Myrsky on erittäin reipas pentu, rohkea ja vilkas. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien, se on ollut täällä kuin kotonaan. Löysi nopeasti omat lempipaikkansa kodinhoitohuoneen kaapin alta ja viihtyy erityisesti eteisen viileällä kivilattialla.
Olemme ulkoilleet omalla pihallamme, emme viellä sen pidemmällä. Omassa pihassakin riittää ihmeteltävää, onhan meillä koko pihapiiri viellä täysin laittamatta. Pihamaamme muuttuu koko ajan sitä mukaan, kun taloa rakennetaan loppuun. Lautakasat ja työkoneet vaihtavat paikkaa ahkerasti.
Myrsky ei pihan muutoksista piittaa. Päin vastoin, se on jopa innoissaan kun huomaa, että jotain uutta on taas tapahtunut. Se kiipeilee lautakasojen päälle, sukeltaa heinikkoon, pyörii sahan puruissa ja kävelee jopa täysin epäröimättä pressun päältä. Ulkona Myrsky on aika "ehtiväinen". Itsenäisenä se lähtee pitkällekin, joten sitä on pakko vahtia koko ajan. Luoksetulo harjoitukset on aloitettu. Tarkoitus on ennen lumen tuloa rakentaa väliaikainen aita, jolloin minun työni vahtimisessa helpottuisi.
Myrsky tuli taloon perjantaina, koko viikonlopun täällä rakennettiin parveketta. Pauketta riitti ja sirkkeli soi kun kävimme pihalla pissalla. Myrsky ei välittänyt mistään muusta kuin työmiesten äänistä, joita juoksi oitis tervehtimään. Työkoneita se tutki innoissaan, vaikka ne pitivät ääntä ja olivat hurjan suuria.
Myrsky on aina märkä, olisihan se pitänyt tietää. Lapsikin oppii, että kun Myrsky tulee silloin todennäköisesti kaikki kastuu...
Vesikupin kanssa on ollut mukava lotrata. Ensin sinne työnnettiin etutassut ja sen perään otettiin suu täyteen vettä. Sitten lähdettiin innokkaana juoksemaan taloa ympäri... minä mopin kanssa perässä.
Vaihdoin vesikupin hieman korkeampaan ja kapeampaan malliin, mutta se ei tuntunut auttavan asiaa. Sitten aloinkin laittamaan vettä ihan vaan muutaman sentin kupin pohjalle ja nyt Myrsky on oppinut latkimaan hienosti. Edelleen, silloin kun sillä tuntuu olevan kuuma, se käy dippaamassa tassunsa kuppiin ja kömpii sitten onnellisena kodinhoitohuoneen hyllyn alle.
Kun hain Myrskyn, otin Lolan mukaan autoon. Näin se pystyi jo haistelemaan autossa ollessaan ja tutustumaan sitä kautta. Kotiin päästyämme annoin Lolan haistella Myrskyä sylistäni ja sen jälkeen istuuduin lattialle. Myrsky oli Lolasta innoissaan ja halusi heti pois sylistäni. Se ryntäsi Lolan luo häntä heiluen, mutta Lola pelkäsi sitä. Sen verran Lola meni paniikkiin pienestä pölypallosta, että päätin eristää koirat toisistaan kompostiverkolla. Myrsky vietti kaksi ensimmäistä päivää kompostiverkon takana eteinen/kodinhoitohuone-akselilla. Lola sai olla olohuoneessa ja juosta verkon ohi makuuhuoneeseen, aina kun uskalsi. Toisen päivän iltana, Timon ollessa koulussa, jätin Myrskyn sen omalle alueelle ja lähdin Lolan kanssa lenkille. Kun tulimme takaisin, Myrsky pomppi onnesta hihkuen olohuoneesta meitä vastaan. Se oli keksinyt miten se pystyi työntämään virittämäni kompostiverkon syrjään, eikä se sen jälkeen enää siellä pysynyt. Niimpä minun oli aloitettava koirien siedättäminen toisiinsa.
Lola oli todella epävarma ja aluksi se olikin turvallisesti sohvalla. Pikkuhiljaa se uskaltautui haistelemaan, mutta Myrsky intoutui aina hullun lailla kun Lola yritti hipsiä lähemmäs.
Nyt meillä on menossa kolmas päivä kun koirat ovat samassa tilassa ja tilanne alkaa selvästi rauhoittumaan. Lola komentaa pentua hienosti. Jos pentu ei usko, komennetaan kovemmin. Myrsky tuntuu vaan sen verran kovapäiseltä pojalta, ettei se tahod uskoa Lolan kovaa murinaa ja haukkua. Istahtaa hetkeksi, mutta jatkaa sitten taas Lolan tassujen, hännän ja nisien puremista ja kiipeää jopa selkään nylkyttämään. Pari päivää annoin Lolan itse komentaa pentua, mutta se oli selvästi stressaantunut. Lola on ollut aina lauman alimmainen, eikä se oikeen koskaan ole komentanut vieraitakaan koiria. Elen aloin sitten itse puuttumaan tilanteeseen. Ensin kävin ihan fyysisesti ottamassa Myrskyn pois tilanteesta ja sanoin samalla "ei". Kehuin kun se istuutui miettimään. En siis vienyt sitä pois Lolan luota, otin sen vaan pois Lolan iholta. Tänään olen jatkanut, mutta pelkkä möreästi sanottu "ei" on riittänyt. Lola on selvästi ollut rennompi ja murinan sijaan se katsoo minua, että voisinko nyt jo sanoa jotain. Kun Myrsky on rauhallinen, koirat voivat olla vierekkäin ilman ongelmia. Pahimman pentuhepulin aikana, olen sulkenut Myrskyn makuuhuoneeseen portin taakse ja antanut ruston syötäväksi. Lola on silminnähden helpottunut.
Kunhan Myrsky tuosta kasvaa, pääsemme yhdessä hiekkamontulle ja koirat löytävät yhteisen leikkityylin, en usko, että tulevaisuudessa mitään ongelmia tulee. Kunhan pääsemme Myrskyn kanssa aloittamaan treenit, niin energiataso kotona varmasti laskee. Meillä alkaa hujuerottelu kurssi jo heti ensikuussa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti