Meiltä teille!

Kuulumisia

Hiukan päivityksiä kuulumisistamme.

Lolan nivelrikko on taas pahana. Olemme lopettaneet tyystin lenkkeilyn ja Lola pääsee vain pissatuksille, joko yksin vapaana (jolloin ei juokse) tai sitten remmissä. Sillä on ollut todella huonoja päiviä ja olen joutunut antamaan kipulääkettä 2 kertaa päivässä. Se ei suostu aina tulemaan piharappusia alas ja ylös menokin näyttää olevan yhtä tuskaa. Makuulta ylösnouseminen on vaikeaa, olen toisinaan sitä tukenut sillä peräpää saattaa pettää alta hetkellisesti.

Lola on saanut kahden viikon ajan laser-hoitoja. Kävimme hoidoissa  3 kertaa viikossa. Aluksi näytti siltä, että laser on pelastus, mutta sitten alkoi taas huonommat päivät. Ilmeisesti tämä märkä ja kylmä keli on nivelrikolle kaikkein pahin.
Laser hoitajamme lähti joululomalle viikoksi, joten sain vuokrata laitteen kotiin. Tarkoitus on nyt viikon ajan antaa hoitoja aamulla ja illalla. Katsotaan sitten onko hoidolla vaikutusta. Mikäli ei ole, lopetan hoidon ja keksin taas jotain uutta kokeilemisen arvoista..

Koska Lola ei pysty tällä hetkellä juoksemaan, eikä leikkimään Myrskyn kanssa olen joutunut panostamaan siihen, että pienimies saa energiansa purettua muulla tavalla.
Olemme käyneet pitkillä metsälenkeillä, täällä on aivan mahtavat maastot lenkkeillä. Hajupurkeilla olemme jatkaneet parin viikon tauon jälkeen. Tauko onkin tehnyt hyvää ja into nenätyöskentelyyn on suuri.

Myrsky on kasvanut huimasti. Se on nyt 5kk vanha ja korkeutta on noin 60cm. Painosta ei ole hajuakaan, sillä en yksinkertaisesti jaksa sitä nostaa enää. Karvaa irtoaa hurjasti ja kampaaminen on loputon projekti. Sain kasvattajalta hyviä vinkkejä karvan siistimiseen ja nyt olisi tarkoitus aloittaa harjoittelu, jotta sitten joskus tulevaisuudessa kenties osaisin karvan laittaa näyttelykuntoon.. Maaliskuussa olisi nöffien erkkari, johon olen ajatellut viedä Myrskyn.

Myrskyn kanssa on käyty uimalassa Hyvinkäällä nyt kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla osallistuimme pentu-uintiin, joka järjestetään aina torstaisin. Valitettavasti ensimmäisellä uintikerralla uimalassa oli sähkökatkos, joten iltauinti vaihtui kuutamo uintiin. Myrsky oli reipas uimari pimeydestä huolimatta ja oli mukava kun se pääsi tapaamaan muita pentuja. Pentu-uintia on tarkoitus jatkaa läpi talven, aina kun työvuoroni sen sallivat.

Olimme viime perjantaina jälleen uimalassa, tällä kertaa mukana olivat Myrskyn veli Koda, sekä sisarpuoli Ariel. Myrskyn kasvattajakin oli suomessa, joten hänetkin näimme uimalassa.
Tämä toinen uintikerta oli mielettömän hieno kokemus. Myrsky meni reippaasti itse rampilta altaaseen, ui tasaisen varmasti ja rampilta altaasta nouseminen onnistui hienosti. Edellisellä kerralla Myrsky levisi aina ylöstulorampille kuin jokisen eväät. Nyt se selvästi oppi miten siitä tullaan.

Tässä kasvattajan kuvaamaa videoo. Myrskyllä on pinkit liivit.



Oli ihana nähdä Myrskyn velikin. Nyt ymmärrän miksi kaikki sanovat, että Myrsky on suuri. Onhan se aikamoinen muhku karvoineen päivineen. Pahin kasvukausi näyttää olevan ohitse ja kasvattaja vinkkasi, että ruokintaan kannattaa nyt kiinnittää huomiota, ettei Myrsky pääse lihoamaan.

Kuva: Yrjö Mäkelä

Salaa toivoin kun Myrskyä olin ottamassa, että siitä tulisi vähän pienempi ja karvattomampi. Nyt näyttää siltä, että minulla on täällä kasvamassa jättisuuri karvapallo. Kaikesta huolimatta luonne ja terveys on minulle kaikkein tärkeintä. Myrsky on osottautunut luonteeltaan täydeksi kympiksi, joten en voisi tyytyväisempi olla. Rakastan tuota kuolaavaa karvakasaa yli kaiken. Se on itsevarma ja rauhallinen. Sillä on hermot kultaa. Se jaksaa keskittyä ja on varma suorittaja. Myrsky on kuuliainen ja erittäin kiltti pentu. Se on juuri sellainen luonteeltaan kun toivoinkin, en voisi tyytyväisempi enää olla. Myrsky on ollut todella helppo pentu. Jos se näkee tai kuulee jotakin outoa, se istahtaa ihmettelemään. Se rakastaa autoilua ja tahtoo aina mukaan, minne ikinä menenkään. Kun auton käynnistää alkaa kuorsaus takakontissa.
Aamuisin on ihana herätä märkään pusuun ja saada sen jälkeen jättikokoinen tassu naamalle. Sisäsiisteys on hyvällä mallilla, on ollut aina 12 viikkoisesta asti. Jos pissahätä yllättää, Myrsky pyytää ulos. Mikäli se ei pääse, se käy pissalla lattiakaivon päällä. Se ei ole enää kuukauteen pissannut pitkin taloa, vaan käy ainoastaan lattiakaivolla. Kätevää, pissa menee suoraan viemäriin.

Olen niin tyytyväinen tuohon pörrökasaan, että olen huomannut alkavani haaveilemaan toisesta karvakasasta...

Myrsky puljaa purkeilla 5

Purkkikurssi saapui päätökseen viime sunnuntaina.
Viimeisellä kurssi kerralla käytiin läpi koirakon osaaminen ja saatiin palautetta. Annettiin ohjeet myös jatkoa varten, sekä otettiin treenit alkuhajun kanssa.

Myrskyn kanssa saimme kouluttajalta hyvää palautetta. Myrsky oli edistynyt hienosti ja vaikkei tavoitteena edes ollut sille ilmaisun kouluttaminen se onnistui kuitenkin.
Itse olen hurjan tyytyväinen Myrskyyn. Vaikka se oli porukan nuorin, joka toi mukana haasteita jaksamisen kannalta, se ei ollut viimeisellä kurssilla mitenkään jäljessä muita. Oikeastaan aika paljon samalla viivalla kanssa kurssilaisten kanssa. Myrsky on nenätyössään todella rauhallinen ja tekee töitä kunnolla. Se ei hötky eikä hösää, vaan keskittyy, nuuhkii ja tekee. Luulen, että tämä onkin se suurin syy, miksi se väsyy niin nopeasti. Aivojen ja nenän käyttö on todella rankkaa työtä! On ollut ilo huomata, että pienimies jaksaa kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän. Olen oppinut tauottamaan treenejä, sekä havaitsemaan kun selvää väsymystä alkaa tulemaan. Olemme siis saaneet jokaisen treenin päätettyä erittäin onnistuneeseen suoritukseen, juuri ennen kuin suurin väsymys iskee.

Olen tahallani pitänyt Myrskylle miltei viikon tauon ja tänään otimme purkit esiin. Voi sitä ilon ja riemun päivää, kun Myrsky kuuli peltisten purkkien kolinan.

Treenasimme tänään alkuhajun antoa ja liitimme sen lattialla olevaan purkkiin. Treenissä minulla oli kaksi purkkia, joissa kummassakin tismalleen samaa hajua. Toinen purkki oli kädessäni, josta annoin alkuhajun. Tämä olikin se helpoin osuus, olemmehan harjoitelleet kestoa kädessä olevaan purkkiin.




Toisen purkin asetin ensin lattialle mahdollisimman lähelle, mutta myrsky innostui lattialla olevasta purkista, eikä malttanut ottaa alkuhajua ollenkaan. Niimpä siirsin lattiapurkin kauemmas ja autoin hiukan, että sain Myrskyn lähtemään purkille.



Olen tyytyväinen tähän ensimmäiseen alkuhaju harjoitukseen, tästä on hyvä jatkaa. Itselläni oli viellä hiukan hakusessa mitä tehdään ja mihin palkataan, mutta eiköhän se tästä. Myrskykin oli selvästi pihalla, olihan tämä nyt tyystin eri kuvia mitä olemme aikaisemmin treenanneet.

Kunhan saamme homman rullaamaan lisään lattialla olevien purkkien määrää. Ensin taas toinen hajustettu, toinen tyhjä. Sitten kaksi tyhjää ja yksi hajustettu. Kun sekin menee, otan mukaan häiriöhajua, eli ihmistä. Kun tämäkin onnistuu siirryn toisten eläinten karvoihin häiriö hajuna.

Katsotaan miten tämä tästä lähtee etenemään, luottavaisin mielin olen. Pääsimme Myrskyn kanssa hajuerottelun valmennuskurssille. Ohjatut treenit alkavat tammikuussa ja kestävät aina toukokuulle saakka! Aivan mahtavaa! Eiköhän meistä tule ihan hyviä hajuerottelijoita..

Myrsky puljaa purkeilla 4

Noniin..
Viime sunnuntaina oli meidän neljäs ohjattu purkkikurssi ja sen myötä ensi sunnuntaina onkin sitten jo viimeinen tunti. Tällä toiseksi viimeisellä tunnilla keskityimme ilmaisun kouluttamiseen. Ennen tunnin alkua, jokaisen oli pitänyt päättää millaisen ilmaisun koiraltaan haluaa. Sitten niitä alettiin työstämään. Aika moni tahtoi ilmaisuksi istumisen, osa halusi koiran antavan tassua oikealla purkilla. Yhdellä ilmaisuna oli maahan meno ja meillä Myrskyn kanssa ilmaisu tulee olemaan pitkäkestoinen nenäkosketus. Koska kurssi on lyhyt, suositeltiin ilmaisuksi jotakin sellaista minkä koira jo osaa. Itse valitsin nenäkosketuksen, koska Myrsky sitä tarjoaa, sekä mielestäni sen ilmaisun avulla on helppo nähdä mikä on se oikea purkki. En oikein tiedä miten nuo istumis tai maahan meno ilmaisut sitten menevät kun koira ne osaa. Mutta ainakin ensimmäisissä treeneissä, koiran istuessa oikean purkin kohdalle se aina pakitti purkista pois päin. Näin ollen kun purkkien väli oli pieni, en olisi pystynyt itse sanomaan, minkä purkin kohdalla se istui. Luulen, että tuossa joutuu hiomaan ilmaisua aika kauan ja niin hyväksi, että koira oikeasti istuu tai makaa oikea purkki etutassujen välissä.
Itse siis koin helpoimmaksi opettaa Myrskylle kestoa. Ihan sen takia, että minun on idiootti helppo nähdä minkä purkin päällä nenä pysyy pitkään ja mitkä purkit se vain haistelee läpi. Myrsky on myös alusta alkaen selvästi nuuhkinut oikeaa hajua (koiran karvaa) kauemmin kuin tyhjiä purkkeja tai ihmisen hajua. Valinta oli siis helppo ja nyt olemme lähteneet sitä treenaamaan.

Ilmaisun opettaminen aloitetaan kun koira selvästi tajuaa mitä hajuerottelu on. Ensimmäiseksi opetetaan koiralle ilmaisukäytös ja viedään se käskyn alle. Esimerkiksi "istu". Kun käytös on vahva se siirretään aluksi yhdelle purkille. Koiralle annetaan purkki, jossa on oikeaa hajua haisteltavaksi ja kun se sitä haistaa, se ei saakkaan heti palkkaa vaan sille sanotaa "istu" saman aikaisesti kun nenä on purkissa. Vasta kun koira on suorittanut oikean purkin haistelun jälkeisen ilmaisu käytöksen, se saa palkan. Tätä ei tarttenut kurssilla tehdä koirille kuin noin viisi harjoituskertaa, niin ne selvästi oivalsivat mistä oli kyse. Treeni oli koirille todella väsyttävä, ne ovat aikaisemmin vain oppineet haistelemaan oikean ja saamaan siitä palkan. Nyt mukaan haisteluun tuli sanallinen käsky, sekä sen toteutus. Oli ihana katsoa miten alkuharjoituksissa koirat olivat täysin pihalla. Ne eivät aluksi voineet ymmärtää miksi palkkaa ei tullutkaan enää pelkästään oikean purkin haistamisesta. Ilmaisu harjoituksissa myös muokattiin yhden koiran ilmaisua. Tarkoituksena oli istuminen, mutta koira näytti aina oikean purkin niin hienosti etutassullaan, että ilmaisu muokattiin siihen. Tämä koira oppi todella nopeasti laittamaan kauniisti etutassunsa oikean purkin päälle.

Koska Myrskystä on tarkoitus tehdä etsijäkoira, olemme saaneet kurssilla ohjeita ilmaisuun myös tätä harrastusta silmällä pitäen. Pitkäkestoinen nenäkosketus harjoitellaan ensin kädessä olevaan purkkiin, jolloin koiralle opetetaan samalla alkuhajun anto.
Keston opettaminen on itselleni suuri haaste. Syynä lähinnä vääräaikainen palkkaus. Ehkä se on hyvä, että tiedän omat heikkouteni niin pystyn siihen puutumaan, mutta kyllä tässä on saanut raahata itsensä niskasta peilin eteen ja pitää itselleen oikeen kunnon puhuttelun. Luojan kiitos olen kuvannut meidän treenejä niin pystyn vahtimaan omaa suoritustani.
Jälleen kerran olen huomannut, että kehu tulee ihan väärään aikaan ja nami viellä väärempään.Uskomatonta miten nopeasti koira oppii, mutta itse ei vaan opi, ei millään.

Tässä meidän ensimmäinen ilmaisutreeni, jossa palkkaus on ihan jostain syvältä



Ja laitetaan samaan syssyyn tämä epätoivoinen kolmen purkin harjoituskin



Katsottuani näiden treenien palkkaus käytöstäni, raahasin itseni peilin eteen ja pidin itselleni pitkän puhuttelun. Sen jälkeen sovin, että panostan tulevissa treeneissä oikea-aikaiseen palkkaukseen. Vaihdoin palkkaus sanan pitkästä "hyväääääää" sanasta lyhyeen ja ytimekkääseen "hyvä" sanaan. Sen jälkeen ihan kuivaharjoittelin ilman koiraa, sanomalla ensin "hyvä" ja sitten ojentamalla käden eteen. Eli ensin sana ja sitten nami. Huh... työlästä.
Seuraavissa treeneissä tulos näkyikin saman tien. Sain hienoa ilmaisukäytöstä ihan vaan muutaman treenin jälkeen. Myrsky näytti tajuavan todella nopeasti, että haluan vähän kestoa. Nyt vaan täytyy tarkkailla omaa käytöstä ja jatkaa kuivaharjoittelua, kunnes kehu ja nami tulee oikea-aikaisesti ihan automaattisesti.

Tässä nyt jo suht onnistunut treenisessio.



Yksinkertaisesti siis kaikki lässytys pois kun treeniä tehdään. Oikea käytös merkataan napakalla "hyvä" sanalla ja sen jälkeen annetaan namipalkka. Pidän edelleen treenit pienissä pätkissä, mutta on ollut ilo huomata, että Myrskyn kanssa voidaan jo vetää pienien taukojen kera noin kuuden minuutin treenejä.

Kait se tästä sitten...

Myrsky puljaa purkeilla #3

Hirmuisasti ollaan taas menty eteenpäin purkkikurssilla. Haasteita on riittänyt. Suurin haaste tällä hetkellä on minun opettelu lukemaan Myrskyä. Se nimittäin väsyy nenätyöstä aika lailla, sen verran intensiivisesti se työskentelee. Minun täytyy oppia ne eleet, mistä pystyn lukemaan sen väsymyksen tason, jotten vahingossakaan pilaa sen motivaatiota liian pitkillä treeneillä. Olenkin nyt alkanut ottamaan ihan vaan muutaman minuutin treeniä ja pitänyt sen jälkeen muutaman minuutin taukoa. Tauolla olen kehunut ja paijannut koiraa paljon, jotta sen vireystaso pysyisi kuitenkin korkeammalla.
Pikkuhiljaa huomaan oppivani lukemaan pentua paremmin ja paremmin. En ole koskaan kouluttanut näin pienelle pennulle mitään, joten on aivan uskomatonta, että sen oppimis nopeus on kuitenkin samaa luokkaa mitä se oli kun Lolan kanssa purkeilla touhuttiin. Myrsky tykkää purkkitreeneistä kovasti. Se on jo oppinut metallipurkkien kolinan ja tulee häntä heiluen katsomaan kun laitan purkkeihin hajuja treeniä varten.

Olemme treeneissä päässeet nyt siihen vaiheeseen, että olemme ottaneet mukaan häiriöhajuja. Koska Myrskyn kanssa on tarkoitus myöhemmin alkaa jäljestämään eläimiä, käytän edelleen hajuna purkissa koiran karvaa (vaihtelen eri koirien karvoja jottei se ehdollistu vain yhteen hajuun). Häiriö hajuksi me käytämme ihmisten hajua, jotta sitten aikoinaan kun maastoon siirrymme, Myrsky on jo oppinut ettei ihmisen hajun seuraamisesta tule palkkaa.

Aluksi häiriöhajua laitetaan vaan yhteen purkkiin, sen jälkeen useampaan. Häiriöhaju pidetään aluksi samana kaikissa purkeissa. Vasta myöhemmin hommaa vaikeutetaan ja laitetaan eri purkkeihin eri hajuisia häiriöitä. Koska minulla on purkit metalliset, eikä koira pysty näkemään niiden sisään, olen ottanut ihmisten hajua pumpuliin. Yksinkertaisesti ihmiset ovat hinkanneet pumpulia ihoaan vasten, jonka jälkeen olen laittanut pumpulin minikrip-pussiin, päälle henkilön nimen ja päivämäärän. Itse en koske pumpuliin missään vaiheessa, vaan käytän metallisia pinsettejä. Olen aloittanut homman ihan vieraiden ihmisten hajulla, mutta ajettelin jossain vaiheessa vaikeuttaa tehtävää ja laittaa tutun ihmisen hajua häiriöksi. On ollut hieno huomata, että Myrsky on jo nyt ehdollistunut koiran hajuun, se ei kovin paljoa ihmisen hajusta ole kiinnostunut.



Saimme neuvoksi ensin aloittaa häiriöhaju harjoitus kahdella purkilla. Toisessa on oikeaa hajua ja toisessa häiriöhajua. Minulla on aina keltaisella merkillä varustetussa purkissa oikeaa hajua. Kahden purkin harjoitus on selvästi Myrskylle liian helppo. Joko se näkee tai kuulee kun vaihdan purkit, tai sitten se on jopa oppinut, että purkit vaihtavat paikkoja. Tämän takia en treenaa kahdella purkilla paljoakaan.

Kolmen purkin kanssa sain jo selvästi hienoa hajuerottelua. Taas on keltaisella merkityssä purkissa oikeaa hajua, yhdessä purkissa ihmistä ja kolmas on tyhjä. Itselläni on suuria haasteita palkkaamisessa edelleen. Kuvittelen palkkaavani oikeaan aikaan, mutta aina vaan kun videota katson mielestäni olen hitusen jäljessä. Onneksi se ei näytä paljoa koiraa haittaavan, se on oppinut kuitenkin hienosti.



Ensi sunnuntaina olisi tarkoitus alkaa treenaamaan ilmaisua, joka meillä tulee olemaan pitkäkestoinen nenäkosketus. Olen sen opettamisessa suoraan sanottuna ihan paska. Onneksi meillä on hyvä kouluttaja, joka varmasti osaa auttaa minua keston opettamisessa. Juurikin se oikea-aikainen palkkaus kun on niiiiiiiiin hakusessa ja keston opettelussa sen huomaa.
Ehkä se tästä..

Myrsky puljaa purkeilla #2

Eilen oli meidän toiset purkkikoulutukset. Koirakot aloittivat ensimmäisen tunnin kotiläksyjen näytöllä, josta sitten siirryttiin kolmeen purkkiin.
Eli ensin näytettiin koiralle yhtä purkkia. Sitten purkki lattialle. Sitten laitettiin hajustetun purkin viereen tyhjä. Ja kun kaikki tämä onnistui, laitettiin hajustetun purkin kummallekin puolelle tyhjä purkki.
Treeni on Myrskylle todella rankka. Se jaksoi hienosti siihen asti, kunnes lisäsin kolmannen purkin. Se oli jo liikaa. Se alkoi istuskelemaan ja kun yritin sitä hiukan auttaa, se laittoi maahan. Kuola valui ja se läähätti väsyneenä.
Yhden koiran treeniaika on 10 minuuttia ja se on selvästi pienelle miehelle viellä liikaa. Apujen kanssa saatiin kuitenkin se merkkaamaan oikea purkki kaikkien kolmen seasta ja lopetimme treenin onnistumiseen. Sen verran mies oli väsynyt, että nukkui koko loppuillan kotona. Positiivista siinä on se, että se tosiaan tekee TÖITÄ nenällään. Myrsky nuuhkii purkkeja niin että sen kuulee huoneen toiseen nurkkaan asti. Se istuu ja miettii. Se ei siis missään nimessä töki purkkeja mielivaltaisesti, vaan se nimen omaan haistelee ja käyttää aivojaan.
Meinasin pitää sille tänään välipäivän, mutta uteliaisuus voitti. Minulla oli itselläni vapaata töistä, joten aikaakin pienelle purkkitreenille oli loistavasti. Niimpä kaivoin purkit, hajut ja namit ja otettiin pieni treenisessio. Myrskyllä alkaa häntä heilumaan kun se kuulee peltipurkkien kolinan. Se juoksee oitis katsomaan treenataanko me. Tämä on aivan mahtavaa! Motivaatiota ainakin siis riittää ja homma on sen mielestä hauskaa.

Aloitin tämän päivän treenit ensin yhdellä purkilla. Laitoin purkin lattialle ja palkkasin pari kertaa kun Myrsky piti nenää purkin päällä.
Siitä siirryin nopeasti kahteen purkkiin. Toinen oli tyhjä ja toisessa koiran karvaa. Otin tästäkin vain pari harjoitusta vaihtaen välillä purkkien paikkaa. Sitten otin mukaan toisen tyhjän purkin. Ohjeiden mukaisesti ensin laitetaan oikea purkki keskelle ja sitten niitä lähdetään siirtelemään. On tärkeää, että purkkeja siirtäessä kosketaan kaikkiin purkkeihin. Muuten koira oppii haistamaan omistajan hajusta, mitä purkkia on siirretty.
Treenit meni hienosti! Selvästi Myrsky oli miettinyt yön yli eilistä koulupäivää ja se oli sisäistänyt asian. Olen niin onnellinen!!!
Olen myös erittäin onnellinen omasta kehittymisestäni. Tällä kertaa asetin videokameran eteeni, jolla sain pidennettyä hiukan namin anto aikaa. Ensimmäisissä videoissa nimittän nami tulee ennen tai samanaikaisesti kehun kanssa. Kun taas tarkoitus olisi ensin kehua ja sitten vasta palkata. No nyt se alkoi jo sujumaan, ehkä vieläkin voisin pikkuisen pidentää namin antoa kehun jälkeen, Myrsky nimittäin hienosti tarjoaa kestoa purkille.

Viime tunnilla jouduimme myös kertomaan minkä opetamme koiralle ilmaisuksi. Osa opettaa istumisen oikean purkin eteen, osa makaamisen. Minä valitsin pitkäkestoisen nenäkosketuksen oikeaan purkkiin, koska se näyttäisi Myrskyltä tulevan ihan luonnostaan. Nyt kaiken muun tilpehöörin, kehujen ja namien lisäksi täytyisi myös alkaa vahvistamaan sitä kestoa... huoh.

Saimme kotiläksyksi harjoitella kolmella purkilla. Aluksi niin, että kaksi niistä on tyhjää ja sitten otetaan häiriöhajuja mukaan. Minulle suositeltiin häiriöhajuksi ihmisen hajua tulevaisuutta ajatellen. Tarkoitus on siis nyt jo ehdollistaa Myrsky etsimään koiran hajua ja opettaa, ettei ihmisen hajusta tule palkkaa. Kuulostaa hyvältä!!
Näin alkuvaiheessa häiriöhajut ovat samoja kaikissa häiriö purkeissa. Tulevaisuudessa häiriöhajuja voi vaihdelle eripurkkeihin eri hajuja.
Alkuhajun opettamisesta keskusteltiin kouluttajan kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että se otetaan mukaan vasta, kun Myrsky on selvästi sisäistänyt mitä sen kuuluu tehdä. Sen kanssa ei kuulemma ole kovaa kiirettä :)

Tässä pieni videon pätkä tämän päivän treenistä. Hienosti osasin lopettaa treenit silloin kun koira oli parhaimmillaan. Se kasvattaa mukavasti motivaatiota niin minulle kuin Myrskyllekin, kun jää hyvä ja onnistunut fiilis.



Kyllä se tästä..

Myrsky puljaa purkeilla

Myrsky on nyt 14 viikkoa vanha ja hajuerottelu treenit pyörähtivät viikko sitten käyntiin. Saimme kotiläksyksi tehdä samoja harjoituksia, mitä teimme ensimmäisellä treenikerrallakin.
Olen kuvannut nämä harjoitukset, jotta se olisi helpompi ymmärtää miten koulutus tapahtuu. Varmasti tähänkin on olemassa montaa eri tyyliä, me menemme niillä ohjeilla, mitä kurssilta saamme.
Kaikkein haastavammaksi asiaksi on osottautunut itselleni purkkien, kehujen ja namien hallinta. Aluksi minulla oli naksukin kaiken lisäksi, mutta siinä alkoi jo olemaan liikaa liikkuvia osia.. Todella paljon on siis itselläni opeteltavaa palkan suunnassa ja jopa palkan ajoituksessa. Onneksi Myrsky näyttäisi olevan nopea oppimaan, eikä turhaudu vaikka aina palkka ei tulekkaan juuri silloin kun pitäisi. Kunhan saan itse opeteltua homman hyvin, niin en usko, että tulee mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia matkan varrelle.
Treenivideo on kuvattu meidän toisista harjoituksista, eli aivan alkutekijöissä ollaan, mutta koiralta se sujuu hienosti!

Ensimmäiseksi otin videon tarvittavista välineistä. Koska tarkoitus on kouluttaa Myrsky etsimään kadonneita lemmikkejä (pääasiassa koiria) otimme heti vieraan koiran hajua harjoituksiin mukaan. Työkaverit ovat kiltisti tuoneet minulle mahdollisimman tuoretta (aluksi korkeintaan viikon vanhaa) karvaa, mahdollisimman vähällä ihmiskoskettelulla. Tämä onnistuu parhaiten harjaamalla koiraa, jonka jälkeen kumihanskaa käyttäen karva laitetaan harjasta pussiin. Ainahan harrastelijan hajuissa, jopa käyttämässäni purkeissa on muitakin hajuja. Yritämme ne kuitenkin pitää minimaalisena, jotta aluksi haju olisi mahdollisimman puhdasta.
Ensimmäinen harjoitus tapahtui kahdella purkilla. Toinen tyhjä ja toisessa hajua. Koiran edistymisen myötä purkkeja lisätään ja myöhemmin otetaan mukaan tyhjiin purkkeihin häiriö hajuja.

Mutta tässä siis välineet millä minä hommaa harrastelen:



Koko homma aloitettiin sillä, että koiralle tehdään purkki kiinnostavaksi. Eli aina kun koira oli yhtään kiinnostunut purkista se sai palkan. Myrsky oppi idean todella nopeasti. Palkan suunta piti olla mahdollisimman lähellä purkin suuta. Purkkia oli myös tarkoitus pitää koiran edessä, jotta koira söisi palkan saaden samalla purkista hajua. No joo.. menihän se nyt edes sinnepäin..



Kun koira on saatu kiinnostuneeksi purkista, on seuraava askel asettaa purkki maahan. Tarkoituksena siis, että koira kiinnostuu maassa olevasta purkista. Jälleen palkka aina kun koira kiinnostuu purkista ja pikkuhiljaa aletaan myös vaatimaan sitä haistelua/nenäkosketusta.



Kun koira ymmärtää, että hajustetun purkin haisteleminen tuottaa palkkaa, siirrytään kahden purkin harjoitukseen. Toisessa edelleen haluttua hajua ja toinen hajuton. Nyt palkka tulee vain oikean purkin haistelusta.



Kaikki videot on otettu samasta treenitilanteesta. Kaiken kaikkiaan treenit kestivät 7 minuuttia, joka näkyy viimeisessä videossa, että treenattiin liian kauan. Yritänkin nyt tauottaa enemmän treenitilanteita, otan munakellon käyttöön, jotten treenaa liian pitkiä pätkiä kerrallaan.

Tästä se lähtee. Sunnuntaina menemme taas kurssilla ja ilmeisesti pääsemme siirtymään kolmen purkin harjoitukseen. Otan taas viikon päästä videoita meidän harjoituksista ja treenien etenemisestä.

Purkkikurssi korkattu

Myrsky saapui luokseni siinä mielessä, että pääsen sen kanssa jatkamaan etsijäkoira harjoituksia ja kenties jopa tositöihin. Olen kuitenkin valmistautunut siihen, että koiran mukaan mennään. Mikäli työ ei ole Myrskylle mieluista, olen valmis jättämään sen vain harrastelu tasolle. Toivon kuitenkin, että siitä olisi ihan etsintävalmiiksi asti.

Lolan kanssa aikoinaan treenit aloitettiin alkeiskurssista. Alkeiskurssilla tehtiin jäljet metsään ja ne lähdettiin jäljestämään tuoreeltaan. Aloitimme lyhyellä näkölähdöllä, sitten lyhyellä suoralla ja sen jälkeen tuli mukaan mutkia ja kulmia. Kaikki alkeiskurssin jäljet ovat aina metsämaastossa ja alkeiskurssin jälkeen siirrytään haasteellisimpiin maastoihin ja jälkiin.

Paljon on ollut keskustelua siitä, pitäisikö tämä hajuerottelu kuitenkin aloittaa, niinkuin yleensä kaikki muukin opetus, ensin siitä tekniikan opettamisesta. Eli maaston sijaan alotettaisiinkin hajuerottelu vähähäiriöisesti purkkien kanssa kouluttamalla. Siinä koira oppii hajujen erottelun, sekä näyttämään sen hajun purkista, joka siltä pyydetään.
Purkeilla voi opettaa koiran reagoimaan vaan tiettyyn hajuun, mikäli haluaa koiran etsivän vaan yhtä hajua. Esimerkiksi sienikoiraksi kouluttaminen tehdään usein purkkien avulla ja vasta kun hajua on iskostunut aivoihin, siirrytään maastoon. Ihan järjkeenkäypää eikö? Vähän samalla lailla voi kuvitella istumisen opettamisen. Ensin se tehdään kotona ja sitten vasta siirrytään haasteellisempaan ja haasteellisempaan ympäristöön, kunnes koira istuu käskystä vaikka Helsingin keskustassa.

