Aloitetaan ensimmäiseksi siitä,että Lola täytti 4.9 kuusi vuotta! Unohtui synttäreistä kirjoittaa tänne,mutta älkää huoliko, synttäreitä muistettiin kuitenkin viettää ihan ajallaan.
6vee jojo sankari
Ja sitten itse aiheeseen, syyhyn miksi olen tällä hetkellä varmasti yksi onnellisimmista ihmisitä maan päällä.. Vihdoin ja viimein yli vuoden kestänyt odottaminen päättyi ja haimme Myrskyn kotiin. Minun onnekseni kasvattaja tuli eilen näyttämään ontuvaa pentua Aistiin, joten hakumatkasta tulikin erittäin lyhyt. Ja onneksi Aistissa käynyt pentukin on kunnossa, kasvukipuja vain.
Kymmenen aikoihin lähdimme kohti Myyrmäkeä ja siellähän se koko konkkaronkka odotteli. Teimme paperit valmiiksi kasvattajan kanssa ja kävimme viellä ruokintaa läpi. Myrsky kun barffaa ja se on minun ensimmäinen koirani, joka barffaa pennusta lähtien. Lola on onneksi ollut jonkin asteisella barf-ravinnolla reilut 3 vuotta, joten ruokintaan käytettävät ainekset oli onneksi entuudestaan tuttuja.
Myrsky täyttää sunnuntaina tasan 8 viikkoa ja silloin aloitan sen viikottaisen punnitsemisen, niin kauan kun vaan jaksan sitä nostaa. Viikottainen painon tarkkailu auttoi aikoinaan hyvin Lolan ruokinnassa. Painon nousun mukaan oli helppo päätellä, saako pentu liikaa vai liian vähän ruokaa. Määrää on helppo siitä sitten lähteä suurentamaan tai pienentämään. Lolan kanssa siirryttiin kerran kuukaudessa punnitsemiseen sen jälkeen kun kotivaaka ei enää suostunut näyttämään meidän yhteistä painoa.Joten, eiköhän Myrskyn kanssa tehdä samalla lailla. Pidän kirjaa painon noususta niin tietoja voi käyttää myöhemminkin hyväkseen jos siihen on tarvetta.
Kotimatkalle lähdimme Lola takakontissa, Timo ajoi ja Myrsky oli sylissäni etupenkillä. Luulen, että Myrskyn syliin ottaminen oli pienoinen virhe ja sille tuli kuuma. Myrsky huusi koko kotimatkan enemmän ja vähemmän.Yritti päästä takapenkille tai lattialle. Ensin ajattelin, että se varmasti vaan kutsuu emoaan, mutta mitään ikävöimisen merkkejä ei ole kotona näkynyt, niin ehkäpä sillä oli vain kuuma. Onneksi matka ei kestänyt puoltatuntia pidempään.
Kotipihaan saapuessamme päätin pissattaa Myrskyn ensin pihalla ja vasta sitten viedä sen sisään. Myrsky saikin kunnon onnellisuus hepulin kun se pääsi autosta nurmikolle. Se juoksi jalkojani ympäri, häntä hurjasti vispaten. Eikä menoa haitannut vaikka välillä se kellahti kumoon.
Sisään tulimme kaikki yhtä aikaa. Lola käveli itse ja minä kannoin Myrskyn. Lola heilutteli kovasti häntää ja oli kovin kiinnostunut sylissä olevasta otuksesta. Annoin Lolan haistella hetken Myrskyn pyllyä ja laskeuduin sitten Myrsky sylissä lattialle. Näin olen toiminut aina kun pentu on tullut taloon. Olen päästänyt pennun sylistäni vapaaksi kun se on niin tahtonut. Myrsky tahtoi heti pois sylistäni. Sen häntä huiski hurjasti kun se näki Lolan ja lähti oitis tutustumaan uuteen ystävään. Lola taas joutui suoranaiseen paniikkiin. Lola peruutti olohuoneeseen, Myrsky meni häntä huiskuten perässä. Lola väisti makuuhuoneeseen, jonne Myrskykin meni. Myrsky jäi makuuhuoneen oven suuhun, jolloin Lola selvästi ahistui kun ei päässyt enää väistämään. Se murahti pennulle, samalla kääntäen päänsä pois. Myrsky joutui miettimään mitä toinen sanoo ja istuutui oviaukkoon. Tällöin Lola alkoi nostella karvojaan pystyyn ja päätin kutsua Myrskyn pois ovelta. Heti kun Myrsky tuli luokseni, Lola puikkelehti olohuoneeseen korvat luimussa.
Olin varautunut eristämiseen, koska tiesin Lolan olevan "hitaasti lämpenevää" sorttia. Joten Myrskylle on nyt rajattuna eteinen+khh ja Lolalle on olohuone+makuuhuone. Näin homma onkin sujunut kivuttomasti. Lola ei uskalla tulla lähellekkään porttia, vaan kurkkii välillä nurkan takaa tai tulee pällistelemään parin metrin päähän. Myrsky sen sijaan aloittaa hurjan hännän huiskuttelun kun näkee Lolan.
Nyt toisen päivän aamuna Lola tuli jo metrin päähän portista katsomaan kun Myrskyn kanssa leikittiin. Mutta heti kun Myrsky tuli häntä huiskuten Lolaa portille vastaan, Lola luikahti olohuoneeseen. Eli, vielä ainakin tänään kaverit saavat olla erikseen. Seuraan Lolan käytöstä koko ajan ja kun aika on oikea, päästän Myrskyn pois portin takaa. En pelkää, että Lola tekisi pennulle mitään, onhan Lola tottunut pikkukoiriin jo ennestään. Myrsky vaan vaikuttaa sen verran rohkealta tyypiltä, että se tuskin välittää yhtään Lolan yksityisyydestä.. parempi siis ensin tutustua rauhassa ja sitten vasta ottaa ilo irti uudesta ystävästä.
Myrsky on ihanan rohkea ja reipas pentu. Se on heti kotiin tultuaan syönyt hyvin, pissannut ja kakannut ulos, sekä nukkunut itsekseen eteisessä. Käytännössä aikamme kuluu niin, että jos se on hereillä se joko syö, olemme pihalla tai sitten leikimme leluilla. Ja silloin kun se nukkuu minä pääsen Lolan kanssa lenkille. Myrsky on selvästi itsenäinen, niinkuin Lolakin oli, eikä yksin olo ole yhtään hankalaa. Niimpä en turhaan viitsi tehdä siitä hankalaa, vaan olemme aloittaneet jo nyt "yksinolo" harjoituksen, ihan vaan sillä, että poistun eteisestä hetkeksi, esim laittamaan kahvin päälle.
Myrsky selvästi nauttii viileästä paikasta ja ehkäpä siksi se viihtyykin hyvin tuolla kivilattia-osastolla. Sillä on siellä vällyjä ja pehmikkeitä, mutta se nukkuu kuitenkin mieluiten ihan paljasta lattiaa vasten.
Leluja on paljon erilaisia. Parhaimmaksi on osottautunut hiukseni, joten pidän niitä nyt tiukasti nutturalla pennun ulottumattomissa. Toiseksi parhain lelu on keltainen kumipallo, joka mukavasti narskuu kun sitä yrittää purra.
Takapihamme on viellä täysin laittamatta ja siellä on jos jonkinmoista lautakasaa ja työkoneita. Myrskyä ei näytä mikään hetkauttavan suuntaan, eikä toiseen. Tänään aamupissalla se meni tohkeissaan pomppimaan pressukasan päälle. Se tuntuu pikemminkin olevan onnellinen ja innoissaan kun näkee ja kokee jotain uutta, kun taas Lola piti pentuna "opettaa" kaikkeen uuteen.
Mitä enemmän opin tuota pentua tuntemaan, sitä mahtavammalta se tuntuu. Nyt alan pikkuhiljaa käsittää kun nöffin omistajat kertovat, miten suuri sydän näillä on. Ja miten ne haluavat olla aina auttamassa, mekin ripustimme eilen hienosti pyykit yhdessä!
Myrsky tututustuu sirkkeliin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti