, jotta se palvelisi paremmin asiakkaita. Koulutuksia kehitetään, jotta etsijät (niin koirat kuin ohjaajatkin) olisivat mahdollisimman ammattitaitoisia. Liiton tiimihenki on loistava, iloitaan toisten onnistumisista ja autetaan ongelmissa. Erilaiset koirat opettavat oman koiran lisäksi, myös lukemaan toisen rotuisia koiria.
Aloitimme juhlahumun Luukkaan ulkoilualueelta, jonne kokoonnuimme. Ensiksi tehtiin tärkeimmät, eli marssimme grillitupaan syömään ja juomaan kupposen kuumaa. Jutustelu oli kepeää, oli mukava nähdä miten jokaisessa pöydässä nauru raikui.
Masut täynnä kokoonnuimme jälleen parkkipaikalle, jossa meidät jaettiin treeni ryhmiin. Siitä jokainen lähti omalle alueelleen tekemään koirille jälkiä.
Lola oli tänään elementissään. Olen niiiiiiiin onnellinen!
Lolan jälki ei ollut mikään haastava, tien ylityksen siihen kuitenkin halusin. Se menikin suht hyvin, vähän Lola empi mutta meni sitten yli kun otin askeleen eteenpäin.
Jäljestys sujui häntä huiskuen, ihan koko ajan. Kerran Lola jopa heitti onnen kuperkeikankin. Ilmaisu oli aivan mahtava, Lolan silmät loistivat kun palkkasin sen.
Aivan ihanaa katseltavaa, miten se suorastaan nauttii tehdessään töitä. Riemulla ei ole rajaa, kun Lola jälkeä ajaa :)
Ihana tyttö!!
10 vuotta sitten etsijäkoiraliiton puheenjohtajan "Lelu" sheltti saatiin takaisin 8kk kestäneeltä karkureissultaan. Siitä alkoi järjestäytynyt toiminta, jonka tarkoituksena on auttaa karanneet lemmikit takaisin kotiin. Koko ajan toimintaa kehitetään, jotta se palvelisi paremmin asiakkaita. Koulutuksia kehitetään, jotta etsijät (niin koirat kuin ohjaajatkin) olisivat mahdollisimman ammattitaitoisia. Liiton tiimihenki on loistava, iloitaan toisten onnistumisista ja autetaan ongelmissa. Erilaiset koirat opettavat oman koiran lisäksi, myös lukemaan toisen rotuisia koiria.
Aloitimme juhlahumun Luukkaan ulkoilualueelta, jonne kokoonnuimme. Ensiksi tehtiin tärkeimmät, eli marssimme grillitupaan syömään ja juomaan kupposen kuumaa. Jutustelu oli kepeää, oli mukava nähdä miten jokaisessa pöydässä nauru raikui.
Masut täynnä kokoonnuimme jälleen parkkipaikalle, jossa meidät jaettiin treeni ryhmiin. Siitä jokainen lähti omalle alueelleen tekemään koirille jälkiä.
Lola oli tänään elementissään. Olen niiiiiiiin onnellinen!
Lolan jälki ei ollut mikään haastava, tien ylityksen siihen kuitenkin halusin. Se menikin suht hyvin, vähän Lola empi mutta meni sitten yli kun otin askeleen eteenpäin.
Jäljestys sujui häntä huiskuen, ihan koko ajan. Kerran Lola jopa heitti onnen kuperkeikankin. Ilmaisu oli aivan mahtava, Lolan silmät loistivat kun palkkasin sen.
Aivan ihanaa katseltavaa, miten se suorastaan nauttii tehdessään töitä. Riemulla ei ole rajaa, kun Lola jälkeä ajaa :)
Ihana tyttö!!
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Lunta, lunta, lunta
Lunta taas piisaa.
Pian koittaa kevät, joten nyt täytyy nauttia lumesta, niin kauan kuin sitä viellä on jäljellä :)
Lyyli
Hemmo
Lola
Pian koittaa kevät, joten nyt täytyy nauttia lumesta, niin kauan kuin sitä viellä on jäljellä :)
Lyyli
Hemmo
Lola
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)