Pentu paniikki

Oletteko kuulleet siitä "baby blues"ta? Eli siis tietynlaisesta masennus tilasta kun pentu on tullut taloon. Koiraihmisten kanssa jutellessa tuo on aika yleistäkin, näin olen kuullut.
Minulla ei ole koskaan tuollaista ollut, eikä ole nytkään. Mutta suoranainen pentu paniikki on. Tänään se taas iski ja muisteltuani menneitä, samoja tunteita minulla oli Lolan tullessa taloon.

Pennut on pienen pieniä ja ne joutuvat opettelemaan elämään meidän ihmisten kanssa, miltei ensimmäiset pari vuotta. Tiedän sen varsin hyvin. Myrsky on kuudes koirani ja jokainen on tullut minulle 7 tai 8 viikkoisena. Eli siis kuudes pentuni.
Mutta miten sitä voikin aina olla ihan yhtä pihalla? Aika on kullannut muistot hienosti Lolan pentuajoista, enkä muista millainen se oli pentuna.. muutakuin, että kauheen kiltti ja ilmeisesti valmiiksi koulutettukin ja niin pois päin.. Sitten taas kun muistelee Lyyliä, niin se oli aivan järkyttävä riiviö. Söi kaikkea koko ajan, ei nukkunut, suoranainen ADHD koko elämänsä ajan. Juoksi kirjaimellisesti seiniä päin ja karkaili ovesta. Hyvä siitäkin tuli. Kyllä ne koirat oppii.

Pennut vaatii aikaa ja pitkää pinnaa. Ja varsinkin sitä aikaa. Tiedän sen varsin hyvin, mutta kuitenkin paniikki on taas noussut pieneen päähäni. Mitä jos Myrsky puree lahkeita aikuisenakin?
Tiedän, tiedän, tiedän... Myrsky on 8 viikkoinen pieni rääpäle, joka opettelee elämään. Minä opettelen elämään sen kanssa. Meille on jo syntynyt selvästi hyvän suhteen pohja. Se näkyy parhaiten luoksetulossa, joka päättyy aina iloiseen syliini hyppäämiseen. Jotenkin se on vaan tapani, aiheuttaa pientä paniikkia jokaikisestä asiasta kun koira on pentu.
Pelkään että pilaan sen. Teen jotain väärin ja hyvin alkanut suhteemme kärsii. Ihan hölmöä...

Myrskyllä on aivan mahtava perusluonne. Se on rauhallinen ja itsenäinen. Nukkuu paljon ja kun ei nuku, touhuaa itsekseen leluilla tai tulee luokseni kiehnäämään. Niin, tai puree Lolaa hännästä, joka aiheuttaa tietynlaisen kaaoksen. Myrsky ei juokse ympäri taloa (ei ainakaan viellä), yleensä se löntystelee. Se ei hauku, pientä vikinää kuuluu joskus kun se puree tosissaan lelua. Se on itseasiassa aika huomaamaton pentu. Hiljainen ja rauhallinen. Onhan silläkin omat villit hetkensä, mutta se on kuitenkin aika vähäistä. Se on oppinut hienosti nimensä ja reagoi siihen miltei aina. Se ottaa hienosti katsekontaktia suoraan silmiini ja olen sitä yrittänyt vahvistaa.
Miksi siis kuitenkin panikoin kun tiedän, että se on mahtava pentu ja siitä tulee mahtava aikuinen.

Kaikkein suurin paniikin aihe on tällä hetkellä ruokinta.
Myrsky barffaa ja se on ensimmäinen pentuni, joka barffaa. Olen saanut kasvattajalta hyvät ohjeet ruokintaan, voisi jopa sanoa että idiootti helpot. Moni hänen oma koira on ohjeiden mukaisesti kasvanut ja muutamat kasvatitkin. Ongelmia ei ole ollut. Ruokinta ohjeet sisältävät kahden viikon ruoka taulukon, jossa lukee jokaisen päivän kohdalla mitä annetaan aamulla, päivällä ja illalla. Ei pitäisi olla vaikeaa, eihän? Katsoo vaan jääkaapin ovessa olevaa listaa mitä pitää syöttää ja sitten syöttää sitä. Olen pitänyt tarkkaa kirjaa siitä, mitä Myrsky saa ja kuinka paljon. Ihan vaan oman mielenrauhani vuoksi. Sen lisäksi punnitsen sen joka sunnuntai ja katson, paljonko paino kehittyy viikossa.
Jostain kumman syystä näin kuitenkin viime yönä unta, että olin ruokinnalla pilannut Myrskyn rakenteen. Sillä oli unessani käyrät jalat ja lääkäri sanoi ettei sen kanssa saa harrastaa mitään, ei koskaan. Olo oli aivan järkyttävä kun heräsin. Siitä lähtien olen kytännyt, suoranaisesti kytännyt, Myrskyn jalkojen asentoa.
Suuren rodun pennulla kasvuvauhti on kova, joten aina keho ei kehity täysin tasapainossa. Muistan miten hysteerisenä seurasin Lolankin tassujen asentoa, ne kun kääntyivät yhdessä vaiheessa hiukan ulospäin.

Huoh.. miksi ihmeessä, kun yrittää nauttia pentuajasta, pää alkaa tekemään mörköjä? Miksi pitää aina huolehtia niin paljon? Olisiko se sitten joku oma tapani leimautua koiraan? Se, että yli huolehdin? Jokainen koirani on minulle ollut aina enemmän kuin koira.. paras ystävä, uskollinen ja luotettava. Myrsky on päässyt sydämeeni ja on sulattanut sen täysin... Teen kaikkeni, siis aivan kaikkeni, että se saa parhaan mahdollisen elämän kanssani.