Koska tästä asiasta on ollut paljon puhetta liiton kouluttajien kanssa ajattelin, että menen nyt sitten itse opiskelemaan miten purkkikoulutus toimii. Kuinka koiralle opetetaan hajuerottelu purkeilla ja miten se osaaminen sitten vaikuttaa koiran suoritukseen maastossa.
Myrskyn kanssa ilmottauduimme suosittelujen perusteella Heiluvan Hännän purkkikoulutukseen. Ensimmäinen koulutuskerta oli sunnuntaina.

Ensimmäisellä kerralla kävimme läpi vain teoriaa. Miten koulutus tapahtuu, mitä välineitä tarvitsemme yms. Kaikkea hyödyllistä tietoa, mitä ei tarvitse sitten enää miettiä kun koiran kanssa treenaa. Tämä oli mielestäni oikein hyvä asia. Tälläiseen teoriaosuuteen en ole aikaisemmin törmännyt millään kurssilla. Voisi olla hyödyllistä esim ihan tokokurssillakin pyhittää se ensimmäinen tunti ohjaajille. Saimme esittää kysymyksiä ja kaikkiin kysymyksiin saimme vastauksen. Meitä myös haastateltiin ja kysyttiin mahdollisia tavotteita purkkikurssilta. Minä tietenkin kerroin etsijäkoira tulevaisuudesta ja kouluttajan kanssa päätettiin, että aloitetaan Myrskyn koulutus sitten saman tien koiran hajulla.

Kaikkein antoisimman tuosta teoriaosuudesta teki hajujen käsittely, josta kerrottiin tarkkaan. Tuli esille paljon sellaisia asioita, mitä itse en ollut tajunnutkaan aikaisemmin. Kuinka säilöä hajuja ja miten vanhalla hajulla kannattaa alottaa. Aina pitäisi hajuissa pyrkiä siihen, että ne ovat mahdollisimman "puhtaat".
Etsijäkoira treeneissä usein alkuhajuksi annetaan koiran panta. Kun pantaa ajattelee hajun lähteenä, niin siinähän on monen monituista hajua pannan omistajan lisäksi. On perheen toisen koiran hajua, kissan, maastosta tullutta hajua, koiran omistajan hajua, kaikkien jotka vaan ikinä ovat pantaan koskeneet ja usein juuri ennen jäljelle lähtöä koiran ohjaajakin tartuttaa pantaan kädestään omat hajut. Onko siis mikään ihme, että joillekin koirille ensimmäiset jäljet voivat olla todellakin haastavia?

Noh, katsotaan. Kurssin jälkeen olen varmasti hurjan paljon viisaampi ja varmasti saan paljon ideoita myös kouluttajana toimimiseen. Toivon, että Myrsky oppii kurssilla idean ja saa hyvän motivaation hajutyöskentelyyn. Palkkaaminen purkkien kanssa puljatessa kun on helppoa, ja oikeisiin suorituksiin ja ratkaisuihin on helppo liittää palkkio saman tien. Jäljellä ollessa palkka on tullut aina maalissa, joskin Lolan kanssa käytin kyllä sanallisia kehujakin työn ohella.

Teoriatunnille sai tuoda koiran mukaan tutustumaan koulutustilaan. Minä olinkin ainoa, jolla koira oli mukana, joten Myrsky sai olla kanssamme kuuntelemassa teoriaa koko tunnin ajan. Se ei arastellut ollenkaan vieraita ihmisiä, vaikka kaikki istui ringissä. Kouluttajan ääni kaikui, mutta sekään ei Myrskyä hetkauttanut. Myrsky keskittyi tutkimaan koulutustilaa, sen ihmeellisiä hajuja ja ihmeellisiä agility esteitä.

Ensi sunnuntaina alkaa sitten varsinaiset treenit. Tuskin maltan odottaa. Tulee todella mielenkiintoista kouluttamista ja opettelemista. Pidän paljon treeni tyylistä. Tulemme treenaamaan yksi koira kerrallaan, jolloin saamme häiriön minimoitua alkuvaiheessa. Tämä mahdollistaa myös sen, että muut voivat seurata toistensa suorituksia. Usein omaa koiraa kouluttaessa sitä keskittyy koiran tekemiseen, eikä välttämättä huomaa omia virheitään (siksi tykkäänkin videoida kaikki mahdolliset, mitä vaan ikinä yritän koiralle opettaa). Seuratessa toisten suorituksia, se on vähän kuin videota katselisi, voi silmillä imeä paljon enemmän tietoa.

Katsotaan miten meidän käy, eiköhän ainakin ole hauskoja hetkiä luvassa.

Kirjoittamaton kirja

Luin nöffilehteä 3/2002. Siellä oli niin hyvä teksti kirjoitettuna, että päätin sen jakaa myös tänne. Tätä ei paremmin olisi voinut sanoa.

Pentu on kuin puhdas kirjoittamaton kirja syntyessään. Tämän kirjan kannet on teettänyt kasvattaja, hän myös tulee kirjoittamaan saatesanat ja esipuheen. Toivottavasti kaunokirjaimin.
Mutta kirjassa on viellä paljon sivuja täytettävänä. Sisällysluettelo on laatimatta ja mitä moninaisimmat luvut kirjoittamatta. Mukaan kirjailijaksi tulee pennun uusi oma ihminen.
Jokainen kirjoitettu kirjain tulee vaikuttamaan seuraavaan kirjaimeen. Jokainen luku vie toiseen lukuun. Liian kovalla kädellä piirretyt kirjaimet voivat murtaa paperia monelta sivulta, eikä niitä voi poistaa särkemättä kirjan sidontaa. Suutuspäissään nurkkaan heitetty kirja repeää kirjoituskelvottomaksi.

Pennun uudella omistajalla on edessään pienen elämän kokoinen tehtävä. Oikeus nauttia ja iloita tästä elämästä, jota hän saa koiranpentunsa rinnalla kulkea.
Ja myös velvollisuus kantaa vastuu niistä valinnoista, joita jokapäiväinen elämä tuo koiranpennun eteen ja jotka sitä kautta tulevat omistajan päätettäväksi. Toivottavasti omistajalla on halua ja kykyä ratkaista asiat koiransa parhaaksi.

Hyvään koiranpitoon kuuluu ihmisen oma kyky tuntea positiivisia tunteita. Ei niinkään hetken riemu jonkun tekemisen onnistumisesta, vaan syvempi ilo, sanoisinko onni yhdessäolosta.

                                                                                              - Salme Mujunen -

Rokotuksilla

Aika on vierähtänyt kuin siivillä, eilen kävimme ottamassa Myrskylle jo ensimmäiset rokotukset!

Myrskyllä oli hauskaa lääkärissä. Ovesta kun mentiin sisään, se oli ensin hiukan ihmeissään. Mutta tavattuaan odotushuoneessa pari rapsuttajaa, se oli kuin kotonaan. Häntä vispasi, se kisoi minua oikealle ja vasemmalle. Eteenpäin ja taaksepäin. Jokainen nurkka piti tutkia ja jokainen kulma testata hampailla.
Suurta sakemannia Myrsky tuijotteli häntä pystyssä ja oli siitä kovin kiinnostunut. Sen sijaan haukkuva pieni pumi oli hurjan pelottava.. Onneksi pumi lopetti hetken päästä haukkumisen niin oltiin sitten ihan rauhassa, eikä Myrskylle jäänyt mitenkään pelko päälle.

Lääkäri kehui kovasti Myrskyn luonnetta. Sanoi, että on tottunut siihen, että nämä ovat pentunakin erittäin rauhallisia, usein makoilevat vaan. Myrsky sen sijaan tutki huonetta häntä vispaten ja oli oikein eloisa ja iloinen. Se antoi käsitellä itseään hyvin, ei arastellut lääkäriä laisinkaan.

Lääkäri kehui myös Myrskyn kuntoa. Paksun karvan alla tuntui hoikka pentu. Ei liian hoikka, eikä liian lihava vaan juuri kuulemma sopiva! Mahtavaa!
Hampaat saivat kehuja, purenta oli hyvä. Korvat olivat niin puhtaat että lääkäri oikeen hämmästeli. Kivekset olivat kohdillaan, napatyrää ei tuntunut, sydän oli ok, silmät kirkkaat, karva hyvä ja saatiin kehuja lyhyistä kynsistäkin :)

Pelkkiä kehuja siis pennun kunnosta. Luonteesta lääkäri tykkäsi erittäin paljon. Myrsky oli pöydälläkin ihan ilman mitään paniikkia, rauhallisesti ja itsevarmasti. Pistosta se ei edes huomannut kun namitin sitä samaan aikaan.

Hyvin olen onnistunut koti punnituksessa, sillä lääkärin vaaka näytti myös tarkalleen samaa, eli 16.6kg.
Jäipäs siitä reissusta hyvä mieli, niin minulle kuin Myrskyllekin.

Lääkäri oli sama, joka hoitaa Lolan nivelrikkoa, joten sain Lolalle samalla uusittua reseptin. Hienoa, minun ei tarvitse viedä sitä kontrolliin, koska lääkkeet ovat hyvät ja kävimme viimeksi keväällä.

Myrsky täytti 3kk

Huh huh.. nopeasti aika menee. Pieni vauva on kasvanut hujauksessa pieneksi lapseksi. Kohta koittaa teiniaika, jota odotan pelon sekaisin tuntein. Onneksi hajukoulutus pyörähtää käyntiin 6 viikkoa kestävällä purkkikurssilla, niin kenties ehkä, selviämme teiniajasta hiukset päässä.

Myrsky on ihanan aktiivinen, rakastan sitä. En malta odottaa, että se tuosta kasvaa sen verran, ettei ole koko ajan kumollaan metsässä. Siitä tulee mahtava lenkkikaveri.
Se on aina salamana eteisessä jos olen jonnekkin lähdössä. Ihan sama vaikka se olisi hetkeä aikaisemmin kuorsannut kodinhoitohuoneessa kaapin alla, se tulee salamana eteiseen, häntä heiluen ja kyselee "mihin mennään". Aivan mahtavaa!

Painoa on tullut taas hienosti parisen kiloa viikossa lisää. Nyt Myrsky painaa 16.6kg. Matokuuri on annettu ja huomenna menemme rokotuksille. Toivottavasti lääkäriltä tulee vain positiivista kommenttia koiran kunnosta. Jännitän edelleen tuota ruokintaa ja seuraan hysteerisesti painon kasvua ja pennun kehitystä. Varmaan ihan hyvä toisaalta noinkin, että jos sitten jotain tulee niin osaan reagoida ajoissa. Kaikki nyt ainakin omaan silmään näyttäisi hyvältä, katsotaan mitä lääkäri huomenna sanoo..

Kasvua on tapahtunut painon lisäksi myös korkeudessa. Harmi sinällään kun en ole tajunnut punnituksen lisäksi mitata korkeutta. Se olisi ollut myös mielenkiintoista sitten jälkeenpäin tutkia miten on kehittynyt. Tällä hetkellä Myrskyn pää on polveni korkeudella, eli maallikon arvioinnin mukaan se on reilut 40cm korkea.

Joitakin ongelmia kasvu on tuonut mukanaan. Kodinhoitohuoneen kaapin alle se ei onneksi enää kokonaan mahdu, työntää sinne vaan nätisti päänsä kun nukkuu. Mutta sohvan alle se on kaksi kertaa väkisin tunkeutunut. Se pääsee sinne tunkeutumaan kylkiasennossa. Sohvan reunoilla on laidat, joten sohva on korkeampi istuimien alta mitä se on ihan niistä reunoista. Niimpä kun Myrsky on sinne jotenkin itsensä saanut tungettua kylkiasennosta, se nousee sohvan alla maha asentoon, eikä enää pääse sieltä pois. Onneksi kumpikin tapaus on sattunut siihen aikaan kun olemme katsoneet telkkaria, joten pelastusoperaatio on saatu pikimmiten pystyyn. Toinen nostaa sohvaa ja toinen vetää pennun sieltä alta pois..

Perjantaina vietettiin Suomessa eläinten päivää. Me olimme sitä juhlistamassa montulla, minulla kun sattui olemaan jopa vapaa päiväkin silloin.

Kamera oli tietenkin mukana ja kuvia napsin ahkerasti. Muutama hyvä kuva tallentuikin tällä kertaa pieneen kameraani. Harmi kun järkkäri on edelleen epäkunnossa. En ole sitä vienyt korjautettavaksi kun odottelen, että rahatilanne antaa siihen tilaisuuden. Tietenkin kun takuu on mennyt umpeen, sekä rungossa, että objektiivissa pitää jomman kumman niistä sanoa sopimuksensa irti. Onneksi minulla on tuo pieni vesitiivis kamera, joka odottaa ensi kesän uinti hetkiä.. saa edes jotain kuvia.

On se kyllä vaan niin ihanaa kun on pentu taas talossa. Lola on selvästi piristynyt, vaikka sillä edelleenkin loppuu sietokyky tuon hampaisiin. Lola ei komenna pentua, joten tilanne on vähän mahdoton. Minä joudun koko ajan puuttumaan Myrskyn käytökseen, sillä Lola ei sitä tee. Se ei sano pennulle pahasti, vaikka vinkuu kivusta kun sen korvaa purraan. Onneksi tilanne on nyt jo rauhoittunut aika paljon, suurimmaksi syyksi sen takia, kun olemme alkaneet liikkumaan ulkona enemmän. Myrsky väsyy metsälenkeillä, se tutkii, haistelee, kuuntelee ja katselee koko lenkin ajan. Se siis aika pitkälti nukkuu kotona ollessamme. Kunhan tuo tuosta viellä kasvaa niin alamme sitten käymään kahdestaan päivän pisimmät lenkit, Lolan kunto kun ei kestä oikeesti pitkiä lenkkejä. Toivotaan, että löydettäisiin jostain mukava koirakaverikin peuhalenkeille.

Mutta tälläistä täällä tällä kertaa.. ei kummempia. Valtakunnassa kaikki hyvin.

KoiraKokkiKolmonen: Kasvismössö

Barffaavien koirieni vitamiinin saannin varmistan sillä, että ne syövät monipuolista kasvismössöä. Jotta vitamiinit pystytään käyttämään parhaimmalla mahdollisella tavalla hyväksi koiran elimistössä, mössä menee aina pakkasen kautta suuhun.
Mössöä valmistan noin kerran viikossa. Käytän aina eri aineita, koska uskon siihen, että monipuolisuus ruokavaliossa on hyvästä.
Aineksina käytän kaikkea mahdollista mitä kaupan hedelmäosastolta löytyy. Ainoat joita en käytä ovat tomaatit, sipulit, viinirypäleet, paprikat ja avokaadot. Teen joka kerta mössö satsin hiukan erilaisista aineksista. Pakkasessa erilaiset mössöt ovat sekaisin, joten koirat saavat eri päivinä hiukan erilaista mössöäkin.

Koska tänään oli erityisen tylsää, päätin ottaa kuvia mössön teosta... ehkä kenties jos jotakuta se sattuu kiinnostamaan, jos ei, niin voi sitten ihailla vaan hienoja taiteellisia kuviani.

Tarvikkeet

Ensimmäisenä voisimme vähän katsoa mitä tarvikkeita mössön valmistamiseen minä käytän. Tapoja on monia ja jokainen valitsee tarvikkeensa oman mieltymyksen ja resurssien mukaan. Tässä esittely millä minä mössöä teen ja mistä aineista tälläkertaa mössö valmistettiin.

Tärkein asia mössön valmistuksessa on olla laadun valvoja paikalla. Hänen tehtävänsä on tarkastaa, että mössö tehdään parhaimmista mahdollisista raaka-aineista. Hän maistaa jokaista raaka-ainetta ensin palasen ja sitten vasta hyväksynnän jälkeen aineet mössätään. 

Sitten on hyvä olla myös joku väline millä mössöä saa tehtyä.. helpottaa hommaa huomattavasti. Tehosekoitin ja sauvasekoitinkin kuulemma toimivat tässä työssä oikein hyvin. Itselläni on herra monitoimikone kovassa käytössä.

Toisinaan sitä kuitenkin huomaa haaveilevansa vieläkin suuremmasta koneesta. Ei tarvitsisi koko ajan olla tyhjentämässä säiliötä. Tämän mössön valmistamiseen jouduin ainakin 10 kertaa tyhjentämään säiliön välillä, joten joku iso vati on ihan hyödyllynen omistaa myös.

Ja tässä hieno kuva aineksista mitä käytettiin tällä kertaa. Elikkäs yksinkertaisesti viimekertaisen hedelmä voittoisen mössön vastapainoksi, nyt tehtiin mössö vain porkkanasta, parsasta, salaatista ja banaanista. Mössön aineksissa tärkeää olisi, että mössö koostuu puoliksi hedelmistä ja puoliksi vihanneksista.

Pienenä vinkki vitosena voi mainostaa aineksien hankitapaikaksi Lidl-kauppaketjua. Siellä kasvikset ovat huomattavasti halvempia kuin millään muulla kauppaketjulla. Usein mössöön valitsenkin raaka-aineet vähän sen mukaan, mitä tarjouksessa sattuu olemaan. Kyllä mössöönkin saa rahaa uppoamaan yllin kyllin, jollei hiukan katso mistä niitä ostaa. Tietenkin ihanne olisi jos osaisi itse kasvattaa omat ainekset.. ei ehkä niitä kotimaisia banaaneja kuitenkaan, mutta niin paljon kuin vain pystyisi. Toivottavasti se joskus onnistuu. Olisi mahtavaa jos koirat saisivat kasvikset omasta maasta!

Noniin.. ja sitten takaisin asiaan.. 

Työvaihe nro 1

Pilikkominen, eli siis pilkkominen, eli siis se kohta jossa kannattaa varoa niitä omia sormiaan. Riippuen tietenkin siitä, millä mössön muussaa kannattaa ainekset pilkkoa sopiviksi palasiksi.

Tämän jälkeen, kun laadun valvojalle on maistatettu jokainen ainesosa erikseen, hän on aineet hyväksynyt, voi laadunvalvoja vetäytyä kahvitauolle.. tai päiväunille.

Työvaihe nro2

Hirmuisen vaikea työvaihe.. eli pistetään pilkotut palaset koneeseen ja painetaan nappia... noin sitä mössöä sitten siitä alkaa pikkuhiljaa valmistumaan... Om nom nom

Työvaihe nro 3

Kun kaikki on mössätty tapahtuu pienimuotoinen sekoitus ja sen jälkeen alkaa purkitus. 

Jotain hyötyä on jugurtti addiktiostani. Nämä jugurttipurkit (liidelistä tietenkin!) Toimivat oikein hyvin pakkasessa. Yksi purkki vetää 500g mössöä.

Ja sitten kun purkit on täytetty, kannella suljettu, ne sujautetaan pakkaseen odottamaan jäätymistä, jonka jälkeen ne menevät parempiin suihin.. kas näin

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, on erittäin suositeltavaa kutsua siivousryhmä paikalle. Mössöllä saa paikat kyllä aika sotkuiseksi...

Kasvua, kasvua kohisten

Myrsky täytti tänään 11 viikkoa. Painoa on nyt 14.5kg ja pentu kasvaa hurjaa vauhtia.
Olen ottanut Myrskyä mukaan Lolan kanssa lenkille. Lolan lenkit kun ovat lyhyitä ja rauhallisia niin pentukin on hienosti mennyt mukana. Hädät tulee metsään jo kuin vanhalla tekijällä. Myrsky kulkee nätisti remmissä, aina silloin, kun se ei härki Lolaa. Nyt härkkiminen on hiukan vähentynyt, se on keksinyt Lolan remmissä roikkumisen. Parempi sekin kuin roikkua Lolan poskinahassa.

Eilen kävimme montulla. Oli aurinkoinen sää, mutta tuuli oli kylmä. Löntystelimme vajaan tunnin ja sitten ajoimme tapaamaan erästä nöffi ihmistä. Sain häneltä paljon vanhoja nöffiyhdistyksen lehtiä ja siinä se viikonloppu onkin sitten aika pitkälti kulunut, lehtiä lukien.

 

Myrsky kasvaa tosiaankin hurjaa vauhtia, mutta mukava on nähdä myös kehitystä muualla. Pureminen on ehkä pikkiriikkisen vähentynyt. Ainakin se on pikkiriikkisen oppinut hillitsemään sitä kovaa puremistaan. Välillä, yleensä iltahepulin aikaan pureminen on aika hurjaa, mutta muutoin suun voimaa osataan jo säädellä... jotenkuten.

Kynsien leikkaaminen onnistuu ja ollaan harjoiteltu turkin siistimistäkin. Lähinnä tassukarvoja olen lyhentänyt. Harjaaminen aiheuttaa pienimuotoisen raatelukohtauksen, mutta hienosti sekin alkaa jo sujumaan. Ruoka maistuu ja vesikupissa uiskentelu on edelleen hauskaa.

Tänään Myrskylle kaivettiin kätköistä Lyylin vanha aktivointipallo. Pallon pyörittely on todella väsyttävää, sillä pentu käyttää pyörittämisen lisäksi kovasti nenääsä löytääkseen pudonneet namipalat. Lyyli hakkasi kovaa palloa pitkin seiniä, Myrskyllä on onneksi hommaan rauhallisen varma ote.

Tälläistä täällä..

Nautitaan syksystä

Taas on viikko vierähtänyt nopeasti ja mukavasti.
Aloitin keskiviikkona työt loman jälkeen ja koirat ovat sopeutuneet uuteen tilanteeseen hyvin.. tai Lolallehan tilanne on osittain vanhaa tuttua, mutta Myrskylle uutta.
Koirat ovat varmuuden vuoksi eri tiloissa kun ovat yksin. Lola ahdistuu edelleen Myrskyn leikki yrityksistä, eikä oikein uskalla komentaa tarpeeksi. Lola ei uskalla kävellä Myrskyn ylikään jos se makaa esim makuuhuoneen oven suussa. Huomaa, että Lola on elänyt dominoivan pikkukoiran kanssa koko ikänsä..

On hieno huomata, että opin pikkuhiljaa paremmin ja paremmin lukemaan Myrskyä. Parhaiten tämä näkyy ruokinnassa. Olen tarkkaillut pentua ja annostellut ruuan sen mukaisesti. Muutamana yönä esiintyi oksentelua, johon sain kasvattajalta hyvän vinkin. Siirsin viimeisen ruuan antamista pari tuntia myöhemmäksi ja oksentelu loppui heti. Toennäköisesti siis maha oli vaan niin tyhjä yöllä, että Myrsky oksensi vatsahappoja.
Paino on noussut nyt 12kiloon, joka on pikkuisen vajaa 2 kiloa viikon aikana. Ihan hyvä tahti. Hiukan pelkäsin annoksia nostaessani, että meneekö jo yli, mutta ratkaisu on osottautunut oikeaksi. Myrsky voi erittäin hyvin.

Paljon minulla on viellä opeteltavaa tuon turkkirodun kanssa. Myrskyllä selvästi veri vetää veteen. Se haistaa veden ja sinne haluaa. Tämä täytyy ottaa huomioon tulevaisuudessa varsinkin aamulenkeillä, silloin kun on kiire töihin..
Autoilua olemme harjoitelleet tällä viikolla kovasti ja hyvin se on mennytkin. Myrsky matkustaa takapenkillä Hemmon vanhassa kevythäkissä viellä muutaman viikon. Sitten minun on pakko keksiä jotain muuta tilalle, kevythäkki alkaa käymään pieneksi. Laitoin häkin pohjalle ensimmäisen harjoitus ajon ajaksi karvaisen alustan. Myrsky läähätti ja vinkui. Onneksi tajusin, ettei se karva-alustaa kaipaakaan. Nyt se on matkustanut häkissä hienosti nukkuen. Olen vain niin tottunut pitämään nämä lyhytkarvaiset koirat lämpöisenä ja nyt tulisi kääntää ajatusmaailmaa. Onneksi Myrsky osaa hienosti kertoa aina kun mokaan...

Olemme alkaneet käymään lenkillä kotipihan ulkopuolella.
Pääasiassa olemme käyneet hiekkamontulla, jossa voin huoletta pitää Lolaakin vapaana. Montulla on pehmeää hiekkaa, ylämäkiä ja alamäkiä. Oikein ystävällinen maasto niin nivelrikkoiselle kuin kasvavalle pennullekin. Koiratkin ovat nauttineet montulla olosta. Olen opettanut Myrskyä juomaan pullosta, joskin viellä vesi menee jostain kumman syystä pitkin sen kasvoja enemmän kuin sinne suuhun.

Remmilenkkeilyyn olemme tutustuneet kodin lähettyvillä. Olemme käyneet ihan kadulla ihmettelemässä ohi ajavia autoja ja ulkoilutiellä nauttimassa syksyisestä luonnosta. Myrsky selvästi nauttii enemmän luonnon helmassa kulkemisesta. Kunhan hirvikärpäset kuolee, pääsemme nauttimaan metsälenkeistä. Tällä hetkellä minua ei kiinnosta sinne mennä.

Yöt Myrsky nukkuu hyvin. Se herättää minut aamulla kuuden jälkeen, yleensä sillä on nälkä. Pieni totuttelu tuohon aikaisin heräämiseenkin, olen tottunut Lolan kanssa nousemaan yhdeksän aikoihin. Teen nyt ensimmäisen kuukauden ajan pelkkää iltavuoroa ettei koirien tarvitse olla kuin muutama tunti päivässä keskenään.  Onhan se tietenkin väsyttävää, tulla myöhään illalla töistä kotiin ja herätä aamulla kello kuusi. Mutta, eiköhän se tästä sitten.. olisi vaan helpompaa jos osaisi mennä takaisin nukkumaan, mutta kun ei, niin ei.

Myrsky kasvaa ja kehittyy hurjasti viikko viikolta. Se alkaa selvästi kaipaamaan jo tekemistä ja aktiviteettejä. Onneksi tässä on enää 2 viikkoa ja sitten olisi rokotusten aika. Sen jälkeen voimmekin aloitella pikkuhiljaa, pennun ehdoilla harrastelun.

Viimeistä viedään

Olen ollut "mammalomalla" miltei kaksi viikkoa. Huomenna olisi edessä paluu arkeen.

Eilen kävimme ensimmäistä kertaa tutustumassa läheiseen hiekkamonttuun, minä, Lola ja Myrsky. Myrsky oli oikein reipas ja innoissaan pehmeästä hiekkapohjasta. Lolakin sai pitkästä aikaa juoksuhepulin.

Oli ihana katsoa miten pentu juoksi aikuisen perässä, majakka ja perävaunu.

Olimme montulla reilun vartin verran ja Myrsky oli loppupäivän täysin poikki. Oli siis ilmeisen hyvää aktivointia tutustua vieraaseen paikkaan. Eihän Myrsky paljoa jaksanut viellä edes kävellä, mutta kovasti se yritti pysyä Lolan perässä.
Tuntui, että koirat pääsivät nyt vasta tutustumaan kunnolla. Lola haisteli Myrskyä nätisti ja jos se yritti alkaa puremaan, Lola pystyi mennä kauemmas. Lenkki teki siis oikein hyvää koirien väliselle suhteelle.

Illalla Lola makasi eteisessä koirapatjalla. Pyysin sitä olohuoneeseen, jolloin se nousi ylös. Juuri kun se pääsi jaloilleen siltä lähti takapää alta taas kerran. Tämä on nyt toinen kerta ja nyt näin tilanteen paremmin. Vika näyttäisi olevan vasemmassa takajalassa, se ikäänkuin pettää niin, että tassu valahtaa mahan alle. Lolalla on nivelrikkoa oikeassa takajalassa, jonka takia se ei varaa siihen kunnolla painoa. Voisiko tämä nyt olla rasittanut parempaa takajalkaa niin paljon, että sekin alkaa nyt oireilemaan.

Olo on aivan kama taas kerran. Ei ole kulunut edes vuotta Hemmon pois menosta. Sen jälkeen muutaman kuukauden päästä minun täytyi päästää Lyyli pois. Ja nytkö sitten se alkaa olemaan todellakin lopun alkua Lolan kanssa...
Tänään menitiin ihan vaan pieni aamupissa ja ajattelin koko päivän lenkit minimoida. Käymme vain ja ainoastaan nurkan takana. Toivottavasti lepo auttaa. Harmikseni sain kuulla, että Lolan veljellä on samanlaisia oireita. Lolan kanssa on ensi kuussa kontrolli, puhun silloin lääkärin kanssa tuosta takapään pettämisestä. Katsotaan mitä hän sanoo. Sen verran olen jo päättänyt ettei Lolaa enää viimekertaisen huonon kokemuksen jälkeen tulla nukuttamaan "turhaan". Viimeksi, kun Lolalta kuvattiin lonkat ja kyynärät uudelleen, se ei meinannut millään herätä enää. Tilanne oli todella vakava.
Kyllähän minä sen olen tiennyt, että nivelrikko ei tule koskaan parantumaan. Olen tiennyt myös sen, että se tulee vain menemään huonompaan. Ja tämä taitaa nyt sitä sitten olla..

Myrskyn kanssa on taisteltu puremista vastaan. Se on todella kova puremaan, jonka kuvittelen johtuvan pitkäkarvaisista sisaruksistaan. Voin hyvinkin kuvitella, ettei karvainen kaveri satuta itseään niin helposti ja pennut ovat voineen repiä toisiaan turkista. Myrsky onkin kova repimään, sen lempi leikkiä näyttää olevan kaikenlainen repiminen. Se ottaa napakasti kiinni hihasta tai lahkeesta ja alkaa repiä sitä innoissaan. Ällöttävintä ja kivuliainta on sen jalkafetissi. Eli ilmeisesti se yrittää repiä sukkaa jalasta, mutta naskalit uppoavat kivuliaasti jalkaterääni. Se sattuu aivan hullun lailla. Olen yrittänyt kieltää, mutta kieltäminen tuntuu vaan kiihdyttävän Myrskyä. Siitä tulee niin mieleen Lyyli. Jos kiljaisen se saa Myrskyn vaan hyökkäämään uudelleen. Jos yritän sitä fyysisesti estää, se alkaa riehua kunnolla ja kirjaimellisesti hyppii nenille. Leluakin olen sen suuhun laittanut, mutta se ei jaksa kauaa kiinnostaa ja taas olemme lähtöpisteessä. Yritin jopa eristämistä, mutta se ei tuottanut mitään apua.

