Varusteiksi Myrsky sai Lolan pentupannan, punaisen leveän niittipannan. Se sopiikin oikein hyvin herran kaulaan, on tukeva ja turvallisen tuntuinen. Selvästi myös mukava kaulassa, kun ei pahemmin kutitakkaan. Lyylin vanha nahkaremmi on täydellinen. Siinä on pieni ja kevyt lukko, se ei häiritse pentua ollenkaan.
Katukävely sujui hienosti! Myrsky kävelee hauskasti, hitaalla temmolla "hyllyen". Se on kuin pieni karhu joka lyllertää asvaltilla. Ohi ajaneet autot eivät aiheuttaneet sen suurempaa kiinnostusta. Toki Myrsky niitä katsoi, mutta ei reagoinut millään lailla. Pariskunnan ja lastenrattaiden tullessa vastaan Myrsky oli onnesta soikeana. Se olisi halunnut mennä tervehtimään, mutta pariskunta käveli naureskellen ohi.
Hienosti tuli pissakin kadun varrelle. Kovasti tuo käyttää nenäänsä jo nyt. Haisteli pissat ja kakat, luki siis päivän postit. Myrsky on omalla takapihalla kuin pieni riiviö. Roikkuu lahkeessa ja on alkanut nyt karkailemaan. Oli ilo ja kunnia nähdä, miten se ottaa minuun kontaktia "vieraalla maalla". Välttelin remmin kiristymistä ja jos pentu lähti väärään suuntaan, houkuttelin sen sanallisesti enkä remmiä kiristämällä. Ja hienosti se tulikin.Välillä se kulki vasemmalla sivullani oikein mallikkaasti. Ja tietenkin palkkasin sen siitä.
Olen niin onnellinen tälläisestä käytöksestä, sillä Lolan kanssa meillä oli suuria ongelmia aikoinaan juuri ulkona liikkumisen kanssa. Lola taisi olla noin 5kk kun sain sen parkkipaikkaa pidemmälle. Se pelkäsi kaikkea ja kaikkia, jopa liikennemerkkejä. Se ei myöskään suostunut pissaamaan, eikä kakkaamaan kadulle kuin vasta ollessaan puolivuotias. Myrskystä tulee varmasti oikein mukava lenkkikaveri, kunhan se tuosta kasvaa.
Alamme nyt kulkemaan kadulla päivittäin, pieniä matkoja, koska haisteleminen selvästi väsyttää sitä enemmän kuin päätön takapihalla juokseminen.
Ilmoitin Myrskyn sunnuntana olevaan pentuleikkikouluun. Sille tekee hyvää päästä leikkimään muiden pentujen kanssa. Pentukoulussa pennut saavat siis leikkiä valvotusti keskenään ja samalla harjoitellaan kontaktia ja luoksetuloa. Saas nähdä miten meille käy.. se voi olla ettei kontaktia ja luoksetuloa ole olemassakaan jos sieltä joku mukava painikaveri löytyy.. Ehkä varmuuden vuoksi otan kuitenkin keitettyä sydäntä taskun täyteen...
Lola on ollut koko kesän yllättävän hyvässä kunnossa nivlrikoltaan. Syy on varmastikin minussa. Minun on ollut vaikea hahmottaa ettei nivelrikkoisen koiran kanssa saa lenkkeillä. Lola kuitenkin liikkuu hyvinä päivinä mielellään ja minä nautin suuresti sen kanssa lenkkeilystä. Se ei vedä remmissä ja on muutenkin leppoinen lenkkikaveri täällä maalla. Välillä innostun liikaa ja homma lähtee lapasesta. Lolan kunto kestää parhaiten vartin mittaisia metsälenkkejä. Aikaisemmin ajattelin, että metsä on sille paras maasto, mutta nyt olen eri mieltä. Hiekkatie näyttäisi olevan parhain.
Takapihaltamme lähtee hienot ulkoilureitit ja olemme siellä kävelleet päivittäin. Lola liikkuu siellä mielellään. Metsässä se usein pysähtelee istumaan ja toisinaan ei edes suostu metsään lähtemään. Puolisen tuntia hiekkatiellä ei näyttäisi tekevän sille pahaa.
Toissapäivänä Lolan kipulääkkeet loppuivat. Menin apteekkiin hakemaan uutta satsia. Heillä ei kuitenkaan kyseistä lääkettä ollut, vaan jouduin odottamaan seuraavaan päivään. Lola oli siis eilisen päivän ilman kipulääkitystä ja sen huomasi. Tänään se oli selvästi kipeä. Vaikka annoi sille lääkkeen, se ei kuitenkaan suostunut iltalenkille lähtemään.
Istuin päivällä keittiön pöydän ääressä ja Lola tuli häntä huiskuten tervehtimään. Lattialla, vieressäni oli pallo, jonka Lola meinasi ottaa suuhunsa. Samalla kun se laski päätään lattiaa kohti, se kaatui kyljelleen. Onneksi sain pikkuisen hidastettua sen alastuloa. En tiedä liukastuiko se, vai lähtikö siltä jalka alta. Kaikki sattui niin nopeasti. Onneksi mitään pahempaa ei käynyt. Parketti on kieltämättä liukas lattia koiran tassuille. Mutta tietenkin taas panikoin tämänkin asian suhteen. Lolalla on nykyään vaikeuksia tulla portaita ylös, joten ei sen jalat ihan kunnolla enää toimi. Meillä on etupihalla vain 5 porrasta, ne tullaan ylös vain makupalan avulla..
Lolan lääkeresepti loppui nyt ja varaan sille kontrolli ajan. Lääkitys on ollut paras tähän mennessä, joten toivon sen jatkuvan.
Nyt kun taloon on tullut viriili pieni mies, sitä tajuaa miten vanha Lolasta on tullut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti