Hyvää Uutta Vuotta!!

Olen potenut kamalaa vatsa tautia. Minulle ei edes yleensä vatsa taudit tartu, mutta nyt tarttui ja lujaa iskikin. Kaksi päivää täysin syömättä ja olo on erittäin heikko edelleen. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu, nyt pysyy jo ruoka sisällä.

Lolasta on tullut jälleen täti, jopa kymmenelle pienelle ruttanalle! Onnittelut kaikille asian omaisille ja pienille: terve tuloa valloittamaan maailmaa! http://www.remarkabull.net/

Hyvää ja aktiivista Uutta vuotta kaikille!
Toivottavat: Miia, Hemmo, Lyyli ja Lola

Kinkun sulatus treenit

Jälleen kerran, treenasimme mitä mahtavammassa lumi myräkässä.
Tällä kertaa pakkasta ei kuitenkaan kuutta astetta enempää ollut, joskin tuuli teki siitä hitusen kylmemmän tuntuista.
Kinkut kyllä todellakin sulivat, sekä minulta, että Lolalta. Tarvoimme auraamattomilla teillä ja lunta tuli tuutin täydeltä.

Lolan jälki oli noin puolen kilometrin pituinen ja sisälsi kaksi kulmaa. Jälki oli taajama alueella, joten kävely teitä pitkin mentiin.

Viime kerrasta viisastuneena maalikoira laitettiin nyt tuulen alapuolelle, eli Lola ei saanut siitä ilmavainua. Tämä olikin toisaalta haasteellinen, sillä Lola käyttää ensisijaisesti ilmavainua.
Jäljen alku sujui hienosti. Lumessa pystyi hyvin seuraamaan, ettei Lola kulkenut aivan jäljen päällä. Harvemmin se edes laittaa kuonoaan maahan, vaan usein kulkee pää pystyssä. Ottaa siis ilmeisesti myös jäljen hajun ilmasta.

Ensimmäinen kulma oli heti alussa kun ylitimme autotien. Se meni ongelmitta.
Juuri ennen toista kulmaa ohitimme aidatun pihan, jossa kaksi suuri kokoista koiraa tuli haukkumaan meitä. Lola ohitti aidatun pihan hienosti, vähän piti pörhistellä toisille karvojaan ja möristä matalaa mörinää, mutta matka jatkui. Kun pihan ohi päästiin meni auto tien toisella puolelle pari koiraa. Näistä Lola otti ilmeisesti häiriötä, sillä jälki kääntyi risteyksestä oikealle ja Lola menikin auto tien yli sinne kadulle, mistä nämä toiset koirat olivat kulkeneet. Se ei kuitenkaan edennyt määrä tietoisesti mihinkään suuntaan, vaan jäi haistelemaan antaumuksella pissoja.

Annoin Lolalle hajun uudelleen ja ohjasin sen takaisin oikealle tielle. Siitä se nappasikin oitis jäljen hajun ja lähti varmasti etenemään. Kovin se yritti ilmavainua saada, usein pysähteli nenä kohti taivasta.

Ilmaisu tapahtui todella kaukana, noin 100m päästä. Maalikoira seisoi pitkällä suoralla keskellä tietä ja Lola ilmaisi sen suoran alussa selkeästi. Ryhdistäytyi, korvat nousivat terhakkaana ja häntä pingahti ylös. En toisaalta usko, että Lola kohdetta näki, sillä itsekin sitä oli vaikea havaita lumi myräkän takia. Mielestäni maali oli myös tuulen alapuolella, joten oli erittäin jännä huomata miten kaukaa Lola kohteen kuitenkin haistoi. Mahtoikohan tuuli kuitenkin pyörittää hajua siinä kohdassa voimakkaasti?

Niin tai näin, niin jälki kuitenkin suoritettiin koira häiriötä lukuun ottamatta erittäin mallikkaasti :) Lola meni koko matkan suurella innolla ja iloisella mielellä. Sää ei näyttänyt sitä haittaavan. Hienosta suorituksesta se sai palkkioksi kinkkua, joka näyttikin maistuvan edelleen.

Treenien loppupäässä, kun olin viemässä autolla Lolaa maaliin, testasimme pienen pösön maasto ominaisuuksia. Ja ei, siinä ei sellaisia ole.
Kiitos vielä tätäkin kautta ihanille treeni kavereille, jotka tulivat lapioineen ja työntöapuineen meitä hangesta kaivamaan. Pienen pösön takaisin tielle saamiseksi tarvittiin kuitenkin neliveto maasturia, joka sekin löytyi treeni porukasta.
Joskos ensi kerralla kun tie kaartuu vasemmalle, kaartuisi pösökin..
Onneksi rekisteri kilven irtoamista lukuun ottamatta näyttäisi siltä, että muilta vahingoilta säästyttiin. Noh, tulipa kokeiltua ja onneksi oli avuliaita ihmisiä ympärillä :)

Lola tarvitsee kohta jo lumi kengät jalkaan.. pieni koira uppoaa

Hyvää Joulua!!!

Hyvää Joulua Kaikille!!




Toivottaa: Lyyli

Hemmo

Lola

Ja minä..

Arktisen kelin jäljestys

Pidin eilen treenit. Suunnitelmat koirille oli hurjat, ajattelin että nyt treenataan pitkiä jäkiä. Kartan kanssa mietin ja pohdin erilaisia jälkiä treenaajille ja mittailin jälkien pituuksia. Kulmia ja tien ylityksiä, tunneleita ja risteyksiä.
Ja kuinkas sitten kävikään. Treenien pakkasrajana olen pitänyt -10 astetta ja aamulla mittari näytti juurikin tuota lukemaa. Hetken mietittyäni tulin kuitenkin siihen tulokseen, että treenataan vaan.
Treenipaikka oli kehä 3 vieressä ja kun saavuimme sinne, oli tuuli karmea. Ilmasto muistutti lähinnä siperian ilmastoa. Paukkupakkanen ja aivan mieletön tuuli.

Niimpä hylkäsin kaikki mahtavat suunnitelmat pitkien jälkien suhteen ja teimme lyhyet jäljet. Yhdellä hiukan pidemmällä jäljellä laitoimme maalikoiran autoon, koska viimassa ja pakkasessa ei näistä treenaajista yksikään olisi pärjännyt odotella.

Tuuli oli selvästi koirille erittäin haasteellinen, enkä ihmettele. Oli siis todellakin tuulinen keli.
Lolan jälki oli noin 500m pitkä, se sisälsi yhden kulman, yhden hämäyskoiran, sekä yhden tunnelin alituksen ja suojatien ylityksen.
Hämäyskoirana oli haasteellinen velipuoli Giotto ja sen kyllä huomasi. Lola meni alkumatkan jäljestä kenguruloikilla ja jouduin juoksemaan sen perässä. Kun Y-risteys tuli, Lola meni vauhdilla oikealle, minne Giotto oli mennyt. Tästä en nyt voi olla sata varma, että menikö Lola Gioton jälkeä pitkin vai heittikö tuuli maalikoiran hajua, sillä Lola oli menossa jokaisesta mahdollisesta tien haarasta oikealle (maalikoira oli vasemmalla ja sieltä tuuli voimakkaasti).

Pysäytin Lolan tässä tien haarassa ja annoin sille uudelleen hajun. Se palautuikin itse ja lähti oikeaan suuntaan.
Tosiaan, aina kun tuli mahdollisuus mennä oikealle, Lola lähti sinne juosten. Maalikoira oli matkan päässä vasemmalla.
Lola olisi myös halunnut oikaista, mutta maasto oli niin mahdotonta, että minun oli pakko ohjata se kulkemaan jälkeä pitkin.
Tälläiselle ilmavainuiselle koiralle oli tosiaaan erittäin haasteellista kunnon tuuli. Ensikerralla voisi yrittää muistaa, ettei laita maalikoiraa tuulen alapuolelle. Hyvin Lola kuitenkin otti hajun maasta kun en päästänyt sitä ilmavainulla menemään väärään suuntaan.

Oli hieno nähdä miten näinkin karmeissa oloissa koirat tekivät kaikki innolla töitä. Tuuli, viima, lumisade sekä pakkanen ei näyttänyt haittaavan koiria kun ne jäljestivät. Sitävastoin taas maalissa koirat paleltuivat hetkessä.

Tulipahan kokeiltua, mutta ensikerralla mittarin lukemaa enemmän tuijotan forecan sivuilta sitä "tuntuu" asteita. Kova tuuli kun tosiaan saa -10 asteen tuntumaan -16 ja siinä on jo suuri ero.

Seuraavat treenit mikäli säät suosii, olisi kinkunsulatus treenit 26.12.


Perseilykurssimme on tullut päätökseen ja saimme kun saimmekin peruuttamisen onnistumaan kurssin aikana. Olen erittäin ylpeä siitä asiasta! Peruuttaminen sujuu mallikkaasti kun Lola on jalkojeni välissä, eikä minun tarvitse enää edes koukistaa selkää. Nyt jatkamme harjoituksia ja yritämme saada peruutuksen niin vahvaksi, että se onnistuu myös sivullani. Kurssilla kokeilimme kuinka se onnistuu ja tuloksena oli se, että Lola istuutui vasemmalle sivulleni ja aina kun otin askeleen taaksepäin se siirtyi myös taaksepäin pitäen kuitenkin pepun tiukasti maassa. Eli istualleen peruutus.. Sen verran hauskalta näytti meidän harjoitukset myös tällä viimeisellä tunnilla, että meille suositeltiin koiratanssia.. noh, ehkä me nyt keskitymme vain tähän jäljestämiseen ja sen ohella rally-tokoon. Koiratanssi kun näyttää sujuvan meiltä ihan luonnostaan..

5 päivää jouluun.. kiirettä pukkaa.

Talvi jatkaa kulkuaan

Itsenäisyys päivä oli ja meni. Vietimme tämän ihanan vapaa päivän ensin aamusta jäljestyksen parissa ja iltasella keskityimme katselemaan linnan juhlien puku loistoa ja rentoutumaan :)

Itsenäisyys päivän treenit olivat sään kannalta erittäin haasteelliset. Lunta oli yön aikana siunaantunut noin 20cm lisää. Lumen tulo jatkui treenien ajan kera mahtavan tuulen. Välillä ei tosiaan pystynyt sanomaan tuliko se silmiin tunkeva lumi ilmasta vai maasta. Pakkasta ei kuitenkaan ollut muutamaa astetta enempää, joten treenaaminen onnistui. Oli hieno katsoa kuinka taitavat koirat jäljestivät täysin lumimyräkästä välittämättä.
Aura-autot huristelivat ohi ja toivat hyviä häiriöitä jäljelle.
Viikon loppuna kävin kuuntelemassa liiton järjestämää luentoa, joka koski hajujen käyttäytymisestä maastossa. Ja nyt viime treeneissä sainkin oikein omin silmin nähdä kuinka teoria ja käytöntö osui yhteen. Oli aivan mahtavaa kun teoria on hallussa, jolloin koiran tekemisen analysointi oli huomattavasti helpompaa. Se missä ennen joutui miettimään kauan, miksi koira meni tuonne, oli nyt täysin itsestään selvää. Tämähän se onkin se haasteellisin osuus, koira kyllä osaa seurata hajua, mutta osaako ohjaaja analysoida mitä koira tekee?

Luento oli erittäin kattava ja juurikin sellainen mitä itse ole kaivannut pidemmän aikaa. Samoja asioita on käyty aikaisemminkin läpi, mutta tämä pintaa syvemmälle raapaisu oli kyllä mahtavan opettavaista. Koskaan ei tiedä mistään niin paljoa, etteikö voisi oppia lisää :)

Perseilykurssimme saapuu päätökseen ensi maanantaina. Olemme jatkaneet peruutus harjoituksia kotona ja tulemme niitä edelleen jatkamaan. Lola on ulkona lumessa tehnyt mitä hienompia loikkia, voisiko johtua takapään hahmottamisesta?

Perseilykurssin jälkeen suuntaamme uusiin haasteisiin. Osallistumme Lolan kanssa 4 kuukautta kestävälle rally-toko kurssille. Kurssia vetää Tiina Lilja, joka myös tuomaroi kisoja. Joten toivottavasti tästä pidemmästä kurssi pätkästä on nyt apua ohjaajan kylttien hahmottamiseen.
Toiveena olisi keväällä/kesällä osallistua rally kisoihin, mikäli oma esiintymis kammoni sen vaan suo.
Lolan kanssa on suoritettu aikaisemmin rallyn alkeis kurssi ja jatko kurssi ja nyt menemme kertaamaan opittua asiaa plus oppimaan uutta. Tiedossa myös peruutus liikkeitä, joten perseilykurssin opit pääsevät myös uusiin ulottuvuuksiin.

Ja sitten niitä kuvia.. lumi kuvia.


Lyylin kanssa lenkkeily tuulisella säällä on miltei mahdotonta.
Raukkaparka paleltuu niin helposti. Niinpä menemmekin lyhyitä lenkkejä ja makoilemme peiton alla pidempään.
(Lyyli odottelee innolla kesää)

Harva hampaiden huoltoa.


Hemmo taas puolestaan ei niinkään palele. Sille on kuitenkin selvästi liian rankkaa lumessa kahlaaminen. Niinpä Hemmon kanssa lenkit kulkevat nyt pitkin aurattuja katuja.
Hemmo kyllä rakastaa möyriä lumessa ja on usein sen näköinenkin.





Lolan kanssa hyödynnetään luminen keli. Olemme käyneet umpimetsässä ja kehittäneet minun kuntoani ja Lolan lihaksistoa. Pakko kyllä myöntää, että Lolan lihaksisto kehittyy huomattavasti paremmin ja helpommin kuin emännän kunto.

Lunta on tosiaan yli polvieni ja yli Lolan mahan.


Mutta, mikäs sen parempaa liikuntaa kuin tämä?
(itse istuskelin hangella ja räpsin kuvia..)

Panta friikkiyteni on päässyt uusiin ulottuvuuksiin. Yksi kaunis ilta aloin miettimään, miksei ketjupantoja myydä erivärisiä? Tai onhan niitä kultaisia, hopeita ja mustia, mutta miksei pinkkejä, vihreitä ja sinisiä??
Siitä se ajatus sitten lähti kasvamaan ja muutama kokeilu kappale tuli tehtyä:

Ensimmäisen kokeilun tein ihan perus hopealle ketju pannalle. Katsotaan miten kulutuksen kestäväksi tuo osoittautuu. Maalin päälle en ole laittanut mitään lakkaa, jota kyllä huomasin kaupasta löytyvän (luulen, että se on tarpeen ainakin kuristavan pannan kulutuksessa). Harmikseni pannan valmistuttua se ei sopinutkaan Lolan kaulaan. Panta menee siis tuttavalleni testi käyttöön ja odottelemme palautetta.


Seuraavan pannan tein samalla värillä, mutta vähemmillä maali kerroksilla. Lolan tokopanta pääsi tuunaukseen hyvin tuloksin :)
Lukon jätin värjäämättä, jolla varmistin sen toimivuuden. Tässäkään pannassa ei ole mitään lakkaa päällä ja ensimmäinen ulkoilu antoi jo hiukan osviittaa, että kenties kannattaisi jotakin olla..

Mutta, palaamme asiaan pinkkien pantojen luo kun olemme jälleen viisaampia.
Ja toivottavasti joku jolla on oikeat välineet värillisten ketjujen luomiseen saa tästä vinkistä vaarin..

Perseilykurssin päänvaivaa

Eilen olimme taas harjoittelemassa takapään käyttöä. Meillä ei se peruutus edelleenkään tuota tulosta. Tarkoituksena oli opettaa koira peruuttaen kiertämään omistaja ja siitä sitten kiertämistä muutetaan jalkojen välistä mennen kahdeksikon malliin.

Peruutusta on pähkäilty tässä jo pidemmän aikaa. En vain ole löytänyt konstia millä saan Lolan peruuttamaan, jotta voin sen palkata oikeasta käytöksestä.

Eilen meille opetettiin uusi konsti millä voi lähteä koittamaan peruutusta. Ja kuinkas ollakkaan, pienen takkuilun jälkeen löysin miten Lola peruuttaa.
Ensin palkkasin Lolan pelkästään siitä, että se tuli jalkojeni väliin. Kun tämä oli sille selvää aloin ottamaan askelia taaksepäin. Tarkoitus siis, että koira tulisi mukana.

Alussa olin selkä suorana ja Lola istuutui joka kerta. Sitten tajusin, että se vain haluaa nähdä kasvoni, joten aloin kumartumaan eteenpäin. Näin kumartuneena kun otin askeleen taakse, jolloin Lola pakitti myös. Mahtavaa!!

Olemme päässeet harjoituksessa jo niin pitkälle, että olen lisännyt siihen käskysanan "peruu". Homma alkaa pikkuhiljaa luistamaan. Kunhan tämä menee perille on tarkoituksena nostaa vasen jalka pois koiran toiselta puolelta, jolloin koiran pitäisi peruuttaa sivullani. Katsotaan miten homma etenee. Olo on kuitenkin mahtava, Lola peruuttaa!!!!



Perusharjoituksiin kuuluu myös etutassut kosketus alustalla takapään kiertäessä. Tarkoitus on siis, että koira on ohjaajaa vastapäätä.
Toiseen suuntaan tämä liike sujuu hienosti, toinen suunta on hakusessa. Lola istuu todella helposti, joten palkkauksen kanssa saa olla huisin nopea.
Kosketus alustana meillä on tässä videossa tyyny (tarpeeksi paksu esine, jotta tuo tuntee sen tassujensa alla). Liukkaat laminaatit ei ole kaikkein parhain tähän harjoitukseen.



Kyllä tämä tästä..

Onnea Lyyli!

Pikkuinen ranskanbulla tuli kaverikseni hippasen reilut 6 vuotta sitten.
Sen jälkeen elämä ei ole ollut ennallaan :)
Lyyli toi mukanaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sekä rutkasti huumorintajun kasvua. Tylsää päivää Lyylin kanssa ei olla koettu. Se keksii aina jotakin mille saan vatsa kippurassa nauraa, se osaa heittäytyä totaaliseksi pelleksi.

Lyyli on aktiivinen ADHD. Sillä on suuri sydän ja se on erittäin vaarallinen ja raju rakastaja. Lyyli rakastaa hyppiä nenille, ihan kirjaimellisesti.

Lyyli kokee nyt pakkasten aikana paleltumiskuoleman joka kerta kun ulko-ovi aukeaa, joten tänävuonna virallinen synttärikuva on otettu sisällä.




Aikoinaan Lyyliä hankkiessa en tiennyt ranskiksista juurikaan ulkonäön lisäksi yhtään mitään muuta. Niimpä Lyylin hankinta olikin kuin oisi ostanut sian säkissä. Ja aivan mahtavan minisian minä sieltä sainkin.

Onnittelut 6-vuotiaalle Lyylille, perheemme ämmänkäppyrälle.
Olet korvaamaton kaikkine omine piirteinesi.

-Kotijoukot-

Pakkaspäivä montulla

Tänään treenien perumisen takia, lähdimme montulle irottelemaan ja nauttimaan kirpakasta pakkasesta. Asteita oli hippasen yli 10, joten siis oiva ulkoilusää. Kamerakin tuli mukaan haukkaamaan happea ja sinne tarttuikin mukavasti ihan ensimmäisiä lumikuvia.

Kerrospukeutuminen on pop.. sanoo Lollipop

Laitoimme taas takapään liikkeelle. Mukavasti se alkoi alkulämmittelyn jälkeen taas toimia.
Tässä ensin tyhjennettiin emännän keuhkot ja annettiin pienimuotoista sydän hierontaa..

Sitten hetken mietitään, että mitenkä tuon havun palasen saisi noin korkealta..

Ja siitä se sitten lähti..

Hyppyjä, pomppuja ja tasapainoilua.

Perslihakset hommissa..

Tahtoo tahtoo.

Kunnon ponnistus..

Se ken leikkiin ryhtyy,
se leikin kestäköön..

Revittelyä lämpimikseen..

Oikee, vasen, oikee, vasen..
Pieni hetki ennen totaalista hepulia.
Kumpi liikahtaa ensin?

Ja sitten juostiin..

Ja juostiin..

Välillä lennettiin..

Ja sitten taas juostiin..

On hyvä pysähtyä välillä.. pysähtyä ja nauttia luonnon antimista..
Varsikin niistä hevosen jättämistä antimista.

Välipalan jälkeen on taas hyvä juosta.

Lumitanssia.

Pakkaset paukkuu

No nyt se sitten alkoi, talvi.
Huomiset treenit on meidän osaltamme peruttu...

Pakkasta on jo -13 astetta, eikä olla edes joulukuun puolella. Saas nähdä miten treenaaminen tänä talvena onnistuu.
Olen pitänyt Lolalla -8 astetta treenien pakkasrajana. Kovin kylmän arka se ei tunnu olevan, mutta kylmän ilman nuuhkuttaminen ei tee hyvää keuhkoille. Ja muutenkin, mielestäni parempi ottaa varman päälle kuin katua sitten jos paleltumia tulee.
Ja vaikka koira kovempaa pakkasta kestäisikin, niin emäntä ei. Palelen taas niin paljon, että mietin muuttamista saunaan.

Lola ulkoilee hurtan talvitakki päällä, Hemmolla on Lyylin BOT. Lyylillä puolestaan on toppahaalari, mutta tassut paleltuu heti. Nyt sain sen 10 minuutin iltapissatukselle, mutta päivällä se suostui vain käymään takapihalla ja sitten äkkiä sisään.

Toivottavasti tästä talvesta ei tule kovin kylmä.. Syksyllä ei päässyt pitkälle lenkille kun oli märkää ja pimeetä. Nyt kun muuten kelit on mitä kauneimmat, niin sitten on niin pirun kylmä :(

Tilaisin aurinkoa ja -5 astetta kiitos.

Perseiltiin taas

Olimme eilen jälleen "perseilykurssilla". Viikonlopun jälkitreeneistä aiheutuneet ylimääräiset rypyt olivat kerenneet jo laskeutumaan Lolan naamalta, kunnes saavuimme perseily tunnille. Jälleen sen otsalle ilmestyi ainakin kolme uutta ryppyä kovasta ajattelusta.

Tällä kertaa tunti aloitettiin vanhojen juttujen harjoituksilla. Meillä edelleen on hakusessa ihan perus peruutus, joten harjoittelimme sitä.. jälleen. Sain taas hyviä uusia vinkkejä, mutta jotenkin vain tuntuu, etten saa Lolaa ymmärtämään mitä siltä haluan. Jatkamme kuitenkin sitkeästi harjoituksia.

Jatkoimme myös takapään pyörimistä etutassujen pysyessä kosketus alustalla. Toiseen suuntaan tämä liike sujuukin jo hienosti. Lola osaa asettaa takajalat hienosti ristiin, jolloin etutassut pysyvät ihan paikoillaan. Itse se hakeutuu myös ihan minua vastapäätä seisomaan, eli voimme pyöriä toiseen suuntaan juuri niinkuin on tarkoitus (nenät vastakkain). Toiseen suuntaan pyöriminen on viellä hakusessa enemmän.

Kolmas harjoitus oli saada koira laittamaan takajalka hulahulavanteen sisään kun vannetta pitää pystyssä. No joo.. ei ihan onnistunut meiltä, eikä lohdutukseksi muiltakaan ensimmäisellä tunnilla.
Lola väisteli vannetta lahjakkaasti ensimmäiset minuutit. Aloitimme siis ihan siitä, että vanteen ollessa maassa, Lola sai palkan kun astui sen sisään.
Kun tämä alkoi sujumaan nostin vanteen pystyyn ja yritin saada Lolan kulkemaan sen läpi. Voi epäluuloisuus sentään.. monta minuuttia siinä kului. Aina vaan se kiersi vanteen kun houkuttelin sitä toiselta puolelta tulemaan läpi.
Sitten vihdoin ja viimein tein taas jotakin, mitä en itsekään tiedä, mutta Lola tuli vanteen läpi. Ihan noin vaan käskystä. Ihan kuin se olisi vanha temppu. Se tuli kerran, se tuli toisenkin, kolmannen, neljännen.. Kouluttajakin ihmetteli mitä oikein tein, mutta en todellakaan osaa sanoa. Jotakin tein oikein, josta Lola tajusi mitä siltä halusin ja enempää ei sitten tarvittu. Sirkuskoira oli syntynyt :) Vanteen läpi meneminen onnistui jopa vanteen ollessa vähän korkeammalla.

Loppu tunnista opettelimme hännän heilutusta käskyn alaiseksi. Kuulostaa tyhmältä ja turhalta, mutta on itseasiassa aika hyödyllinen konsti mielen hallintaan. Koirahan on iloinen aina kun se heiluttaa häntäänsä, joten ajatella, jos saat koiran käskystä iloiseksi. Helppo tapa vaikuttaa koiran mielentilaan esimerkiksi jännittävissä tilanteissa.
Tämä harjoitus oli suorastaan helppo. Lola on tottunut nauruuni sekä lässyttämiseeni. Minun ei tarvitse kuin hymyillä hiukan, niin häntä alkaa huiskuta. Tähän liikkeeseen meille tulikin käskysanaksi "huiskuu". Jatkamme huiskuttelu harjoituksiakin. Luulen, että tämä voi olla se ainoa jonka me tulemme näistä tehtävistä oikeasti oppimaan..

Alkuhaju haaste

21.11.2010
Väransbyn ulkoilualue - Kirkkonummi
klo 11.00

Tämän talven ensimmäinen lumijälki!

Tänään kokeilimme Lolan kanssa kuinka jäljestys sujuu lumen lisäksi myös erityyppisen alkuhajun kanssa. Alkuhajuksi Lola on aina ennen saanut jotakin kangasta/nahkaa (panta, valjaat, pyyhe, takki, liivi) tai sitten karvatupsua. Nyt halusin kokeilla, miten homma lähtee sujumaan jos hajuna onkin joku tavallisesta poikkeava.
Alkuhajuksi saimmekin aktivointilelun puutapin.

Lola haisteli puutappia huolella, ensin päältä, sitten alta ja lopuksi jopa nuolaisi sitä. Hyvin se ymmärsi mikä oli homman nimi ja lähtikin oitis jäljestämään. Kovasti taas merkkailtiin jäljellä..

Jälki kulki tietä pitkin ja kääntyi risteyksestä vasemmalle. Sieltä se jatkui pienen pätkää metsään.

Tällä kertaa Lola oli jotenkin todella tarkka jäljellä. Voisiko sitten olla lumi syynä? En ole aikaisemmin huomannut sen käyvän nenällä ihan jälki jäljeltä läpi. Nyt se nimittäin teki niin, pienen pätkän verran. Tai sitten huomasin sen vasta nyt ensimmäistä kertaa sillä maalikoiran jäljet näkyivät hyvin lumisessa maassa.

Vaikka jälki kulki tietä pitkin, Lola lähti oikaisemaan metsän poikki. Metsässä se ilmeisesti hävitti ilmavainun ja ohjasi meidät taitavasti takaisin tielle, jäljen päälle. Kulma meni täydellisesti, nyt ei juostu siitäkään ohi. Maalikoira löytyi, ilmaisu oli selkeä ja tapahtui noin 20m päästä.

Hienot treenit ja ennen kaikkea oli hieno nähdä miten hyvin pienestä puupalasestakin saa alkuhajun annettua.
Tänään mukana oli myös kamera, joten saimme jäljen nauhalle :)

Perseillään

Tänään oli toinen perseily tunti. Tai oikeesti se oli jo kolmas, mutta elämässä joskus (onneksi erittäin joskus) tulee tilanteita kun työ vie kaiken vapaa-ajankin.. eli siis meidän toinen tuntimme.

Jatkoimme kurssilla kurre istuntaa, sekä pakittamisen opettelua. Uutena liikkeenä tuli etutassut kosketus alustalla ja takapää kiersi ympyrää.
Lolalla oli kosketus alustana pyyhe ja hyvin etutassut siinä pysyivät. Oikealle kiertäminen alkoi sujumaan helposti, mutta suuntaa vaihdettaessa Lola sai taas muutamia ylimääräisiä ryppyjä.

Oli hieno nähdä, että Lola selvästi tarjosi takapäällään nyt enemmän liikkeitä.

Tunnin lopuksi teimme viellä mahtavaa pakara hierontaa, sekä takajalkojen venytystä. Kyllä nyt takapää sekä etupää on saanut tehdä töitä.

Tunnit on todella rankkoja, niin itselle kuin koirallekin. Mutta mikäs sen hauskempaa kuin touhuta yhdessä ja kenties ehkä siinä samalla jotakin oppia :)

Haastavat treenit

14.11
Jorvaksen juna-asema
klo 10.30

Pyysin Lolalle haastavaa jälkeä, sillä se on nyt viime aikoina vaan juossut sille tehdyt jäljet läpi. Ja totta tosiaan, nyt Lola joutui käyttämään aivojaan oikein kunnolla.
Meille suunniteltu jälki vastasi idealtaan sitä, mihin tosietsinnöissä aika usein sitten joutuu. Usein saman perheen koirat lähtevät yhtäaikaa karkureissulle, mutta vain toinen tulee takaisin. Usein omistajat myös käyttävät samoja kaulapantoja koirillaan, joten aina ei välttämättä ole antaa sitä karkureissulle jääneen koiran hajua.

Lola sai siis alku hajuksi tassupyyhkeen, jossa oli saman perheen kummankin koiran hajuja. Ennen kuin hajun sille annoin, me näytimme Lolalle autossa olevan koiran. Sen piti siis itse tajuta, että tuo haju on tallessa autossa ja sitä toista täytyy etsiä.

alku oli selvästi normaalia haasteellisempi, sillä Lola alkoi oitis syömään maasta jotakin roskaa. Syöminen sille on sijaistoiminto, kun se ei tiedä mitä sen pitäisi tehdä.
Jäljen alku lähti heti juna kiskojen yli ja jouduin vähän Lolaa rohkaisemaan. Mutta kun kiskojen yli oli päästy, Lola toimi itsenäisesti. Se siis tosiaan tajusi mitä sen täytyy etsiä ja niin me lähdimme jäljelle.

Jälki kulki asvaltti katua pitkin, eikä Lolaa häirinnyt pysäyttämiseni kun odotettiin auto tien yli pääsyä. Edessämme kulki koirakko, mutta sekään ei näyttänyt haittaavan.
Viimeisestä kulmasta me taas menimme ohi, nyt ei syynä voinut olla vauhti, sillä Lola kulki erittäin rauhallisesti. Lolasta kuitenkin näki taas selvästi ettei jälki jatkunut risteyksestä suoraan.

Lola ilmaisi minulle edellisen maali koiran paikan hienosti, joten annoin sille hajun uudelleen. Loppumatka sujuikin sitten vahvasti ilmavainulla. Maali koiran ilmaisu oli jälleen selkeä, ehkei ihan niin selkeä mitä se on parhaimmillaan ollut, mutta selkeä kuitenkin.

Olo on aivan uskomattoman mahtava! Naureskelin ennen jäljelle lähtöä, että katsotaan nyt mitä tästä tulee. Että miten koira voi muka tajuta, että sen pitää etsiä sitä puuttuvaa. Mutta niin se vaan tajusi :)
Lola siis tosiaan osaa hajuerottelun jalon taidon, sekä sen lisäksi se ymmärtää mikä treenien idea on.. löytää kadoksissa oleva.

Lola ei myöskään häiriintynyt lainkaan vastaan tulevista kulkijoista. Se jatkoi työskentelyään täysin ihmisistä välittämättä.

Voi onnistumisen riemua ja tuota Lolan hienoa työskentelyä!! Tästä on taas erittäin hyvä jatkaa uusiin haasteisiin.

Mahtavat treenit!!

Tiimiliivit saapuivat

Olen järjestänyt nyt kolmannen kerran tiimiliivi tilauksen berran kautta. Viimeisin tilaus on saatu onnellisesti päätökseen ja vielä pari liiviä odottelee laatikossa uutta kotiaan.
Tällä kertaa minäkin sain vaaleanpunaisen unelmani toteen :)
Liivi on erittäin ihanaa kangasta, aivan mahtava sisätreeneihin ja kesän kuumiin keleihin. Ei hiosta.

Selässä tietenkin tiimin tuttu logo ja värinä, mikäs muu kuin pinkki...

Joskos nyt ei enää tuskan hiki valu perseilykurssilla...

Kulmia ja vapaata riehuntaa

Lauantaina kävimme taas treenaamassa. Nyt treenien aiheena oli kulmat.
Lolalle tehtiin noin 500m pitkä jälki, joka sisälsi 4 kulmaa. Jäljellä oli kulkenut myös häiriö koira, eli se oli Y jälki.

Lola lähti jälleen kerran vauhdikkaasti liikkeelle. Jälki alkoi metsäpolulla, eikä edes auton romun ylittäminen tuottanut mitään haastetta. Maalikoira oli jonkinverran pyörinyt metsäpolulla puolelta toiselle, mutta Lola meni vain suoraan.
Metsästä saavuimme hiekkatielle ja kulma meni ongelmitta. Lola kääntyi varmasti oikeaan suuntaan. Vastaamme tuli muutama kävelijä, eikä Lola häiriintynyt niistäkään. Intensiivisesti se jatkoi työskentelyä.

Tahti kiihtyi ja seuraavasta kulmasta mentiin juoksemalla ohi.. taas. Lola kyllä huomasi hienosti itsekin menneensä kulman ohi ja palautui ilman apuja.
Sama tapahtui viimeisessä kulmassa.
Maalikoira löytyi ja Lola meni lujalla vauhdilla loppuun asti. Ilmaisu tapahtui noin 5m päästä ja se oli erittäin selkeä.

Ensi sunnuntaina Lola saakin kokeilla uusia haasteita. Mahdollisesti sille annetaan alkuhajuksi sekahaju, eli siis esimerkiksi koiran peti jossa onkin useamman koiran hajua. Siitä sen pitäisi itse erottaa haju jota lähtee etsimään, eli siis vain yksi niistä pedin omistajista on maalissa.
Katsotaan kuinka käy, vai käykö mitenkään :D

************************************************************************

Sunnuntaina vietimmekin sitten leppoisaa vapaa päivää ja mikäs sen parempaa kuin viettää se koirakaverin kanssa. Kävimme Susan kanssa montulla. Lolalla riitti virtaa ja häntä vispasi onnesta.

Vähän väsyttää jo...

*************************************************************************************

Tuleva kotimme alkaa pikku hiljaa näyttämään talolta. Paljon on tehty ja paljon on vielä tekemättä. Onneksi se kuitenkin edistyy koko ajan. Toivoa on edelleen, että ensi kesänä/syksynä pääsisimme muuttamaan.

Sadepäivän aivojumppaa

Pientä vönksäystä, pientä aivotyöskentelyä ja suurempaa vönksäystä :)
Siitä koostuu meidän yhteinen hetkemme kun harjoittelimme nenällä käteen koskettamista..

Treenin häiriötekijöinä toimivat erinomaisesti Hemmo ja Lyyli.



"Perseilykurssilla", eli kordinaatio kurssilla, eli siis siellä takapää kurssilla vaadittavan kurre istunnan harjoitukset on aloitettu. Alkuvaiheissa mennään ja hiukan toivottomalta tuntuu. Mutta ehkä se tästä viellä.. nyt irtoaa jo kumpikin etutassu lattiasta :)

Perseilykurssi alkanut

Elikkä oikeammin sanottuna kordinaatio kurssi, elikkä siis harjoittelemme koiran takapään käyttöä.
Kun koira osaa käyttää takapäätään (joka näillä isoilla mörssäreillä ei ole todellakaan vahvin käytön alue) alkaa koira sitä enemmän käyttämäänkin. Painopiste siirtyy edestä myös taakse, joka sitten taas ei kuormita niin paljon koiran etuosaa. Ketteryys tietenkin lisääntyy huomattavasti, sekä sisimmät vatsa lihakset pääset ihan uusiin ulottuvuuksiin :)

Rally-toko kurssilla tuli aikoinaan puhetta takapään käytöstä ja sen takia me nyt onneksemme löydettiin juuri siihen tarkoitettu kurssi.
Itse kun en ole mikään kokenut koiran kouluttaja, niin en todellakaan tiedä miten voi takapäätä alkaa harjoittelemaan, enkä oikeastaan edes tiennyt miksi koiran olisi hyvä sitä osata käyttää.
Menimme siis innolla kurssille oppimaan teoriassa ja ihan käytännössä miten homma toimii.

Ja rankkaa oli, suoraan sanottuna erittäin rankkaa.
Harjoittelimme tänään pakittamista, joka ei ole Lolalle ollenkaan entuudestaan tuttua asiaa. Eikä minullekaan. Koulutus tapahtui naksun avulla, ensin palkattiin pelkästä takajalan liikkeestä ja sen jälkeen annettiin koiran itse tarjota liikettä.
Naksu on itselleni suhteellisen uusi asia, kuin myös Lolalle, joten voitte varmasti kuvitella miten hukassa me suurimman osan ajasta olimme. Lolalle kehittyi otsaan pari ryppyä lisää kun se mietti ja mietti, että mitä haluan sen oikeen tekevän. Itse taas jouduin olemaan todella skarppina, että osasin naksauttaa juuri eikä melkein oikeassa kohdassa.
Todellista aivotyöskentelyä siis, mutta ah, niin palkitsevaa.
Kyllä sitä näköjään oppii uusia asioita kun vaan haluaa.

Lolalla on istuminen todella vahvasti käytöksessään, joten aina kun odotin siltä liikkeen tarjoamista se laittoi istualteen. Ja kun siitä ei palkkaa tullut, se meni maate. Muutamia tuhahteluja, pieniä haukahduksia, sekä kiivasta silmiin tuijottelua.
Sain kuitenkin poimittua muutamia takajalan liikkeitä ja siitä meidän pakittamis harjoitukset nyt sitten jatkuvat.

Toisena tehtävänä oli saada koira orava asentoon istumaan, eli siis etukäpälät ilmaan.
Lola oppi ihan muutamassa minuutissa naksun avulla koskettamaan nenällä kättäni. Kun sitten laitoin sen istumaan ja käden pään yläpuolelle, se alkoi kurkottamaan nenäkosketusta. Pääsimme harjoituksessa jo siihen asti, että kaksi kertaa Lola nosti kummatkin etutassut maasta.

Saimme kurre asennon ja pakittamisen kotiläksyksi, joten niitä me nyt sitten harjoittelemme viikon verran. Kurre asennosta on tarkoitus vielä opettaa koira nousemaan takajaloilleen seisomaan ja siitä taas takaisin kurre istuntaan.
Olen hiukan epäileväinen, että joskos koskaan tulemme tuota liikettä oppimaan.. Katsotaan kuinka käy. Onneksi me olemme Lolan kanssa erittäin itsepäisiä ja sitkeitä otuksia :)

Kurssi tuntui erittäin haastavalta, mutta hauskalta.
Varmasti tulen oppimaan kurssin aikana naksuttimen oikean käytön ja Lola tulee oppimaan tarjoamaan toimintoja.

Lupaan ja vannon, että jos joskus tuon saan opetettua kurre asentoon, niin kuvia tulee ja heti :D

Sitä odotellessa..

Viuhkoja viuhkoja

31.10.2010
klo 11.00
Niipperin takametsikkö

Treenien teemana viuhka.
Teimme ensin kolmihaaraisen viuhkan Tarmolle. Lola meni suoraan, Teppo oikealle ja Figo vasemmalle. Tarmon tehtävänä oli etsiä Figo.
Kun Tarmo oli suoriutunut tehtävästään, me lähdimme Lolan kanssa etsimään vuorostaan Teppoa. Nyt siis häiriö jälkiä Tepon jälkien päällä meni Figon lisäksi myös tarmon jälki.

Jälki lähti ryteiköstä pientä olematonta polkua pitkin.
Hyppy ojan yli, jossa Lola siten joutuikin etsimään jäljen uudelleen. Hienosti löytyi.
Jälki jatkui pellon laitaa pitkin, josta kääntyi suorassa kulmassa metsään, jyrkkään kallio rinteeseen.

Lola meni kulman hienosti, hetkeäkään epäröimättä. Lähti vauhdikkaasti kipuamaan jyrkännettä ylös, minä perässä puuskuttaen.
Viuhka oli jyrkänteen päällä. Lola hetken pyöri ja tarkasteli eri suuntia, mutta lähti sitten täysin oikeaan suuntaan.
Matka jatkui metsässä polkua pitkin.

vauhti oli taas hurja, enkä edelleen tajunnut vähän hidastaa Lolan tahtia. Niinpä me menimmekin seuraavasta kulmasta ohi. Saavuimme polun päähän, joka vei taloille, joten lähdimme siis takaisin päin.

Sitten tuli tenkkapoo, kukaan kun ei oikeasti tiennyt missä maali oli.
Lola suunnisti ilmavainulla oikeaan suuntaan, mutta itse vein sen risteykseen, jossa olimme kulman ohi juosseet. Siitä Lola saikin taas hajun ja matka jatkui puoli juoksua.
Maali koira löytyi ja ilmaisu oli selkeä.

Lola on alkanut olemaan todella nopea jäljellä. Aikaisemmin se löntysteli, mutta nykyään sen perässä saa melkein juosta. Innokkuutta siis löytyy, joka tietenkin on vain positiivinen asia. Olen vain huomannut, että mitä kovempi vauhti sillä on päällä, sitä helpommin se missaa kulmat.
Jos sitä pikku hiljaa oppisi, että siitä liinasta voi myös pikkuisen koiraa jarrutella, eikä vaan juosta mukana ;)

Opin myös, ettei kovin pientä karva tupsua kannata antaa Lolalle alku hajuksi. Pienen pieni tupsu kun aika nopeasti katoaa suuren suuren sieraimen sisään...

Lauantaina taas treenit tiedossa, josko silloin harjoitteltaisiin kulmia..

Sadepäivän Treenit

Sunnuntai 24.10.2010
Klo 11.00
Juvanmalmin teollisuusalue

Sää ei tänään meitä suosinut. Treenien alussa satoi silloin tällöin tihkumalla, mutta kun Lolan vuoro viimeisenä koitti, tuli jo ihan kiitettävästi vettä.
Olin suunnitellut aluksi Lolalle noin 500m jäljen, mutta lyhensin jälkeä sillä ajattelin sään jo sinällään olevan haaste.

Lolalle tehtiin siis noin 300m pitkä asfaltti jälki. Jälki kulki teollisuus alueen kävely tietä pitkin ja siinä oli yksi suora kulma. Maalikoira oli näkyvillä hyvän ilmaisun toivossa.

Lola lähti jäljelle reippaassa tahdissa. Pari kertaa se lopetti jäljestämisen ja yritti lähteä takaisin päin. Ilmeestä päätellen olisi halunnut takaisin lämpöiseen autoon.
Se jatkoi kuitenkin innokkaasti hommia kun sitä kehotin.

Kulma ei tuottanut mitään ongelmaa. Lola meni sen erittäin varmasti.
Ilmaisu oli selkeä ja se tapahtui aika lähellä maalikoiraa, noin 5m päästä.
Jäljen suoritimme todella nopeasti, alle 10 minuutissa.

Hyvää haastetta tällainen sadekelikin oli kokeilla. Nyt maistuu tee ja Lolalle päivä unet.



olen pidemmän aikaa etsinyt Lolalle hyviä huomio liivejä. Metsä lenkillä näkyvyys on tärkeää, kuin myös jäljestettäessä kaduilla.
Hurtan uusi "lifeguard" mallisto on tullut myyntiin ja heti piti sellainen Lolalle hankkia. Huomio liivi on osottautunut ensi käytön perusteella erittäin hyväksi. Näkyvyys on hyvä ja heijastimet ovat todellakin toimivia. Suosittelemme.

Kävimme eilen Inkoossa ihmettelemässä lunta, sitä ei espooseen ole vielä saapunut.
Hyvältä näytti maistuvan :)

Ja treenit jatkuu

Palasimme eilen, reilun kuukauden mittaisen tauon jälkeen takaisin treenien pariin.
Lolalle tehtiin noin 400m pituinen jälki, maastona hiekkatietä, isoa kivimurskaa ja lopussa asvalttia. Jäljessä oli kolme kulmaa.

Lola oli intopinkeenä lähdössä jäljelle. Alkuhajun se haisteli tarkasti ja matkaan lähdettiin oitis hurjalla vauhdilla. Itsekin olin sen verran innoissani, etten tajunnut menoa jarrutella. Joten, menimme vauhdilla ensimmäisen kulman ohi.
Onneksi Lola näytti selkeästi (pysähtymällä täysin), ettei jälki enää jatkunut menosuuntaan.
Palasimme taaksepäin ja Lola löysi itse kulman. Loppumatka sujuikin ongelmitta.

Jälki kulki rekkaparkki alueen reunoja pitkin. Alueen reunat olivat korkeaa kalliota. Oli mielenkiintoista nähdä miten Lola käytti tuolla alueella todella paljon maavainua. Tuuli taisi pyörittää kallion kupeessa hajua sen verran, että maavainu oli paras.
Lola menee niin vahvasti ilmavainun kanssa, joten maavainun käyttö oli erittäin hienoa seurattavaa :)

Maalikoiran Lola ilmaisi jo aidoitetun alueen nurkan takaa. Hienosti Lola kiersi aidan vierustaa ja vei minut noin 5m päähän kohteesta. Ilmaisu oli selkeä.

Maalissa meillä oli nuori labukka uros ja mikäs sen parempi palkkio kuin pienimuotoinen leikkihetki.

Oli mahtava nähdä Lolan innokkuus. Silmät loistivat ja häntä vispasi kun se sai palkkion hyvin tehdystä työstä.

Viikonlopun virikkeitä

Perjantaina kävimme kylässä pitkästä aikaa Bonon luona. Joimme iltateetä ja käväisimme hämärtyvässä metsässä lenkillä. Lola loisti kuin joulukuusi lainavilkun kanssa.

Lauantaina suuntasimme samaisen ystävämme kanssa montulle riehumaan. Lolalla riitti energiaa ja vauhti oli hurjaa. Mukana myös vaarallisia tapahtumia jyrkänteen reunalla, mutta onneksi niistä selvittiin säikäyksellä.

Kuvia Lolan ja Bonon leikeistä:

Petremma`s Punk "Bono"

Sunnuntaina suuntasimme montulle toisenlaisessa seurassa. Lolan veli Gege tuli treffaamaan meitä yli vuoden tauon jälkeen. Oli mukava taas nähdä Gegeäkin pitkästä aikaa.
Sisarukset olivat niin saman väriset, että hetkellisesti aina vauhdin hurmassa sitä ei tiennyt kumpi on kumpi.

Valitettavasti parhaimmat kenguruloikka kuvat olisivat tulleet juuri silloin, kun räntää alkoi satamaan vaakatasossa.. joten vain yksi yhteiskuva tallentui kameralle.
Noh, ensikerralla paremmalla onnella :)

Remarkabull Art With Heart "Gege"

Gege viihdytti itseään kepin haulla sillä aikaa kun Lola löntysteli perässä..

Kiitos koirakavereille ja niiden emännille mukavasta ja aktiivisesta viikonlopusta.