Joskus asiat ovat vaan niin yksinkertaisia, ettei niitä edes tajua. Sitä vaan miettiin, että olen kaikkeni yrittänyt ja mikään ei toimi.. Minun oli vaan pakko miettiä, että mitä en ole tehnyt. Ja sitten sen tajusin, asian mikä ei todellakaan tullut ensimmäisenä edes mieleen... olen minäkin koiraihminen!!! Eli aloin opettamaan Myrskylle irti-käskyn.. eikö olekin hassua, ettei tuollaista ole tullut ajatelleeksi heti ensimmäiseksi?
Taskut täyteen namia, sitä on oltava aina heti saatavilla. Minulla on nyt jokaisen housun taskussa namia, sekä takin taskussa. Namit ovat aina mukanani, oltiin sitten ulkona tai sisällä.
Yksinkertaisesti tein niin, että kun Myrsky taas kerran hyökkäsi jalkaani raatelemaan laitoin namin sen nenän eteen. Samaan aikaan kun Myrsky irroitti jalastani ottaakseen namin sanoin "irti". Harjoitus on sinällään helppo, koska pentu tulee saman tien uudelleen jalkaani kiinni. Taas sama juttu. Kolme kertaa tein noin ja Myrskyn innostuneisuus jalkaani kohtaa alkoi selvästi laantua. Neljännellä kerralla sanoin irti kun minua purtiin ja pentu irroitti heti! Tietysti palkkasin namilla ja rauhallisilla kehuilla.
Näin hurjan aivotyön jälkeen olemme nyt siinä pisteessä, että pureminen on huomattavasti vähentynyt. Jos minua purraan, on irti-käsky toiminut moitteettomasti ja aina olen antanut namia ja kehuja. Olen päässyt jopa kehumaan siitä kun Myrsky ei purekaan jalkaani, vaan muuttaa mielensä ja katsoo minua silmiin sen sijaan! Hurjan hienoa.
Se täytyisi vaan yrittää saada mahtumaan pieneen päähäni, että sille pennulle on oikeasti opetettava kaikki, siis ihan kaikki. Jopa se, että nami tulee kädestä. Tästä innostuneena olemme nyt alkaneet opettelemaan istumista, joka sujuukin jo melko hyvin, sekä olemme ottaneet seuraamisen alkeita. Luoksetuloa harjoittelemme kovasti ulkona ja sisällä, jotta saisin siitä mahdollisimman varman.
Myrsky ei selvästikkään jaksa keskittyä kauaa, eikä se kestä monia toistoja. Joten teemme pitkin päivää aina vaan muutaman toiston kerrallaan ja se näyttää olevan sopiva.

Tästä se lähtee. Minä opettelen Myrskyä ja Myrsky opettelee minua.

Myrskylle avattu oma Blogi

Myrsky on ensimmäinen pentuni, joka ruokitaan pienestä asti barffaamalla kasvattajan antamien ohjeiden mukaisesti.
Koska asia on itselleni uusi, en juuri mistään mitään tiedä, pidän tarkkaa päiväkirjaa ruokinnasta.
Ruoka-aineet olen saanut valmiiksi, minun on vain itse säädeltävä määriä koiran painon kasvun mukaan. Uros nf saa kasvaa kilosta kahteen kiloon viikossa.

Ensmmäinen viikko on ohi ja yllätyin, kuinka vähän paino onkaan noussut. Alle kilon!
Nostan nyt ruuan määrää hitusen ja katsotaan miten paino lähtee sen jälkeen nousuun.

Myrsky on syntynyt sunnuntaina, joten punnituspäivä ja blogin päivitys tapahtuu aina sunnuntaisin.
(pentu saa ruuan 4 kertaa päivässä, joten blogissa olevan listan "iltaruoka" annetaan kahdessa eri erässä)

http://myrskybarf.blogspot.fi/

Remmilenkillä

Myrskyn kanssa on tänään käyty ensimmäisiä kertoja tutustumassa remmissä kävelyyn ja katujen ihmeelliseen maailmaan.
Varusteiksi Myrsky sai Lolan pentupannan, punaisen leveän niittipannan. Se sopiikin oikein hyvin herran kaulaan, on tukeva ja turvallisen tuntuinen. Selvästi myös mukava kaulassa, kun ei pahemmin kutitakkaan. Lyylin vanha nahkaremmi on täydellinen. Siinä on pieni ja kevyt lukko, se ei häiritse pentua ollenkaan.
Katukävely sujui hienosti! Myrsky kävelee hauskasti, hitaalla temmolla "hyllyen". Se on kuin pieni karhu joka lyllertää asvaltilla. Ohi ajaneet autot eivät aiheuttaneet sen suurempaa kiinnostusta. Toki Myrsky niitä katsoi, mutta ei reagoinut millään lailla. Pariskunnan ja lastenrattaiden tullessa vastaan Myrsky oli onnesta soikeana. Se olisi halunnut mennä tervehtimään, mutta pariskunta käveli naureskellen ohi.
Hienosti tuli pissakin kadun varrelle. Kovasti tuo käyttää nenäänsä jo nyt. Haisteli pissat ja kakat, luki siis päivän postit. Myrsky on omalla takapihalla kuin pieni riiviö. Roikkuu lahkeessa ja on alkanut nyt karkailemaan. Oli ilo ja kunnia nähdä, miten se ottaa minuun kontaktia "vieraalla maalla". Välttelin remmin kiristymistä ja jos pentu lähti väärään suuntaan, houkuttelin sen sanallisesti enkä remmiä kiristämällä. Ja hienosti se tulikin.Välillä se kulki vasemmalla sivullani oikein mallikkaasti. Ja tietenkin palkkasin sen siitä.

Olen niin onnellinen tälläisestä käytöksestä, sillä Lolan kanssa meillä oli suuria ongelmia aikoinaan juuri ulkona liikkumisen kanssa. Lola taisi olla noin 5kk kun sain sen parkkipaikkaa pidemmälle. Se pelkäsi kaikkea ja kaikkia, jopa liikennemerkkejä. Se ei myöskään suostunut pissaamaan, eikä kakkaamaan kadulle kuin vasta ollessaan puolivuotias. Myrskystä tulee varmasti oikein mukava lenkkikaveri, kunhan se tuosta kasvaa.
Alamme nyt kulkemaan kadulla päivittäin, pieniä matkoja, koska haisteleminen selvästi väsyttää sitä enemmän kuin päätön takapihalla juokseminen.

Ilmoitin Myrskyn sunnuntana olevaan pentuleikkikouluun. Sille tekee hyvää päästä leikkimään muiden pentujen kanssa. Pentukoulussa pennut saavat siis leikkiä valvotusti keskenään ja samalla harjoitellaan kontaktia ja luoksetuloa. Saas nähdä miten meille käy.. se voi olla ettei kontaktia ja luoksetuloa ole olemassakaan jos sieltä joku mukava painikaveri löytyy.. Ehkä varmuuden vuoksi otan kuitenkin keitettyä sydäntä taskun täyteen...




Lola on ollut koko kesän yllättävän hyvässä kunnossa nivlrikoltaan. Syy on varmastikin minussa. Minun on ollut vaikea hahmottaa ettei nivelrikkoisen koiran kanssa saa lenkkeillä. Lola kuitenkin liikkuu hyvinä päivinä mielellään ja minä nautin suuresti sen kanssa lenkkeilystä. Se ei vedä remmissä ja on muutenkin leppoinen lenkkikaveri täällä maalla. Välillä innostun liikaa ja homma lähtee lapasesta. Lolan kunto kestää parhaiten vartin mittaisia metsälenkkejä. Aikaisemmin ajattelin, että metsä on sille paras maasto, mutta nyt olen eri mieltä. Hiekkatie näyttäisi olevan parhain.
Takapihaltamme lähtee hienot ulkoilureitit ja olemme siellä kävelleet päivittäin. Lola liikkuu siellä mielellään. Metsässä se usein pysähtelee istumaan ja toisinaan ei edes suostu metsään lähtemään. Puolisen tuntia hiekkatiellä ei näyttäisi tekevän sille pahaa.

Toissapäivänä Lolan kipulääkkeet loppuivat. Menin apteekkiin hakemaan uutta satsia. Heillä ei kuitenkaan kyseistä lääkettä ollut, vaan jouduin odottamaan seuraavaan päivään. Lola oli siis eilisen päivän ilman kipulääkitystä ja sen huomasi. Tänään se oli selvästi kipeä. Vaikka annoi sille lääkkeen, se ei kuitenkaan suostunut iltalenkille lähtemään.
Istuin päivällä keittiön pöydän ääressä ja Lola tuli häntä huiskuten tervehtimään. Lattialla, vieressäni oli pallo, jonka Lola meinasi ottaa suuhunsa. Samalla kun se laski päätään lattiaa kohti, se kaatui kyljelleen. Onneksi sain pikkuisen hidastettua sen alastuloa. En tiedä liukastuiko se, vai lähtikö siltä jalka alta. Kaikki sattui niin nopeasti. Onneksi mitään pahempaa ei käynyt. Parketti on kieltämättä liukas lattia koiran tassuille. Mutta tietenkin taas panikoin tämänkin asian suhteen. Lolalla on nykyään vaikeuksia tulla portaita ylös, joten ei sen jalat ihan kunnolla enää toimi. Meillä on etupihalla vain 5 porrasta, ne tullaan ylös vain makupalan avulla..

Lolan lääkeresepti loppui nyt ja varaan sille kontrolli ajan. Lääkitys on ollut paras tähän mennessä, joten toivon sen jatkuvan.
Nyt kun taloon on tullut viriili pieni mies, sitä tajuaa miten vanha Lolasta on tullut...

Pentu paniikki

Oletteko kuulleet siitä "baby blues"ta? Eli siis tietynlaisesta masennus tilasta kun pentu on tullut taloon. Koiraihmisten kanssa jutellessa tuo on aika yleistäkin, näin olen kuullut.
Minulla ei ole koskaan tuollaista ollut, eikä ole nytkään. Mutta suoranainen pentu paniikki on. Tänään se taas iski ja muisteltuani menneitä, samoja tunteita minulla oli Lolan tullessa taloon.

Pennut on pienen pieniä ja ne joutuvat opettelemaan elämään meidän ihmisten kanssa, miltei ensimmäiset pari vuotta. Tiedän sen varsin hyvin. Myrsky on kuudes koirani ja jokainen on tullut minulle 7 tai 8 viikkoisena. Eli siis kuudes pentuni.
Mutta miten sitä voikin aina olla ihan yhtä pihalla? Aika on kullannut muistot hienosti Lolan pentuajoista, enkä muista millainen se oli pentuna.. muutakuin, että kauheen kiltti ja ilmeisesti valmiiksi koulutettukin ja niin pois päin.. Sitten taas kun muistelee Lyyliä, niin se oli aivan järkyttävä riiviö. Söi kaikkea koko ajan, ei nukkunut, suoranainen ADHD koko elämänsä ajan. Juoksi kirjaimellisesti seiniä päin ja karkaili ovesta. Hyvä siitäkin tuli. Kyllä ne koirat oppii.

Pennut vaatii aikaa ja pitkää pinnaa. Ja varsinkin sitä aikaa. Tiedän sen varsin hyvin, mutta kuitenkin paniikki on taas noussut pieneen päähäni. Mitä jos Myrsky puree lahkeita aikuisenakin?
Tiedän, tiedän, tiedän... Myrsky on 8 viikkoinen pieni rääpäle, joka opettelee elämään. Minä opettelen elämään sen kanssa. Meille on jo syntynyt selvästi hyvän suhteen pohja. Se näkyy parhaiten luoksetulossa, joka päättyy aina iloiseen syliini hyppäämiseen. Jotenkin se on vaan tapani, aiheuttaa pientä paniikkia jokaikisestä asiasta kun koira on pentu.
Pelkään että pilaan sen. Teen jotain väärin ja hyvin alkanut suhteemme kärsii. Ihan hölmöä...

Myrskyllä on aivan mahtava perusluonne. Se on rauhallinen ja itsenäinen. Nukkuu paljon ja kun ei nuku, touhuaa itsekseen leluilla tai tulee luokseni kiehnäämään. Niin, tai puree Lolaa hännästä, joka aiheuttaa tietynlaisen kaaoksen. Myrsky ei juokse ympäri taloa (ei ainakaan viellä), yleensä se löntystelee. Se ei hauku, pientä vikinää kuuluu joskus kun se puree tosissaan lelua. Se on itseasiassa aika huomaamaton pentu. Hiljainen ja rauhallinen. Onhan silläkin omat villit hetkensä, mutta se on kuitenkin aika vähäistä. Se on oppinut hienosti nimensä ja reagoi siihen miltei aina. Se ottaa hienosti katsekontaktia suoraan silmiini ja olen sitä yrittänyt vahvistaa.
Miksi siis kuitenkin panikoin kun tiedän, että se on mahtava pentu ja siitä tulee mahtava aikuinen.

Kaikkein suurin paniikin aihe on tällä hetkellä ruokinta.
Myrsky barffaa ja se on ensimmäinen pentuni, joka barffaa. Olen saanut kasvattajalta hyvät ohjeet ruokintaan, voisi jopa sanoa että idiootti helpot. Moni hänen oma koira on ohjeiden mukaisesti kasvanut ja muutamat kasvatitkin. Ongelmia ei ole ollut. Ruokinta ohjeet sisältävät kahden viikon ruoka taulukon, jossa lukee jokaisen päivän kohdalla mitä annetaan aamulla, päivällä ja illalla. Ei pitäisi olla vaikeaa, eihän? Katsoo vaan jääkaapin ovessa olevaa listaa mitä pitää syöttää ja sitten syöttää sitä. Olen pitänyt tarkkaa kirjaa siitä, mitä Myrsky saa ja kuinka paljon. Ihan vaan oman mielenrauhani vuoksi. Sen lisäksi punnitsen sen joka sunnuntai ja katson, paljonko paino kehittyy viikossa.
Jostain kumman syystä näin kuitenkin viime yönä unta, että olin ruokinnalla pilannut Myrskyn rakenteen. Sillä oli unessani käyrät jalat ja lääkäri sanoi ettei sen kanssa saa harrastaa mitään, ei koskaan. Olo oli aivan järkyttävä kun heräsin. Siitä lähtien olen kytännyt, suoranaisesti kytännyt, Myrskyn jalkojen asentoa.
Suuren rodun pennulla kasvuvauhti on kova, joten aina keho ei kehity täysin tasapainossa. Muistan miten hysteerisenä seurasin Lolankin tassujen asentoa, ne kun kääntyivät yhdessä vaiheessa hiukan ulospäin.

Huoh.. miksi ihmeessä, kun yrittää nauttia pentuajasta, pää alkaa tekemään mörköjä? Miksi pitää aina huolehtia niin paljon? Olisiko se sitten joku oma tapani leimautua koiraan? Se, että yli huolehdin? Jokainen koirani on minulle ollut aina enemmän kuin koira.. paras ystävä, uskollinen ja luotettava. Myrsky on päässyt sydämeeni ja on sulattanut sen täysin... Teen kaikkeni, siis aivan kaikkeni, että se saa parhaan mahdollisen elämän kanssani.

Tutustutaan toisiimme

Yhteiseloa on takana miltei 5 päivää ja tutustuminen puolin ja toisin on alkanut.

Myrsky on erittäin reipas pentu, rohkea ja vilkas. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien, se on ollut täällä kuin kotonaan. Löysi nopeasti omat lempipaikkansa kodinhoitohuoneen kaapin alta ja viihtyy erityisesti eteisen viileällä kivilattialla.



Olemme ulkoilleet omalla pihallamme, emme viellä sen pidemmällä. Omassa pihassakin riittää ihmeteltävää, onhan meillä koko pihapiiri viellä täysin laittamatta. Pihamaamme muuttuu koko ajan sitä mukaan, kun taloa rakennetaan loppuun. Lautakasat ja työkoneet vaihtavat paikkaa ahkerasti.
Myrsky ei pihan muutoksista piittaa. Päin vastoin, se on jopa innoissaan kun huomaa, että jotain uutta on taas tapahtunut. Se kiipeilee lautakasojen päälle, sukeltaa heinikkoon, pyörii sahan puruissa ja kävelee jopa täysin epäröimättä pressun päältä. Ulkona Myrsky on aika "ehtiväinen". Itsenäisenä se lähtee pitkällekin, joten sitä on pakko vahtia koko ajan. Luoksetulo harjoitukset on aloitettu. Tarkoitus on ennen lumen tuloa rakentaa väliaikainen aita, jolloin minun työni vahtimisessa helpottuisi.
Myrsky tuli taloon perjantaina, koko viikonlopun täällä rakennettiin parveketta. Pauketta riitti ja sirkkeli soi kun kävimme pihalla pissalla. Myrsky ei välittänyt mistään muusta kuin työmiesten äänistä, joita juoksi oitis tervehtimään. Työkoneita se tutki innoissaan, vaikka ne pitivät ääntä ja olivat hurjan suuria.

Myrsky on aina märkä, olisihan se pitänyt tietää. Lapsikin oppii, että kun Myrsky tulee silloin todennäköisesti kaikki kastuu...
Vesikupin kanssa on ollut mukava lotrata. Ensin sinne työnnettiin etutassut ja sen perään otettiin suu täyteen vettä. Sitten lähdettiin innokkaana juoksemaan taloa ympäri... minä mopin kanssa perässä.



Vaihdoin vesikupin hieman korkeampaan ja kapeampaan malliin, mutta se ei tuntunut auttavan asiaa. Sitten aloinkin laittamaan vettä ihan vaan muutaman sentin kupin pohjalle ja nyt Myrsky on oppinut latkimaan hienosti. Edelleen, silloin kun sillä tuntuu olevan kuuma, se käy dippaamassa tassunsa kuppiin ja kömpii sitten onnellisena kodinhoitohuoneen hyllyn alle.

Kun hain Myrskyn, otin Lolan mukaan autoon. Näin se pystyi jo haistelemaan autossa ollessaan ja tutustumaan sitä kautta. Kotiin päästyämme annoin Lolan haistella Myrskyä sylistäni ja sen jälkeen istuuduin lattialle. Myrsky oli Lolasta innoissaan ja halusi heti pois sylistäni. Se ryntäsi Lolan luo häntä heiluen, mutta Lola pelkäsi sitä. Sen verran Lola meni paniikkiin pienestä pölypallosta, että päätin eristää koirat toisistaan kompostiverkolla. Myrsky vietti kaksi ensimmäistä päivää kompostiverkon takana eteinen/kodinhoitohuone-akselilla. Lola sai olla olohuoneessa ja juosta verkon ohi makuuhuoneeseen, aina kun uskalsi. Toisen päivän iltana, Timon ollessa koulussa, jätin Myrskyn sen omalle alueelle ja lähdin Lolan kanssa lenkille. Kun tulimme takaisin, Myrsky pomppi onnesta hihkuen olohuoneesta meitä vastaan. Se oli keksinyt miten se pystyi työntämään virittämäni kompostiverkon syrjään, eikä se sen jälkeen enää siellä pysynyt. Niimpä minun oli aloitettava koirien siedättäminen toisiinsa.



Lola oli todella epävarma ja aluksi se olikin turvallisesti sohvalla. Pikkuhiljaa se uskaltautui haistelemaan, mutta Myrsky intoutui aina hullun lailla kun Lola yritti hipsiä lähemmäs.
Nyt meillä on menossa kolmas päivä kun koirat ovat samassa tilassa ja tilanne alkaa selvästi rauhoittumaan. Lola komentaa pentua hienosti. Jos pentu ei usko, komennetaan kovemmin. Myrsky tuntuu vaan sen verran kovapäiseltä pojalta, ettei se tahod uskoa Lolan kovaa murinaa ja haukkua. Istahtaa hetkeksi, mutta jatkaa sitten taas Lolan tassujen, hännän ja nisien puremista ja kiipeää jopa selkään nylkyttämään. Pari päivää annoin Lolan itse komentaa pentua, mutta se oli selvästi stressaantunut. Lola on ollut aina lauman alimmainen, eikä se oikeen koskaan ole komentanut vieraitakaan koiria. Elen aloin sitten itse puuttumaan tilanteeseen. Ensin kävin ihan fyysisesti ottamassa Myrskyn pois tilanteesta ja sanoin samalla "ei". Kehuin kun se istuutui miettimään. En siis vienyt sitä pois Lolan luota, otin sen vaan pois Lolan iholta. Tänään olen jatkanut, mutta pelkkä möreästi sanottu "ei" on riittänyt. Lola on selvästi ollut rennompi ja murinan sijaan se katsoo minua, että voisinko nyt jo sanoa jotain. Kun Myrsky on rauhallinen, koirat voivat olla vierekkäin ilman ongelmia. Pahimman pentuhepulin aikana, olen sulkenut Myrskyn makuuhuoneeseen portin taakse ja antanut ruston syötäväksi. Lola on silminnähden helpottunut.

Kunhan Myrsky tuosta kasvaa, pääsemme yhdessä hiekkamontulle ja koirat löytävät yhteisen leikkityylin, en usko, että tulevaisuudessa mitään ongelmia tulee. Kunhan pääsemme Myrskyn kanssa aloittamaan treenit, niin energiataso kotona varmasti laskee. Meillä alkaa hujuerottelu kurssi jo heti ensikuussa :)